Vasektomia

Laitanpa toisen otsikon alta oman raapustuksen:

Tänään (10.11.) kävin vasektomiassa. Eipä tullut minkäänlaista panikointia tai jännitystä ennen operaatiota kun tiesi varsin hyvin mihin on menossa ja netistä + lääkärin hyvän selostuksen perusteella tiesi mitä odottaa.

Aikaa ensimmäisestä puhelinsoitosta että nyt haluan piuhat poikki, tämän päivän operaatioon kului n. 4kk. Ensimmäinen lääkärikäynti kesti n.10 min jossa varmistettiin onko nyt varma juttu ja täytettiin taustatietoja. Operaatioaikaa olin valmis odottamaan kuukauden päivät mutta aika tulikin jo parin viikon päähän eli tänään.

Itse leikkaus oli juurikin samanlainen mitä täälläkin on kerrottu että eniten saattaa sattua puudutuspistot ja hyvin pieni vedon tunne oli alamahassa välillä. Muuten ei mitään tietoa mitä alakerrassa tehtiin. Juteltiin hoitsujen kanssa niitä näitä.

Nyt ollut kotona pari tuntia ja yhden buranan otin varalta heti kun tulin kotiin. Alakerrassa pientä jomotusta tällähetkellä, ei siis varsinaista kipua missään. Kävely hieman ankkamaista.

Eniten pelotti/pelottaa jälkioireet että miten kipeäksi yltyy ja turpoaako tai tuleeko verenpurkaumaa tms. Buranaa kitusiin niin eiköhän se tästä.

Iskä, 3lasta, 31v. kirjoitti:

Laitanpa toisen otsikon alta oman raapustuksen:

Tänään (10.11.) kävin vasektomiassa. Eipä tullut minkäänlaista panikointia tai jännitystä ennen operaatiota kun tiesi varsin hyvin mihin on menossa ja netistä + lääkärin hyvän selostuksen perusteella tiesi mitä odottaa.

Aikaa ensimmäisestä puhelinsoitosta että nyt haluan piuhat poikki, tämän päivän operaatioon kului n. 4kk. Ensimmäinen lääkärikäynti kesti n.10 min jossa varmistettiin onko nyt varma juttu ja täytettiin taustatietoja. Operaatioaikaa olin valmis odottamaan kuukauden päivät mutta aika tulikin jo parin viikon päähän eli tänään.

Itse leikkaus oli juurikin samanlainen mitä täälläkin on kerrottu että eniten saattaa sattua puudutuspistot ja hyvin pieni vedon tunne oli alamahassa välillä. Muuten ei mitään tietoa mitä alakerrassa tehtiin. Juteltiin hoitsujen kanssa niitä näitä.

Nyt ollut kotona pari tuntia ja yhden buranan otin varalta heti kun tulin kotiin. Alakerrassa pientä jomotusta tällähetkellä, ei siis varsinaista kipua missään. Kävely hieman ankkamaista.

Eniten pelotti/pelottaa jälkioireet että miten kipeäksi yltyy ja turpoaako tai tuleeko verenpurkaumaa tms. Buranaa kitusiin niin eiköhän se tästä.

Eilen illalla otin varalta buranan ennen nukkumaan menoa ja tänään ei ole ollut minkäänlaisia kipuja. Jos nopeasti nousee ylös niin alamahassa ehkä pieni kiristys tuntuu mutta aika huomamatonta. Ei ole tälle päivää tarvinnut troppia. Kassit ok. Ei turvoksissa. Vasemmalla puolella pieni mustelma vaan. Yllättävän kivutonta ollut vielä

Morjentes äijät. Kävin just noin 15min sitte stetiilisaatiossa. Homma sujui hyvin. Eniten pelkäsin sitä piikkiä mutta mitä vielä.. nipisti vähemmän kuin verikoe. Nyt sitte parannellaan ja muutaman viikon päästä saa luvalla hakkaa tattii ja viedä näytteen labraa siittiötutkimusta varten. Olipa huojentavan yksinkertainen ja kivuton toimenpide. Johan mulla jo niitä lapsia on tarpeeksi 😊 Naiselle tämä on kuin lottovoitto ettei tarvii enää syyä pillereitä tai käydä missään kierukkaasennuksessa tms. Kuitenki naiselle hankalampi ja ikävämpi toimenpide. Tsemii äijät kyl se siitä

