Lue keskustelun säännöt.
Voinko pyytää kummiksi vain toisen puolisoista?
19.01.2010 |
Siinä se kysymys. Tähän mennessä olen kahdelle aiemmalle lapselleni pyytänyt molemmat henkilöt pariskunnasta ja jotenkin ajatellut, että se on kohteliastakin. Nyt ajattelin pyytää vanhaa ystävääni, mutta hänen avopuolisoaan en oikestaan tunne lainkaan. Emme ole pahemmin koskaan keskustelleetkaan näiden vuosien aikana. Vaikutanko siis töykeältä, jos pyytäisin vain toista?
Kommentit (47)
En ole ikinä edes kuullutkaan, että molemmat puolisot pyydettäisiin. Kenenkään ystävän tai sukulaisen lapsella ei myöskään ole puolisoita kummeina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kumppani ei automaattisesti kuulu pakettiin. Näin ainakin meillä ja muissakin lähipiirin perheissä ollut tapana.
En ainakaan itse edes haluaisi esim. mieheni kaverin lapsen kummiksi jos en heidän kanssaan muutenkaan olisi tekemisissä.
Ei kummius ole itsestään selvä asia joka seuraa toisen puolison myötä.
Ja itse en oikein voisi pyytää ketään pyytämättä puolisoa, jos kyseessä on aviopari tai hyvin vakiintunut avopari. Tiedän, että toiset pyytävät vain toista puolisoa, joten ei tähän varmaan mitään yhtä oikeaa vastausta ole. Jos toista puolisoa ei tunne, niin on luonnollista, että häntä ei halua kummiksi ja ei varmaan tämä puolisokaan asiasta suutu, jos ei kerran lasta ja hänen perhettään tunne. Silti minun olisi vaikea pyytää vain toista puolisoista. Jos toinen puoliso on jollain tavalla läheinen (niin kuin on, jos häntä kummiksi suunnitellaan), niin on jollain tapaa hieman outoa, että häenen puolisonsa on jäänyt ihan vieraaksi. Mulla on ollut sama ongelma: yhtä hyvää ystävää oisin voinut pyytää, mutta hänen miestään en tunne ja tämä mies ei halua esim. tulla kyläilemään meille lainkaan, joten valitsin toiset kummit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä avomieheni kanssa on yhteensä 5 kummilasta, joista kolme on yhteistä ja lisäksi molemmilla yhdet omat. Mieheni tuli kummiksi jo ennenkuin tapasimme ja minun oma kummilapseni on parhaan ystäväni lapsi. Heillä kummeina vain yksittäisiä henkilöitä, ei pariskuntia. Ja ollaan tosi tiiviisti bestikseni ( + lasten) kanssa tekemisissä, perheinä satunnaisesti :)
Meidänkin tyttöporukassa me naiset ollaan toistemme lapsien kummeja, miehet on oikeastaan koko ystävyyden ulkopuolella. Vietetään aikaa, juhlitaan synttäreitä tms. naisten ja lasten kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinkaan jos et tunne tätä miestä edes kunnolla.
En mä ainakaan loukkaantus jos joku pyytäs vaikka vaan mun miestä.
Meillä on nuorimmaisella kummina 2 hyvää lapsuudenystävääni, muttei heidän puolisoitaan.
Mietin tätä ratkaisua erittäin kauan. Olimme jo pyytäneet kummeiksi kaveripariskuntaamme - parhaita perheystäviämme. Toisen kummin löytäminen olikin sitten jotenkin hankalaa. Nämä kaksi kaveria olivat aivan ensisijainen vaihtoehto, mutta toista ei voinut valita ilman toista. 6 kummia taas tuntui aivan liioittelulta ottaen huomioon että esikoisella on tasan 2 kummia: siskoni ja mieheni veli, jotka silloin olivat sinkkuja.
Viimein rohkaistuin ja kysyin näitä kavereita, joiden aika tuoreita, kuitenkin jo ihan vihittyjä aviomiehiä ei oma mieheni ollut tavannut koskaan, enkä minäkään kuin satunnaisesti pari kertaa. Kysyin siis oikein nätisti muotoillen, olisiko heidän mielestään kurjaa jos toimisimme näin ja tarjosin myös kohteliaasti takaportin kieltäytyä kummiudesta kokonaan. Molemmat olivat sitä mieltä, että olisi ihan naurettavaa pyytää miehet kummeiksi tässä tilanteessa ja tästä onkin tullut sellainen "haltijatarakummit" -juttu. Tietenkin on aivan itsestäänselvää, että kun meillä on sellaisia perhejuhlia joihin nämä kummit kutsutaan, kutsu koskee koko perhettä. Kuten se koskee esikoisen kummien puolisoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on eri asia suostuuko hän tulemaan yksin kummiksi. Aikoinaan miestäni pyydettiin hänen veljen lapsen kummiksi, mutta minua ei. Loukkaannuin kovasti tästä, koska olemme olleet kauan yhdessä. Mieheni ei suostunut kummiksi.
