Lue keskustelun säännöt.
Todella järkyttävää!
15.01.2010 |
Olimme mieheni kanssa siskonsa luona kylässä ja hän kertoi kuinka heidän rakkaalla kaverillaan kuoli vauva kohtuun ihan loppu viikoilla ja joutui siitä huolimatta synnyttämään vauvan alakautta!
Mihin tämä perustuu? Miksi?
Itselläni jos näin kävisi en mitenkään pystyisi synnyttämään enää kuollutta vauvaani ulos..
Kyllä melkein itku lensi kun ajattelin asiaa.
On siinä ollut vanhemmilla jaksamista :(
Kommentit (24)
on kuulemma kaikin puolin helpompaa toipua noin.
Minäkin tiedän tuollaisen tapauksen. Vko 40, kävivät polilla tarkistuksessa ja vauva todettiin kuolleeksi. Seuraavana päivänä oli synnytys, menivät yöksi välillä kotiin. Mahtoi olla kamala tunnelma sillä matkalla :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en vaan voisi kuvitella tuollaista kellekään ja minusta pitää ihmisellä olla todella vahva luonne jos pystyy vielä sen lapsen synnyttämään.
En usko että itkultani itse pystyisin edes ponnistamaan.
Ei soisi kellekään tuollaista kohtaloa. On se niin järkyttävää! -ap
ap alas sieltä pilvilinnastasi... ei noita tapauksia leikata missään nimessä, ellei ole erityistä lääketieteellistä syytä siihen.
Synnytys käynnistetään ja supistukset alkaa kuten muutenkin synnyttessä. Näissä tapauksissa vain äidin kipuja voidaan lääkitä ihan huoletta. Alakautta synnytys on luonnollisempi ja siitä toivutaan nopeammin, psykologisessa mielessä alatiesynnytys konkretisoi synnytyksen vaikka sillä kertaa ei vauvaa saakaan kotiin.
Mites ap kuvitteli, että kuollut vauva otetaan pois? Annetaan äidille yksi pikkupikkupiikki ja vauva surkastuu ja valuu normi kuukautisvuodon mukana ulos?
ja poistaa nukutuksessa alakautta?
Minä en vaan voisi kuvitella tuollaista kellekään ja minusta pitää ihmisellä olla todella vahva luonne jos pystyy vielä sen lapsen synnyttämään.
En usko että itkultani itse pystyisin edes ponnistamaan.
Ei soisi kellekään tuollaista kohtaloa. On se niin järkyttävää! -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla lähipiirissä kolme tapausta. Ilmeisesti sekä fyysinen että psyykkinen toipuminen sujuu näin paremmin, vaikka ihan äärettömän rankkaahan se on. Ja mikäli tehtäisiin keisarinleikkaus, joutuisi odottamaan melko kauan ennen kuin voisi tulla uudelleen raskaaksi. Siskoni tuli raskaaksi 2 kk:n päästä synnytettyään, mikä oli varmasti parasta terapiaa.
vauva surkastuu ja tulee verenä tai että vauva pilkotaan ja vedetään alakautta! hohhoijaa tottakai niin joo..
Ihan lähinnä ajattelin kun on kuitenkin kova asia lapsen menetys ja tuo lapsi on jo ihan syntymää vaille valmis niin ajatus siitä, että äiti joutuu synnyttämään kuolleen lapsen on kauhea.
Keisarinleikkuuta lähinnä ajattelin ettei äidin tarvitsisi nähdä mitään tai tehdä sen asian eteen mitään jos joku nyt ymmärtäisi pointtini.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...toipumisen pitäisi kestää mielellään kaksi vuotta ennen uutta raskautta leikkausarven paranemisen takia. Eli haluaisitko sen menetyksen jälkeen odottaa vielä ainakin kaksi vuotta, että voisit yrittää uudestaan..? Niinpä, sitähän minäkin. Järkyttävää ja todella surullista se todella on, mutta välttämätöntä suorastaan... :(
valitettavasti hidastaa toipumisprosessia. Äiti ei välttämättä pysty ymmärtämään täysin että lapsensa on otettu pois ja kuollut jos se tehdään noin huomaamattomasti. Valitettavasti ihmismieli toimii tuossakin asiassa eri tavalla kuin me haluaisimme, tuota asiaa vaan ei voi hoitaa nätisti pois.
Varmasti hirveimpiä kokemuksia mitä kuvitella saattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...toipumisen pitäisi kestää mielellään kaksi vuotta ennen uutta raskautta leikkausarven paranemisen takia. Eli haluaisitko sen menetyksen jälkeen odottaa vielä ainakin kaksi vuotta, että voisit yrittää uudestaan..? Niinpä, sitähän minäkin. Järkyttävää ja todella surullista se todella on, mutta välttämätöntä suorastaan... :(
jos menettäisin yhden lapsen tuolla tavalla en haluaisi alkaa yrittämään uudestaan ja periaatteessa "korvata" kuollutta lastani toisella yrityksellä.