Korjaan. Sterilisaatiossa 😊

Kävin vasektomiassa kesäkuussa -17  31-vuotiaana.  Olin harkinnut asiaa jo vuosia ja asiasta on yhteisymmärrys tyttöystävän kanssa. Varasin ajan yksityiselle urologille. Käynti kesti n. 10 minuuttia ja siitäkin suuri osa meni sopivan operaatioajan etsimiseen. Kerroin tietäväni mitä olen tekemässä, eikä urologi millään lailla moralisoinut tai kyseenalaistanut minua. Operaatio sovittiin jo seuraavalle viikolle. Samainen urologi teki itse operaation joka oli kivuton. Itselleni oli yllätys, että kivespusseihin tehtiin vain yksi viilto keskelle peniksen alapuolelle, jota kautta operoitiin molemmat puolet. Lääkäri varoitteli jomotuksesta ja turvotuksesta jotka lopulta jäivät hyvin vähäisiksi. En tainut edes särkylääkettä ottaa. Ainoa ikävä tunne oli viiltävä kipu, jota tuntui tietyllä tavalla istuessa. Aluksi luulin, että leikkaushaava pyrki aukeamaan, mutta lopulta kivun aiheuttajaksi paljastui siemenjohtimien yläpäät, jotka olivat erityisen herkät. Sekin vaiva poistui muutamassa päivässä. En ole vielä käynyt tutkituttamassa siemennestettä, koska tyttöystävä on jatkanut pillereiden käyttöä. Mutta olen operaatioon todella tyytyväinen ja sen henkinen merkitys on ollut odotettua suurempi positiivisessa mielessä.

Nyt reilua vuotta myöhemmin on tullut sellaista "ongelmaa", että jos on panematta / runkkaamatta pari-kolme päivää eli "pussit alkaa täyttyä", niin kasseja koskettelemalla tuntuu pientä kipua. Kipu on siis sellaista, että ihan niinkuin olis kiveksestä nipistetty. Se kyseinen kipu loppuu pussit tyhjentämällä ja saa vielä kaupan päälle hyvän olon. :D Operaatio tehtiin siis syyskuun lopulla 2016 eikä ole kaduttanut päivääkään. Lääkäri silloin sanoi moneen kertaan, että "tämä on sitten peruuttamaton toimenpide - oletko ihan varma..." ja sanoin, että mistään en ole ollut näin varma koskaan. Lääkäri sanoi vielä, että jos luonto tarkoittaa, niin ne voi kasvaa takaisin yhteen. Sanoin sille, että ottaa siinä tapauksessa niin pitkän pätkän pois välistä, ettei varmasti kasva yhteen ja vastaus oli vaan "okei". :D

Onko vasektomian saannin edelletyksenä että on vähintään 3 lasta?

Mehiläisen sivuilla näin sanottiin. Olen kyllä menossa julkiselle puolelle.

Mulla 2 lasta.

Ei tarvii olla kolmea lasta. Kävin tällä viikolla mehiläisessä ja meillä 2 lasta. Hain lähetteen työpaikkalääkäriltä, joka kyseli perusteellisesti oletko nyt ihan varma. Lähete meni julkiselle ja olin jonossa 3kk, kun selvisi ettei pääkaupunki seudulla saa palveluseteliä alta vuoden, jos sittenkään. Mehiläisestä olis saanut ajan heti seuraavalle viikolle, mutta en viitsinyt mennä joulun alusviikolla...

Itse operaatiota vertaisin viisaudenhampaanpoistoon. Ainoa kivuliasoperaatio oli puudutus ja itse leikkauksen aikana en tuntenut mitään. Buranaa otin ekana ja toisena päivänä. Kassit on vähän turvoksissa ja ala vatsa vähän arka, mutta ei mitään suurempia kipuja.

Mehiläisessä maksoi 765€. Aava oli nettisivun mukaan 990€. Suosittelen töölön mehiläistä, jos olet pääkaupunki seudulla.

Täältä vähän ehkä erilainen kokemus mieheltä vasektomiasta, itse asiassa kauhukokemus.

Kävin tänään julkisella ja muiden kokemuksiin perustuen mentiin kuin soitellen sotaan, ei pelottanut juurikaan.

Puudutuspiikki oli vielä ok, pieni kirpaisu, mutta sitten se helvetti alkoi. Kirurgi paikallisti ensin siemenjohdinta kivesten ympäriltä ja en tiedä olenko herkkä vai mitä mutta tunne oli kuin kives olisi puristettu pikkuhiljaa ruuvipenkkiin. Järjetön vihlonta ja ajattelin että mitä helv... Tämän piti olla kivutonta! Pahin oli silti vielä edessä.

