Todella järkyttävää!

Kun on todettu lapsen olevan kuollut.

Joten mahtaako sitä synnytyksessä vaan vollottaa valtoimenaan?

Miksi leikkaus olisi yhtään helpompi? Lisänä kaikki kipupumput ja muut!



Mistä sinä tiedät miten tekisit jos tilanne tulisi omalle kohdalle?



Itsestäni tiedän, etten valitse sektiota jos synnytys mahdollista.



Joskus aikasemmin minäkin ihmettelin miten nainen voi lapsen synnyttää kuolleena, mutta onko leikkaus muka vastaus?

ehkä elämäni pahin painajainen. Ekassa raskaudessa vikojen kolmen viikon aikana en enää jostain syystä tuntenut liikkeitä säännöllisesti. Käskettiin tulemaan tarkastuttamaan tilanne jos liikkeitä ei kuulu säännöllisesti, mikä se raja nyt olikaan, kuinka moneen tuntiin, en muista. Se oli ihan kamalaa. Käytiin ainakin kolme kertaa ihan viime metreillä ultrassa, kun saattoi mennä päiväkin, etten oikein tuntenut mitään varmuudella. Syytä tähän ei selvinnyt koskaan, ultrakuvan mukaan tyttö oli varsin eläväinen ja liikkui paljonkin, en vain tuntenut sitä. Toivon, että tässä raskaudessa liikkeet tuntuisivat selvästi loppuun saakka.

Voimia kaikille lapsensa tavalla tai toisella menettäneelle.

Onneksi lääkärit ei suostu kaikkiin vaatimuksiin..

Kyllähän on äidin toipumisen kannalta parempi, että lapsi synnytetään. Tuossa tilanteessa saa kaikki mahdolliset kipulääkkeetkin, mitä ei muuten (elävän lapsen syntyessä) annettaisi.



Alatiesynnytyksestä toipuu nopeammin, joten sitten voi alkaa myös nopeammin yrittää uutta raskautta.