Mun lapsi elää öljyllä, masentaa tuo syömättömyys!

Eniten kai ahdistaa ajatus, että tulee kova tauti esim. norovirus ja miten huonoon jamaan näin hoikka lapsi hetkessä menee. Olisi edes vähän vararavintoa.

Neuvolalääkärissä ollaan käyty, sanovat ettei ole aihetta suurempiin tutkimuksiin kun lapsi on iloinen ja virkeä, iho hyvä jne. Että jotkut lapset vaan ovat tällaisia.

Munki lapsella oli vaikeuksia hengittämisessä mutta sanottiin vaan että kun vauva on iloinen ja tälleen niin ei huolta. V..u mitä lääkäreitä meillä onkaan.

kun kerran näyttää tajuavan, että ilman rasvaa ei elä eikä aivot kasva!!!

se vetää sua jo 2-vuotiaana kuin pässiä narussa :) Ei se tietenkään syö kun selkeesti tietää et saa tahtonsa läpi. JOS se heittelee leivät ja lusikat lattialle niin sä pistät sen nostamaan ne ylös ja istut tuoliin niin kauan kunnes alkaa leipä maistuu ja siitä ei nousta ellei syö.. kyllä tuon ikänen jo puhetta ymmärtää!

siis joku ruoka, joku leipä jne? Teet kovasti kaikkea energiapitoista ruokaa lapselle. Maistuisiko pähkinät tai vaikka kuivatut banaanilastut? Noissa banskulastuissa on paljon rasvaa, ja ovat aika hyviä.



Oletko koittanut ottaa lasta mukaan ruoanvalmistukseen? Joku lapsille tarkoitettu keittokirja, ja voisitte yhdessä lueskella kirjaa kaikessa rauhassa ja päättää tehdä siitä jotain, jos tämä saisi lapsen kiinnostumaan?



Älä kiinnitä liikaa huomiota asiaan, äläkä soimaa itseäsi. Jotkut lapset vaan oikeasti ovat tuollaisia.

Lapsi taisi painaa 3-vuotiaana 12 kg, jos oikein muistan. Juuri mikään ei maistunut, paitsi raaka porkkana, tuoreet marjat suoraan puskasta ja voi. Joka päivä tarjosin ruokaa 5 kertaa, ja vaikka pöydässä oli muitakin lapsia syömässä, tämä syömätön ei vain syönyt. Tai siis "söi" se, mutta niin vähän että määrä oli aivan olematon. Tyyliin kaksi makaronia ja jauhelihamuru.



Eteneminen on ollut tosi hidasta. Nyt 5-vuotiaana syö toisinaan jopa kokonaisen voileivän kerralla, ja maitoakin hän on alkanut juoda ihan lasillisenkin kerralla. Edelleen söisi kuitenkin mieluiten raakoja porkkanoita ja hedelmiä, ja mitä tahansa ruokaa pitää annostella lautaselle korkeintaan 50% siitä mitä muille saman ikäisille.

Meidän keskimmäiselle lapselle jotkut ruuat aiheuttavat refluksia (heräilee öisin itkemään kun hapot polttavat kurkkua ja suuta) ja se happojen polttama kurkku aiheuttanee sen ettei sitten pariin päivään ruoka oikein maistu.



Nuorimmalla kanssa tietyt ruoka-aineet aiheuttavat myös ruokahaluttomuutta. Muutaman kerran näin vauva-aikana haavoja. Eli jos ruoka-aine aiheuttaa suuhun kurjan olon / haavoja /kutinaa niin ei siinä ruoka maistu.



Jos epälet yhtään että lapsella voisi olla jokin ruoka-aine allergia tai refluksi niin käy ihmeessä hyvällä yksityisellä allergioihin erikoistuneella lääkärillä. Tuo refluksin mahdollisuus kannattaisi ainakin tarkistaa. Ja jos ruokahalu vaihtelee niin kannattaa pitää kirjaa lapsen syömisistä ja ruokahalusta ja verrata että syökö paremmin kun joku/jotkut tietyt ruoka-aineet on poissa käytöstä.



Tsemppiä. Ei kait tuo paino muuten niin kovin alhainen ole. Meidän kuopus on 2 vuotias ja painaa 13 kg.



t. kolmen allergisen lapsen äiti

lisää oikeata voita ruokiin niin johan maistuu esim muussiin ja kasviksiin...

karmean makuista ja menee maha kuralle, paino tippuu taatusti. Varsinkin rypsiöljylisä tekee ruuasta niin pahanmakuista ettei voi syödä...