Kirurgi alkoi vetää johtimia jotta saisi työvaraa saada ne umpeen. Juuri tämä veto oli ehdottomasti sietämättömin kipu mitä olen koskaan 40 vuoteen kokenut. Kipu alkoi ensin nivusten kohdalta ja lopulta jatkui keuhkojen seutuville asti. Huusin pahimmillaan kuin synnytyssalissa. Tunne oli kuin tulikuumaa rautatankoa olisi työnnetty nivusista kurkkua kohden. Kipu oli niin valtavaa että meinasin menettää tajuntani. Meinasin ehdottaa koko operaation keskeyttämistä kun tiedostin että toinen johdin on vielä jäljellä ja sama helvetti edessä. Onneksi toisen veto ei sattunut läheskään niin paljon. Hoitaja vaihtoi naamalta kosteita rättejä ja oli mahdoton olla jännittämättä kroppaa joka osaltaan lisäsi varmasti kipuja.

Toki on mahdollista että tämä vetokipu on hyvinkin yksilöllistä kuten kirurgikin totesi ja että eroja saattaa olla myös kirurgin työtavoissa.

Jos olisin tiennyt... en varmasti olisi mennyt. Onni oli varmasti mun kohdalla etten googletellut näitä johtimien vetokokemuksia. Suurin osa kokemuksista näyttää olevan "kivuttomia" mikä on mielestäni varsin outoa. Kortsut tai nukutus, ajattelin, jos olisin tiennyt.

Itse johdinten sulkeminen ja ompeleet olivatkin sitten kivuttomia. Ja toisaalta taas mun kohdalla puudutuksen jälkeisiä kipuja eo ole ollut ollenkaan, ehkä vähän jomotusta jos kassit käy väärään asentoon.

En halua luoda hysteriaa mutta netin antama kuva kivuttomuudesta ei kyllä todellakaan pidä paikkaansa kaikkien kohdalla.

Kysykää toki operaatioon menevät uroot jos haluatte lisää tietoa kokemuksesta kerron mielelläni.

Neljä päivää sitten operoitiin kunnallisella. Ei kyllä minkäänlaisia ”vetokipuja” ollut. Lienee yksilöllistä tai sitten väärin puudutettu. Mulle kyllä sanoivat, että jos tuntuu niin sanot heti. Piikit 2 kpl vain kasseihin, ei reisiin mitään.

Maanantaina menossa laittamaan piuhat poikki. Mutta mitä sitten kun tulee se ero ja nuorempi nainen, joka haluaa sitten niitä lapsia? "Voinhan mä yrittää" tai "tehdään vaan" on kuitenkin vähän kyseenalaisia vastauksia..

Eilen tuli käytyä nippasemas piuhat poikki.

Kuukausi sitten perheneuvolassa keskustelemassa asiasta, josta laittoivat lähetteen Terveystalolle. Varoittivat, että joulun seudulle menee leikkausajat. No eipä muuta kun odottelemaan.

Kaks viikkoa neuvolakäynnistä soi puhelin ja Terveystalolta tiesivät sanoa että operaatio olis kahen viikon päästä.

Kunnallisella siis jonotusaika loppujen lopuksi kuukauden verran.

Seinäjoella ainakin miesten sterilisaatiot on siis ulkoistettu yksityiselle, johon kunnalliselta saa maksusitoumuksen. Hinta on sama ku kunnan palveuilla, aikataulut yksityisen mukaan.

Operaatioon meni kaikkineen aikaa n 2,5h josta itse leikkausta ehkäpä 20min. Saliaaa aikaa meni n. 30-40min kokonaisuudessaan kaikkine valmisteluineen.

Ennen leikkausta urologi kerto homman kulun, kyseli vaan onko varma päätös. Ei jeesustellu sen kummemin.

Housut kinttuun, pirtua munille ja molemmin puolin nyytteihin puudutuspiikkiä. Ei kipuja juurikaan. Pirtun haihtumisesta johtuva lämpö pahin tunne. Siitä odotustilaan odottelemaan.

Puolisen tuntia odottelua ja kutsu saliin. Hoitajat varmistaa vielä että tiedän mihin oon ryhtymässä, ei jeesusteluja eikä moraalisaarnaa.

Pöydälle makaamaan, housut kinttuun ja verhoja ja peitteitä suojaks. Hoitaja laittaa piuhaa ja letkua ja mittaa verenpaineen. Sitten leikkausalueen pesu.