Olisin liian stressaantunut seuraavan raskauden aikana, että sillekin kävisi noin, että surisin varmaan sen monta vuotta ennenkuin alkaisin yrittämään edes toista.
Mutta tietty jokainen tavallaan.
ap
mä ymmärrän mitä ajat takaa ja olen samaa ajatellut...mä en usko että mulla riittäis voimia ja motivaatiota alkaa pakertaa sitä lasta ulos tuossa tilanteessa kun tietäis sen olevan turhaa... mä vaatisin sektion ihan takuulla oli toipuminen sitten miten työlästä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytyksen jälkeen saivat vielä pitää vauvaa sylissä ja ottaa valokuvia muistoksi.
Ystäväni piti sitä ihan hyvänä asiana, että sai synnyttää ja nähdä vauvankin vielä.
Aikaa tästä on jo pian 7 vuotta, mutta lähes päivittäin asia ja pieni tytär ovat mielessä tavalla tai toisella.
Oma tilanteeni oli sellainen, että edellisen (alatie) synnytyksen komplikaatíoiden ja synnytyspelon takia oli tässä toisessa raskaudessa jo päädytty suunniteltuun sektioon. Kun vauvamme menehtyi, sanottiin minulle suoraan, että vauva on synnytettävä alakautta, muuta vaihtoehtoa ei ole. Aiemmin mainitut syyt olivat perusteina (henkinen & fyysinen toipuminen) sekä erittäin painavana syynä myös se, että mikäli vauvan kuolinsyytä ei tiedetä (kuten ei tapauksessani tiedetty), on sektiossa se riski, että jos vauva onkin kuollut johonkin tulehdukseen, niin se siirtyy äitiin sektiossa ja siitä voi pahimmillaan olla seurauksena äidinkin menehtyminen.
Kokemuksena kuolleen vauvan synnyttäminen oli elämäni kauhein, mutta silti olen sitä mieltä, että se oli oikea tapa hoitaa asia. Minua kohdeltiin Naistenklinikalla todella hienosti ja sain hvyän kivunlievityksen sekä erittäin pätevän ja empaattisen kätilön synnytystäni hoitamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli muutenkin ihan käsittämättömän julmaa kohtelua sairaalasta. Teiniraskaus oli tietysti järkytys sinänsä. Kun tulevat vanhemmat sitten sopeutuivat asiaan, vauva kuoli kohtuun. Antoivat sairaalassa vain lääkeen, joka käynnistää synnytyksen ja lähettivät tytön KOTIIN synnyttämään (rv 14 kuolleen) sikiön vessaan... Eikä edes ohjattu minnekään kriisiterpiaan tms.
37 asteisessa vedessä, se alkaa mädäntyä aika äkkiä. Vaikka leikkaus hoidettaisiinkin lopeasti, niin on alkanut muodostua jo jotain toksiineja eli myrkkyjä, jotka leikkauksessa pääsevät isolle leikkausalueelle. Alatiesynnytys on tästäkin syystä turvallisempi.
Kaksi vuotta?! Ei todellakaan tarvitse odottaa noin kauaa, riippuu ihan toipumisesta ja kohdun kunnosta leikkausvaiheessa.
Itse olen myös menettänyt tyttäreni viikko syntymän jälkeen. Hän tosin syntyi sektiolla muiden syiden vuoksi. Toivuin erittäin hyvin leikkauksesta ja jälkitarkastuksessa sainkin "luvan" yrittää uutta raaskautta vaikka heti.
Onnellisesti olinkin uudelleen raskaana jo kolmen kuukauden päästä sektiosta. Raskaus ja tämä toinen sektio sujui hienosti ilman ongelmia. Nyt odotellaan neljättä sektiota...
eihän sitä voi sinne mahaankaan jättää
Ja keskenmeno hoidetaan noin. HIEMAN eri asia synnyttää täysiaikainen tai lähes täysiaikainen kuollut vauva.
LÄhinnä tuo rv14 tarina kertookin siitä, miten tällaiseen suhtaudutaan. Mielestäni olisi tuossa tapauksessa ollut ihan kohtuullista tehdä kaavinta nukutuksessa eikä pistää synnyttämään itsekseen. Kyllä muuten rv14 synnyttäminen jo tuntuu vähän erilaiselta kuin rv3...
On toki eri asia kuin melkein täysaikaisen vauvan synnyttäminen. Sen kuolleen vauvan saa kuitenkin synnyttää sairaalassa ja lähellä on varmasti myös henkistä tukea...
näin tehdään aina jos vauva on oikeinpäin ja mahtuu tulemaan.
Syynä se että alatiesynnytyksestä elimistö toipuu nopeammin ja se on luonnollinen tapa synnyttää.
Kun sain esikoiseni synnytys osastolla oli nuori nainen jonka vauva oli kuollut kohtuun ja odotteli synnytyksen käynnistymistä.
Tuumi että yrittää pian uutta vauvaa, kävi haikeana katselemassa muiden vauvoja ikkunan takaa vauvalassa. Tästä on jo aikaa.