Aikoinaan miestäni pyydettiin hänen veljen lapsen kummiksi, mutta minua ei. Loukkaannuin kovasti tästä, koska olemme olleet kauan yhdessä. Mieheni ei suostunut kummiksi.
Kyllä minäkin tuossa tilanteessa loukkaantuisin, kun on suvusta kyse ja tekemisissä ollaan aina parina/perheenä. Ystäväsuhteet voivat kuitenkin olla tosi lujia ja läheisiä, ilman että puolisot kuuluvat siihen kuvioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit todellakain pyytää vain pariskunnan toista osapuolta, sulla on siihen kaikki oikeus - mutta saat olla varma, että se tulee ikuisesti olemaan vaivaannuttava asia sinun ja tämän henkilön välillä, jota siis et pyydä kummiksi, vaikka hänenn puolisonsa pyydätkin.
Mikäli he eivät ole naimisissa, eikä heillä ole lapsia ( ja he eroavat kohta...), sulla on paremmat mahikset olla saamatta kummastusta osaksesi, mutta jos he pysyvät yhdessä - on kyseessä julkinen epäluottamuksen osoitus, josta kaikki voivat päätellä, ettet pidä ko. henkilöstä, etkä halua häntä elämäänne. Se on ihan ok, ei siinä mitään - mutta vähän noloa se kyllä on.
Itse henk. koht olen erittäin tyytyväinen, että silloin, kun vasta seurustelimme nykyisen mieheni kanssa, ei minua pyydetty kummiksi, vaikka häntä pyydettiinkin.
Olisi ollut kiusallista olla lähes tuntememattoman perheen lapsen kummi.
On myös mainiota, ettei minun tarvitse vaivautua ostelemaan mitään lahjoja jne - koska omissa kummiapsissakin on ihan riittämiin ( 5kpl ).
Hän oli seurustellut vielä sen verran vähän aikaa, eikä kumppania niin vielä tunnettu, joten ei pyydetty molempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämän ystäväni mies on aina pysynyt "poissa jaloista" kun olen heidän luonaan käynyt. ehkä meillä ei selkeestikään kemiat kohtaa, vaikea sanoa, koska en tunne häntä juurikaan. ystäväni kanssa olemme olleet läheiset jo 20 vuotta. tosin hänkään ei tunne minun miestäni lainkaan, koska emme ole harrastaneet perhevierailuja.
hän on itsekin pyytänyt pariskuntia omien lapsiensa kummeiksi, joten mietin vaan, että loukkaantuuko hän, jos en miestä pyytäisi. tosin se on hassua, koska en edes tunne koko tyyppiä :) toisaalta, jos ystäväni loukkaantuisi, niin vaikuttaisiko se meidän ystävyyteemme...
-ap-
Kummius on henkilökohtainen eikä pariskuntakohtainen juttu. Eikä sitä koskana tiedä, kuka milloinkin eroaa, joten parempi pyytää henkilöä eikä pariskuntaa.
Kyllä voit ja pyydätkin vain toista, jos vähänkin epäilyttää. Kummius on iso sitoumus ja osa lapsen elämään hyvinkin pitkään.
niin, ovat siis olleet n. 2v yhdessä tämän miehen kanssa. tuntuu ettei tämä mies ole koskaan halunnutkaan tutustua muhun, koska kahvipöydässä tuskin keskusteleekaan kanssani. meillä ei ole koskaan käynyt.
ap
ovat koko perheelle tuttuja ja läheisiä, vain siten heistä voi tulla läheisiä myös lapselle.
Ei olla pyydetty kummankaan sellaisia kavereita, joita toinen ei tunne. Ja jotain ystävää ei pyydetty just siksi, kun tämän puoliso ei halua olla meidän kanssa tekemisissä eikä ole siis halunnut edes tutustua. Musta olisi outoa pyytää edes avecina ristiäisiin joku puoliso, jota en tunne lainkaan.
Ja tosiaan, kuten joku sanoi, jos pyytää vain toista, siitä tulee vähän se fiilis, että en hyväksy sun puolisoa tai en usko teidän suhteen kestävän...
niitä on tullut just siksi että on puolisot. mutta jos ottaisin jonkun kaverini ja sen miehen ja sitten vielä toisen parin ja jos yks erois, niin luulen että harmittais että se jättäis samalla meidät, mut morjens sit vaan. tiedän pari nuorta miestä jotka pitävät yhteyttä ja kummi lapsi on vielä niiden ex:än kavertai sukulainen.