Leikkaava urologi saliin ja hommat alkaa. Pari pistosta lisää puudutusta, mikä ei enää tunnu missään.

Sitten odottelua koska alkaa tapahtumaan.

Nipsausäänistä päätellen jotain jo tehdään johon kirurgi tuumaa et eka puoli on katkastu, nyt suljetaan päät ja mennään toiselle puolelle.

Hä?!?! Te alotitte jo???? Ei siis minkäänlaista kipua, paineentunnetta, nyppimistä tai muutakaan tuntoa ala kerrassa. Täysin kivuton operaatio.

Viillot kiinni, housut jalkaan ja kahville. Hoitaja käy vielä kyselemässä vointia, jutellaan hoito-ohjeita ja sit kotiin.

Loppuillasta pienen pientä jomottelua oikealla (leikkauspuolella) puolella kasseja. Yöllä pari heräämistä ku yrittäny kääntyä kyljelleen.

Nyt aamulla tuntunu pientä jomottelua, ei kuitenkaan kipua. Ei varsinaista turvotustakaan näkyvillä.

Buranaa 400 + Paracetamol 500 kipulääkkeinä 3 x vrk.

Kaiken kaikkiaan yllättävän positiivinen kokemus, kiitos Terveystalon mahtavan henkilökunnan.

Täälläkin eräs jolta eilen hoidettiin asia alta pois.

Kesäkuussa täytin 30, kaksi lasta (6 ja 3)

Alkukeväästä ilmaisin tahtoni työterveyshoidossa, jonka kautta sainkin sitten lähetteen kunnalliselle puolelle. Sovittiin, että mikäli kesäkuuhun mennessä ei aikaa ole annettu kunnalliselta, niin sitten otan uudelleen yhteyttä terveystaloon ja hoidetaan sitä kautta (vertaa hintoja muistikuvieni mukaan, kunnallinen reilu 100€, tt 700€).

No, tosiaan eilen sitten kunnallisella puolella toimenpide suoritettiin. 

Ei siellä mitään jeesusteluja asian suhteen tullut, varmistettiin vain, että tiedän mihin ryhdyin.

Toimenpide itsessään oli ihan ok kokemus jos kassien ronklaamista mietitään.

Ei ne puudutuspiikitkään juurikaan tuntunut, hyvin pienet nipistykset ja nopeasti ohi. Sain jo sairaalalle tullessa buranaa ja panadolia hyvät annokset ja leikkaussalissa kanyylin kautta rauhottavia ja kipulääkkeitä. Kerran säpsähdin (oletan, että ensimmäistä siemenjohdinta vedettäessä ulos), johonka anestesiahoitaja totesi, että ilmeisesti vihlaisi ja laitan lisää lääkitystä. Sen jälkeen ei tuntunut muu, kuin että joku koskettelee alapäätä. Rauhottavista olin sen verta tokkurassa, että lepäilin tarkkailussa pari tuntia, josta lähteissä sain jonkun ilmeisesti tehokkaan punakolmiolääkkeen, koska nukuin kotimatkan ja lähes koko illan kotona. 

Aikaa sairaalassa kului vajaan kolme ja puoli tuntia. tunnin jouduin tullessani odottelemaan ja jälkeenpäin pari tuntia seurannassa. 

Kertaakaan en ole kotona kipulääkettä ottanut, alavatsassa on niinkuin krampilta tuntuisi, mutta itse tuotteessa ei juurikaan kipuja ole. hieman sinertää ja lievästi turvotusta, mutta sidoksiinkaan ei enään eilisillan jälkeen ole tihkunut verta. 

Päivitän tilannetta mikäli kivut ja turvotus pahenee jossain vaiheessa, mutta mikäli ei, niin aika vähällä tästä tosiaankin pääsee kun on osaava lääkäri. 

Hieman epäilevä kirjoitti:

Maanantaina menossa laittamaan piuhat poikki. Mutta mitä sitten kun tulee se ero ja nuorempi nainen, joka haluaa sitten niitä lapsia? "Voinhan mä yrittää" tai "tehdään vaan" on kuitenkin vähän kyseenalaisia vastauksia..

