4v:n vinkumisen takia lopetettiin virikehoito. Nyt tuo paskapentu ei halua mennä kerhoonkaan.

myös tuonlainen vinkuja ja valittaja. Hän käy tällä hetkellä kolme kertaa viikossa päivähoidossa. Lapsi on siis normaalisti kokopäivähoidossa 5 päivää viikossa kun olen ollut töissä, mutta nyt olen jonkin aikaa kotona. Luulen, että hän vatustaa periaatteesta kaikkea ja varsinkin muutoksia, sillä kun hän oli joka arkipäivä hoidossa se oli kuulemma liikaa ja nyt kun saa olla enemmän kotona niin hänen pitäisi kuulemma päästä enemmän hoitoon :) Sellaisia ne 4-v välillä on...

-kaipasinkin sua jo =D Ihanaa, kun joku osaa olla noin Hyvä Äiti, ja haluaa oppia joka päivä lapsistaan lisää!

älkää vastatko sille. Ei hänellä varmasti edes ole lapsia.

meillä lapset päättäisi ei mentäis koskaan mihinkään,vaatteet päälle ja menoksi.Kerholainen sanoo useasti ettei lähde kehoon,mutta kun sinne päästään tykkää olla ja viihtyy mielellään.

lastensuojelutyötä vuosia tehneenä tiedän, että monessa kodissa ap:n kuvailema tilanne on täyttä totta ja arkipäivää.



Joten sinä joka tunnistat itsesi ap:n tekstistä niin ota vain rohkeasti yhteyttä lastensuojeluun. On myös olemassa esim. kriisijoitusperheitä, joihin lapsi voidaan sijoittaa väliaikaisesti ilman huostaanottoa.

lastensuojelutyötä vuosia tehneenä tiedän, että monessa kodissa ap:n kuvailema tilanne on täyttä totta ja arkipäivää.

Joten sinä joka tunnistat itsesi ap:n tekstistä niin ota vain rohkeasti yhteyttä lastensuojeluun. On myös olemassa esim. kriisijoitusperheitä, joihin lapsi voidaan sijoittaa väliaikaisesti ilman huostaanottoa.

Ap voi olla provo, mutta oikeastaan ei ole mitään syytä miksi olisi.

että miten teille yleensä tulee tieto vastaavanlaisista avun tarvitsijoista. Ilmoittaako joku läheinen, hoitopaikka, kerhotäti, neuvola, joku muu?

Ihan oman mielenrauhan vuoksi vain haluan tietää, että ap:n tyyppisiä perheitä osattaisiin auttaa ajoissa eikä vasta sitten kun huostaanotto on ajankohtaista.

Olisiko yleensä tarvetta perheistä, joihin kyseisen perheen lapsi voisi tulla vaikka keran kuussa viikonlopuksi? Siis sellainen tukiperhe, johon lapsi pääsee aina välillä ja vanhemmat saisi levätä?

lastensuojelutyötä vuosia tehneenä tiedän, että monessa kodissa ap:n kuvailema tilanne on täyttä totta ja arkipäivää. Joten sinä joka tunnistat itsesi ap:n tekstistä niin ota vain rohkeasti yhteyttä lastensuojeluun. On myös olemassa esim. kriisijoitusperheitä, joihin lapsi voidaan sijoittaa väliaikaisesti ilman huostaanottoa.

Joka ikisestä asiasta pitää vinkua ja parkua kovalla äänellä. Ja vaikka kehun joka ikisestä asiasta, mistä vain on aihetta kehua, niin lapsi ei ole vuosien myötä muuttunut yhtään tyytyväisemmäksi.



Ja minulla on myös toinen lapsi, joka on vallan tavallinen tyytyväinen lapsi. Joten tuollaisia vinkujia vaan on, eivätkä ne ole huonon äitiyden tulosta.



Minua aivan kauhistuttaa, että heti täällä ollaan ulisemassa, ettei äiti ansaitse lapsiaan, ja että lapsi pitää laittaa sijaiskotiin. Siis jos minulle joku väittäisi, etten ole hyvä äiti vain siksi, että minulle on sattunut syntymään tuollainen ikityytymätön kaikesta valittava lapsi, niin täysin vähä-älyisenä pitäisin sitä sijoitusperheen ehdottajaa.



