Lue keskustelun säännöt.
Bongailen täällä anoppilassa jo valmiiksi mitkä kamat otan sit k un kuolinpesää jaetaan.
17.01.2010 |
Tai tietenkin mun mies ottaa omissa nimissään, mutta minä käsken.
Kaikki retro-antiikkikamat ainakin.
No, ehkä siihen menee vielä jokunen vuosi, mutta kuitenkin.
Kommentit (23)
Mä mietin, mitkä anopin kiinteistöistä otettais ;-) No oikeesti anoppi on hyvässä kunnossa ja elää varmaan monta vuosikymmentä vielä. Mutta hassua, että joku jaksaa himoita vintage-kamaa, eikä edes tunnearvon takia vaan myyntiin. Ei mee hyvin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joskus tuolla silmällä katselin, mutta huomasin, että mitään en sieltä edes huolis! Astiat jostain Tarjoustalosta, taulut torikauppiailta, lasitavara samaa, mitä kirpparit turvoksissa. Kirjat kirjakerhoista, liinavaattet pidetty liki puhki. saattaa se kama olla joskus retroa, nyt vaan niin... rumaa?
Vnahempieni kotiin kyllä pitäs kai mennä post-it-lappujen kanssa omimaan, ettei siskot saa aikanaan kaikkea ;-)
60 neliön kaksio jugent-talossa ja kesäpaikka suositulla paikalla. Tilillä olevista varoista en ole tietoinen.
vaikka kiva plussa sekin on. Anopin kuolema on jo niin lottovoitto sinänsä, että uskomatonta, että samalla iskulla saa muutaman sata tonnia!
60 neliön kaksio jugent-talossa ja kesäpaikka suositulla paikalla. Tilillä olevista varoista en ole tietoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kunhan se osake realisoidaan heti appivanhempien kuoleman jälkeen ja rahat meidän tilille. ap
elävät kaikki rahojansa.
ja PS se on Hitler-Jugend
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teidan ikkunoista mita kannattaisi ottaa kun kupsahdatte onnettomuudessa. Valitettavasti kaikki on niin heikkoa laatua ettei minulle kelpaa.
anoppi on alkanut jakaa tavaroitaan jo valmiiksi. EI tarvitse sitten enää tapella...
Sain juuri aivan ihanan astian ja koneen. Hänen kaappinsa ym. huusholli on tyhjentynyt kovasti reilun vuoden aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ne pakastepussin nimilaput on käteviä vaivihkaa törkätä esim haluamansa posliiniesineen pohjaan. on sitten mustaa valkoisella mikä esine on varattu.
Voisit piilottaa kaikkein parhaat hyviin jemmapaikkoihin tai salakuljettaa ne himaan jo hyvissä ajoin ennen kuin käly ehtii nyysiä ne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Materialistiset ihmiset kuten ap on oikeasti jokseenkin säälittäviä. Toi kuulostaa niin perin juurin mauttomalle ja typerälle. Ihan kuin jollakin krääsällä olisi merkitystä. Toivottavasti appivanhempasi ymmärtävät eläessään tuhlata ja hajottaa kaiken.
Perintöä odotellessa....
Miehen veljen vaimo oli aikoinaan jotain arvottomia koriste-esineitä kuulemma anopilta varaillut, mutta nyt on itse ex, joten ilman jää :)
Minä olen ainoa miniä tällä hetkellä, eikä miehen veljet enää naimisiin mene. Ongelma on enemmänkin se että mihin ne romut laitetaan, minä otan lähinnä ne mitkä olen itse antanut lahjaksi tai mies, mutta mun valitsemia.
Anopille testamentti kissa järjestölle!!!!!
Me olemme sisarusten kanssa sopineet kuka saa mitäkin vanhempiemme lukaalista. Ei tarvitse sitten enää perunkirjoituksissa tapella.
no mä olen täällä se voittaja.
Mun työkaverilla kuoli ensiksi äiti ja heti perään isä ( vai oliko toisinpäin ). Hänen lapsensa olivat jo muuttaneet pois kotoa ja heillä oli lähes käyttämättömänä 2 huonetta omakotitalossa.
Työkaverin veli vaimonsa kanssa pakkasivat kaikki, työkaveri tuli miehensä kanssa vaan pakettiautolla kylään ja nostivat auton täyteen laatikoita. Veli ja vaimo veivät mitä halusivat, valtaosa oli suht arvotonta tavaraa.
Laatikot olivat vuosikausia näissä huoneissa niin että huoneisiin ei enää mahduttu.
Kun minun ero tuli voimaan ja sain kirppispaikan , joka lopulta oli lähes 2 vuotta, sain kaikki nämä laatikot, niitä oli yhteensä toista sataa ja kirppiksellä kun myytiin, varat sain itselleni.
Asunnolle oli ostaja jo tiedossa, oli tärkeää saada asunto tyhjäksi nopeasti. Koska työkaverilla on edelleen iso omakotitalo, työkaveri ja hänen veli sopivat että asunto ekana tyhjennetään ja kun on aikaa, tavarat jaetaan. Mitään jakoa ei ikinä tehty, koska lähes kaikki olivat käyttötavaraa. Pöytähopeat, arvokkaammat lasiesineet, taulut, ne he jakoivat mutta valtaosahan on perustavaraa ja vaatteita.
eli sain ison perinnön ilman että menetin yhtään läheistä ja työkaveri on kuulemma ikuisesti kiitollinen kun tyhjensin huoneet. Samoin hänen lapsensa.
käynyt anoppilassa ja tuskin tietää mikä retro-vintage-kama on kovassa huudossa huutiksessa. ap