Mitä ihmettä voi tehdä etäisälle joka tekee jatkuvaa kiusaa? :,-(

mutta suosittelen hankkimaan vähän enemmän vaatteita... Ei ole kovin järkevää, että on tasan yksi villahaalari.

En minä ainakaan ole koskaan hankkinut kuin yhden villahaalarin tai yhden fleecetakin, koska ne jäävät kuitenkin melko pian pieneksi. Nämä päällysvaatteet kun useimmiten kuitenkin kulkevat lapsen päällä, on lapsi sitten menossa päiväkotiin, äidille, isälle jne.

Ap:n tapauksessa etenkin lisähankinnoista tuskin on apua, kun isä kiusallaan on jättänyt villahaalarin palauttamatta. Pitäisikö sitä sitten joka viikko ostaa uusi?

kun ostamasi vaatteet häviävät / hajoavat etäisällle, mutta siltikin tulee mieleen että mies ei ehkä tosiaankaan TAJUA että se villahaalari on oikeasti tärkeä. Ei siis ehkä tee tahallaan kiusaa tässä tapauksessa.

yhdellä vaatteella...

26 minusta taas on ihan typerää keplotella yhdellä vaatteella...

Vien lapsen päiväkotiin, hänellä on esim. se villahaalari päällään. Isä hakee ja lapsella on edelleen se villahaalari, kun se päiväkodissa puetaan. Isä vie lapsen seuraavana päivänä päiväkotiin ja tietystikin pukee lapselle villahaalarin, koska on kylmä. Missä kohtaa on keplottelua? Mihin sitä toista villahaalaria tarvitaan?

Sisävaatteita meillä sitten todellakin on joka lähtöön. Sukkia, alusvaatteita, paitoja, housuja jne. ostan varmaankin monin kerroin enemmän kuin moni muu, sillä meiltä pitää aina löytyä puhdasta päälle pantavaa myös lasten reppuihin pakattavaksi, kun he menevät isälleen joko arkena tai viikonloppuna.

Mutta meillä on ollut ennen eroa ja eron jälkeen lapsilla vain yhdet toppapuvut (kosteussuojapuku, toista ei tarvita), yhdet villahaalarit, yhdet fleecetakit jne. ja kaikki tosiaankin siitä kalleimmasta ja laadukkaimmasta päästä. Joskus saattaa käydä niin, että esim. vanha fleece saattaa vielä hätävarana mahtua, mutta harvemmin sitä hätävaraa sitten tarvitaan, kun ne uudetkin on olemassa. Ja kun ostan uutta, en osta sitä kaksin kappalein per lapsi!

todellakin tekee tahallaan, koska olen useita kertoja villa-asusta huomauttanut ja sitä ystävällisesti (alussa ;) viimeisissä muistutuksissa alkaa jo olla komentavampi sävy)pyytänyt.



ap

mutta miettikääpä kun vähän joka asiassa vuodesta toiseen on sama juttu. Jokaista asiaa saa erikseen pyydellä, vaatia, muistuttaa. Isä vitkuttelee, hidastelee, panttaa oleellista infomaatiota (esim. minuun vaikuttavat aikataulut) viimeiseen saakka.



Sitten kääntää jokaisen asian yhtäkkiä niin, että minä olenkin niihin syyllinen. Siinä alkaa tuntea itsensä ihan hulluksi kun tämä jatkuu vuodesta toiseen.



Minulla on ollut pääsääntöisesti reiluja ystäviä ja reiluja miehiä. Tämä että joku on _pääsääntöisesti epäreilu_, JATKUVASTI/VÄHÄN VÄLIÄ valehtelee, pimittää tietoa, varastaa, laiminlyö velvollisuuksiaan ja niin edelleen on ihan poikkeuksellista. Normaali ihminen voi ehkä tehdä jotain noista kerran tai joskus, mutta ei KOKO AIKAA. :-(



ap

tekee myös pientä kiusaa..vaatteet jää aina sinne ja hyviä en mukaan pistä.Yksi mitä tekee on tälläinen,että meidän pitäs hakea lapset isältä su niin isä ei vastaa puhelimeen,keksii kaikki syitä,en kuullut puhelinta,akku loppu yms.Tämä päätyy siihen että soitan koko suvun läpi ja saan vihdoin tietoa missä lapset on ja mistä haetaan..isä asuu 300km päässä.Tämä välimatka helpotti tilannetta jonkin veran ettei vääntää exän kanssa kun pari kertaa kuussa.Lapset rakastavat isäänsä,enkä halua tapaamisia rajoittaa.Lasken vuosia siihen kunnes lapset täysi-ikäisiä..sitten en aio olla ukon kanssa missään tekemisissä.ikinä.

Jokaista asiaa saa erikseen pyydellä, vaatia, muistuttaa. Isä vitkuttelee, hidastelee, panttaa oleellista infomaatiota (esim. minuun vaikuttavat aikataulut) viimeiseen saakka.

Vaatteiden perään toki saakin kysellä, mutta onko tarpeen esim. kysellä aikatauluista? EIkö teillä ole sellaista tapaamissopimusta, joka pätee kaiken aikaa eikä aikatauluista tarvitsisi keskustella?

Ajan takaa tällä sitä, että mitä vähemmän olet riippuvainen hänestä (hänen aikatauluistaan jne.) niin sen paremmin koko kuvio toimii. Sinä järjestät omat aikataulusi ja isä menee sitten niiden mukaan tai ei ollenkaan.

Selvennätkö vähän millaisissa aikatauluissa isä on hankala?

Minä tekisin varmaankin niin, että kysyisin ystävällisesti ja jollei mitään vastausta tule, niin järjestäisin kesälomat yms. itselleni sopivalla tavalla. Ja kun isä myöhemmin sitten havahtuisi kysymään omia tapaamisiaan tms. niin ilmoittaisin, että meillä on nyt lapsen kanssa tällaiset suunnitelmat ja niiden puitteissa voidaan sopia isälle tapaamisia. Jos isä kiukuttelee, niin sittenhän voit hyvällä omalla tunnolla sanoa kauniisti, että sinähän kysyit häneltä asiaa aikoja sitten, mutta hän ei halunnut ottaa kantaa.

Näin toimimalla isäkin oppii pikkuhiljaa ottamaan itse vastuuta omista aikatauluistaan.

Kuulostaa vähän siltä, että isä edelleen luottaa siihen, että sinä venyt, sinä joustat, sinä järjestät, sinä muistutat, sinä huolehdit jne. ja hän voi olla mukana "veneessä" kuin ellun kanat ja havahtua sitten viimeisellä mahdollisella hetkellä johonkin asiaan - sinähän kuitenkin muistutat siitä vielä monta kertaa.

Kai teillä on tapaamissopimus. Menette sen mukaan eikä mitään mutinoita ja muttia. Et ota enää vastaan puheluita eksältä ETKÄ SOITA HÄNELLE ITSE! Laitat sähköpostin, että tästä lähin kaikki viestintä kirjallisena sähköpostin, ei puhelimen kautta. Jos häntä kiinnostaa lastaan tavata niin hän kyllä taipuu tähän järjestelyyn. Sinullahan se valttikortti eli lapsi on.



Miehelläni on vastaava manipuloiva eksä. Kesti pitkään ennen kuin mieheni uskalsi lopettaa yhteydenpidon, mutta se toimi. Eksä lopetti häiriköinnin, kun ei enää saanut siitä mitään tyydytystä isän reagoinnin muodossa.