Mutta minä olen huomannut, ettei useimmilla ole hajuakaan kuinka haastavia lapsia on olemassa. Joten sinänsä en pidä outona, että ap syyllistetään. Mutta tuon aloituksen perusteella ei voida tietää kumpi oli ensin: Oliko ensin ärtyvä lapsi, joka vie hermot sinnikkäältäkin äidiltä, vai oliko ensin ärtynyt äiti, joka saa lapsen reagoimaan. Tuo jälkimmäinen vaihtoehto ei ole mitenkään itsestäänselvästi oikea, vaan oikeasti aivan yhtä todennäköinen on tuo ensimmäinenkin vaihtoehto.

ja minulla on haastava lapsi ja siitäkin huolimatta kirjoitin mitä kirjoitin ja olen tuota mieltä.

Ap:n asenne on täysin väärä, katsoisi lasta peilikuvanaan ja toteaisi että lapsi heijastaa täysin äitinsä käyttäytymistä.

Joka ikisestä asiasta pitää vinkua ja parkua kovalla äänellä. Ja vaikka kehun joka ikisestä asiasta, mistä vain on aihetta kehua, niin lapsi ei ole vuosien myötä muuttunut yhtään tyytyväisemmäksi.

Ja minulla on myös toinen lapsi, joka on vallan tavallinen tyytyväinen lapsi. Joten tuollaisia vinkujia vaan on, eivätkä ne ole huonon äitiyden tulosta.

Minua aivan kauhistuttaa, että heti täällä ollaan ulisemassa, ettei äiti ansaitse lapsiaan, ja että lapsi pitää laittaa sijaiskotiin. Siis jos minulle joku väittäisi, etten ole hyvä äiti vain siksi, että minulle on sattunut syntymään tuollainen ikityytymätön kaikesta valittava lapsi, niin täysin vähä-älyisenä pitäisin sitä sijoitusperheen ehdottajaa.

Mutta minä olen huomannut, ettei useimmilla ole hajuakaan kuinka haastavia lapsia on olemassa. Joten sinänsä en pidä outona, että ap syyllistetään. Mutta tuon aloituksen perusteella ei voida tietää kumpi oli ensin: Oliko ensin ärtyvä lapsi, joka vie hermot sinnikkäältäkin äidiltä, vai oliko ensin ärtynyt äiti, joka saa lapsen reagoimaan. Tuo jälkimmäinen vaihtoehto ei ole mitenkään itsestäänselvästi oikea, vaan oikeasti aivan yhtä todennäköinen on tuo ensimmäinenkin vaihtoehto.

Onkohan sinun lapsesi sitten kuitenkaan ollut kovin haastava, jos et ole ikinä tuntenut kuten ap tuntee.



Kyllä minä olen joskus heikkona hetkenä omalle lapselleni kiroillutkin, ja aphan ei edes välttämättä ole. Hän tuuletti tunteitaan tänne, mikä ei tarkoita sitä, että hän raivoaisi kotonaan ääneen samalla tavalla samoin sanoin.



En minäkään väitä, etteikö ap:n olisi syytä tehdä asialle jotain. Mutta minua ihmetyttää, etteivät äidit täällä keksi muita vaihtoehtoja kuin laittaa lapsi sijaisperheeseen!



No, joku kyllä sanoi jo, että ap:n kannattaa selvittää syitä, että miksi lapsi marisee kaikesta. Asiasta kannattaa puhua neuvolassa, lääkärissä, perheneuvolassa. Lapsen käyttäytymiselle voi löytyä ihan järkevä selitys, eikä ainoa vaihtoehto ole psyykkiset ongelmat perheessä. Sillä kyllähän kaikenlaiset fyysiset ja kehityksellisetkin ongelmat saavat lapsen huonolle tuulelle, turhautuneeksi ja yhteistyöhaluttomaksi. Kannattaa selvitellä, jotta selviäisi miten elämä juuri tuon lapsen kanssa olisi helpompaa.