Pitääpä vastata tähän, kun sattuu olemaan omakohtaista kokemusta. Miesystävälleni on tehty vasektomia vajaa 20 vuotta sitten ja samaa asiaa he silloisen vaimonsa kanssa pohtivat. Mies silloin totesi vain, että jos kyseisenlainen tilanne sattuisi tulemaan, pitää vain mahdolliselle naiselle kertoa asiasta heti alussa ja jos se muodostuu ongelmaksi, on suhdetta turha jatkaa. No kuinkas kävikään, monta vuotta myöhemmin he erosivat ja mies löysi minut, yli kymmenen vuotta nuoremman naisen. Minulle oli vain helpotus, että miehelle on tehty vasektomia, niin ei tarvitse pelätä, että hänen puoleltaan tulisi painetta lisääntyä. Itsekään kun en lapsia halua.

Tarviiko sitä vastausta siis sen kummemmin edes arpoa. Kun suoraan vain kertoo asian todellisen laidan, niin kaikkein helpommalla pääsee. Eivät kaikki naiset edes halua lapsia.

Ikä 36 vuotta ja lapsia 3 kpl. Viikko sitten kävin toimenpiteessä kunnan palvelusetelillä terveystalossa, omavastuu 49,60€ (Vaimo lupasi maksaa).

23.07 kävin terveyskeskuksessa haastattelussa ja toimenpide oli 03.08.

Toimenpide oli nopea ja hivenen nipisti puudutus.

Täytyy sanoa että minulla on kipua riittänyt sen jälkeen. Töissä sopivasti kassit tärähti niin paisuivat sitten oikein reilusti nyt ollaan saikulla ja lääkäri määräsi pistämään välillä jäitä.

Tuskin tulen katumaan vaikka vaimo vaihtuisi ja uusi haluaisi omia lapsia tällöin kehotusvaihtamaan miestä olen yli tyytyväinen 3 terveeseen lapseen.

Terveystalossa 556€. 20 minuuttia suosittelen

Menin Terveyskeskukseen, sain palvelusetelin ja kolme eri paikkaa mistä sai ite varata ajan. 59 euroo. Miksi mennä yksityiselle kun palvelusetelillä sama paikka tekee toimenpiteen. Ei ihan perustoimenpide johtuen vasemman pallin erikoisuudesta eli on pienempi ja paljon ylempänä. Tunnin kesti josta 40 minuuttia vasenta pallia. Mutta onnistui ja nyt huoletonta menoo....

Nipsnaps kirjoitti:

Eilen tuli käytyä nippasemas piuhat poikki.

Kuukausi sitten perheneuvolassa keskustelemassa asiasta, josta laittoivat lähetteen Terveystalolle. Varoittivat, että joulun seudulle menee leikkausajat. No eipä muuta kun odottelemaan.

Kaks viikkoa neuvolakäynnistä soi puhelin ja Terveystalolta tiesivät sanoa että operaatio olis kahen viikon päästä.

Kunnallisella siis jonotusaika loppujen lopuksi kuukauden verran.

Seinäjoella ainakin miesten sterilisaatiot on siis ulkoistettu yksityiselle, johon kunnalliselta saa maksusitoumuksen. Hinta on sama ku kunnan palveuilla, aikataulut yksityisen mukaan.

Olikohan kyseessä peruutusaika kun pääsit noin nopeaa toimenpiteeseen? Itse olen kans menossa sterilisaatioon Seinäjoen terveystalolle kunnallisen kautta. Jonossa olen ollut noin kuukauden.  Kuinka kauan sulla meni toipumisessa toimenpiteestä?

Minä olin Helsingissä puolitoista vuotta jonossa, kunnes aloin kyselemään asian perään. Sitten löytyi palveluseteli, jolla varasin ajan Mehiläiseen. Toimenpide oli lähes kivuton, mitä nyt puudutuspiikki vähän nipisti ja siemenjohtojen venyttely tuntui oudolta. Ei varsinaisesti sattunut.

Toimenpiteen jälkeen toinen kives oli turvoksissa ja kipeä ainakin kuukauden. Ei sen kummempaa kuin piti vähän varoa miten istuutuu. Tavallinen särkylääke poisti kivun. Treenasin normaalisti. Sitten sekin helpotti.

Touhusta on nyt kolme vuotta enkä ole katunut.

-m54

Kuukausi sitten mulle tehtiin vasektomia Helsingissä. Vieläkään ei tee seksiä mieli ja kiveksiin sattuu niitä kosketeltaessa, lisäksi orgasmin nautinnosta on kadonnut 40%. Jos olisin tiennyt lopputuloksesta, niin en olisi mennyt pilaamaan tervettä kehoani loppuelämäkseni.