Joo kovin on tuttua. Meillä oli nuorimmainen poika 2 v, 9.785kg ja nyt 5v6kk 16,6kg, nyt on vasta alkanut syömään ja sekin tapahtuu yleensä päivähoidossa, kotona syö paljon huonommin.

Neuvolassa neuvottiin vaan siten uudestaan tarjoamaan ruokaa kun on seuraava ruoka-aika, ravitsemusterapeutilla käytiin ja suositteli öljyä ja paljon kunnon rasvaa leivälle, öljyä en alkanut kuitenkaan käyttämään.

Mitään sairauksia ei ole, hän on vaan hyvin hoikka painokäyrä on mennyt pitkään -15-17. Kyllä ne syö sitten kun nälkä on.





T. Äiti kera kolmen tenavan

kun alkoivat antaa Sanasolia, lapsi alkoi syödä. Olen kuullut muiltakin vastaavia tarinoita, eli että sanasol on auttanut ruokahaluun.

(Anna arvaan: litran maitoa päivässä?)

nyt viidennellä luokalla ja vieläkin syö tosi vähän. Ja siis oikeasti syö vähän eikä se ruuan sijasta napsi herkkuja tai juo ylettömästi maitoa. Aina on ollut ja yhä on tosi laiha ja lyhyt, mutta terve. Paljon stressiä itselle on aiheutunut siitä, että saisi lapsen syömään "normaalisti" eikä ole mitkään konstit tehonneet.

Ymmärrän sinua tosi hyvin. Meidän poika on just tollanen, mutta jo 9 v. Tänä päivänä hän syö jo aika ok mäârällisesti, mutta repertuaari on vaan tosi kapea.



Helppohan se on sanoa, jos itsellään on tavislapsi. Olen "saanut" 5 lasta syömään ihan normaalistu mutta tyo yksi vaan ei toimi samalla logiikalla.



Makaronin päälle voita sulamaan, sama juttu perunan kanssa. Sormiruokaa. Meidän poika ei halua sekoittaa ruoka-aineita toisiinsa eli kastikkeen laittaminen perunan päälle on katastrofi! Vieraassa paikassa syöminen usein onnistuu vähän paremmin. Seurakin, etenkin toiset lapset vaikuttavat positiivisesti.

meillä annan aina vähän ennen varsinaista ruokaa omppua, tehoaa...

on merkki siitä, että ongelma on psykologinen. Eli syöminen on epämiellyttävää tai hermostuttavaa kotona. Tunnen yhden lapsen, joka suostuu syömään vain salaa pöydän alla kun kukaan ei huomaa. Tapasin hänen äitinsä, joka on tehnyt sellaisen numeron ja stressin, että itsenikin teki mieli mennä pöydän alle piiloon. Silti tämän äidin muut lapset syövät suht tavallisesti.



Onko 11 kiloa välttämättä vähän 2-vuotiaalle? Omat keskimittaiset ja sirot lapseni ovat painaeet kumpikin alle kymmen kiloa 2 v neuvolassa.



Jos lapsi leikkii ja oppii normaalisti ja kasvaa pituutta normaalisti, niin mitä oikein stressaatte?

Kiva että olette kommentoineet ahkerasti. Meillä on ollut välillä aina Sanasol käytössä, muttei ole vaikuttanut ruokahaluun.



Eniten refluksi-kertomus tuo mieleen oman lapseni, hän on tosi levoton öisin ja pulautteli pienenä hyvin paljon. Olen pyytänyt usein lisätutkimuksia neuvolan kautta, eivät ole nähneet tarpeelliseksi lähettää, mutta nyt odotellaan allergialääkärille pääsyä. Tuntuu, että sitrushedelmistä lapsi sanoo herkästi, että pipi ja aukoo suutaan, niitä ei ollakaan enää tarjoiltu.



Meillä syö parhaiten kotona, vieraisilla ei malta syödä ollenkaan. Vaikka olisi herkkua esim nakkikeittoa. Ei vaan kiinnosta syöminen, kun on uutta tutkittavaa. Kotona on aina tosi tyytyväinen, jos nostan ruokapöydästä että älä sitten syö. Rauhattomimmin syö jos ollaan koko perhe yhdessä syömässä, hieman paremmin keskittyy jos vain minä ja lapsi istutaan kahdelleen pöydän ympärillä. En muista että olisi koskaan tullut keittiöön pyytämään ruokaa, ihan kuin ei olisi nälkätuntemusta ollenkaan.



Välillä tykkää pakastemarjoista, pähkinät myös ok. Juustoa syö usein aika mielellään, toisinaan ei mene sekään. Maitoa joisi enemmänkin, mutta rajataan sitä suositeltuun määrään jotta ei veisi ainakaan kaikkea ruokahalua. Kana, makaroni ovat selvästi "suosikkiruokia" mutta siltikin skippaa todella herkästi niidenkin syömisen.

Ei saisi ottaa pulttia, mutta tunnen välillä raivoa, välillä epätoivoa.

Esikoisemme oli/on laiheliini jota syöminen ei pienenä juuri kiinnostanut. Hieman parannusta tosin oli jo tapahtunut 2-vuotiaaksi mennessä. Painoa hänellä oli 2 v neuvolassa tasan 10 kg.

Meidän tapauksessamme olimme onneksi päässeet kunnollisiin tutkimuksiin jo 1-vuotiaana ja saimme hyvät neuvot ja erityisesti henkistä tukea lääkäriltä ja ravitsemusterapeutilta. Noilla sairaalakäynneillä sai aina uskoa omaan äitiyteensä ja siihen että kyllä se lapsi kasvaa ja asia jossain vaiheessa helpottaa.

Meillä pääohjeena oli lopettaa stressaaminen ja antaa lapsen syödä ihan mitä hän haluaa. Aterioita max 4 päivässä, jotta koko päivä ei menisi siihen syömiseen. Saimme vitamiinit ja energialisäjauheet öljyn lisäksi. Margariinia suoraan suuhun kökköinä. Liika öljy tosiaan vetää mahan kuralle, kuten joku sanoikin.

Sehän on hyvä juttu että lapsenne pitää maidosta! Siitähän saa paljon hyviä asioita. Hyvä myös jos pääsette allergiatesteihin. Meillä tämä syömättömyys ehkä lähti allergioista. Allergiat (viljat ja jotkut vihannekset) helpottivat jo reilun vuoden iässä, mutta pelko ruokaa kohtaan jäi.

Vähitellen se syöminen sitten parani kun emme kiinnittäneet (muka) siihen mitään huomiota. Onhan hän vieläkin pieniruokainen ja hoikka (6 v 15 kg) mutta ihan "normaali" ja vaatteet pysyvät päällä. Syö päivähoidossa ja eskarissa kuten muutkin. Nälkäkin tulee helposti ja tekee mieli ruokaa. Mainittakoon että vaikka hän söi siinä alle 2-vuotiaana hetken juuri sitä mitä haluaa (mangososetta, marjoja, rusinoita, jogurttia) niin hän on varsin kaikkiruokainen. Ehkä jopa lapseksi varsin "terveellisistä" ruoista pitävä (lemppareita vihannekset, kala, puuro). Aivotkin tuntuvat kehittyneen hyvin, eli tosi fiksu ja mukava esikoulainen on.

Meillä on muitakin lapsia ja heidän syömisensä ovat sujuneet aivan tavanomaisesti. Painossakin ovat keskikäyrän tietämissä, keskimmäinen hieman plussallakin (2 v neuvolassa 12,5 kg).

Tsemppiä!

Kiitos edelliselle. Kuulostaa jo niin isolta asialta tuo saamanne henkinen tuki, olisinpa minäkin saanut ja saisinpa nytkin neuvolasta tai jostain. Monesti olen surkutellut huonoa syömistä ja nukkumista, voivoteltu vaan mutta ei oikein muuta. Jälkikäteen en ymmärrä, miksei päästy refluksitestauksiin kun lapsi pulautteli kaaressa ja herätti jopa ½ tunnin välein. Ymmärtämättömänä (ja väsymyksestä puolikuolleena) esikoisvauvan äitinä en kai tajunnut olla tarpeeksi tiukkana.

Toivottavasti jatkosta tulisi jotain hyötyä. Mutta voiko olla allerginen, vaikka paino nousee ja iho ihan hyvä? Jännittää jotenkin sekin, että nyt lähettävät meidät eteenpäin ja jos ei mitään löydykään, tuleeko neuvolasta kommenttia tyyliin "mitäs me sanottiin"...