Hazardin kolumnista jo 107 kantelua

Voi tyhmyyden ylistys! Kolumni Toni Halmeesta oli NEROKAS; pitkästä aikaa tekstiä, joka todella osui ja upposi kansaan. Olette loistavia esimerkkejä massasta, jonka medialukutaito on pelottavan alhainen. Onko täällä joku, joka tosissaan väittää, ettei ole koskaan naureskellut Halmeen tekemisille, pitänyt häntä säälittävänä, surkeana, friikkinä, typeryksenä, aivovammaisena, väkivaltaisena sekakäyttäjänä? Tuskin - ja koska näin on, silloin ei pitäisi varaa parjata Kaarina H:n kolumniakaan. Tai kuka parjaakin, se valehtelijaksi itseään myös kutsukoot. Mielstäni Kaarina H jopa paijasi tekstillän Halmetta, kun sanoi että sellainen sinä olit, sikaniska möhkäle, kummajainen, surullinen, sairas ja yksinäinen ihminen. Miksi toden sanominen ja kuuleminen on teille niin hirvittävä asia, miksi se kirjoitettuna on pahasti sanottu, koska kaikki kolumnissa kirjoitettu on TOTTA? Hazard ei kirjoittanut siitä, millainen Toni Halme oli läheisilleen, miten reilu tai miten huomaavainen hän saattoi olla niitä kohtaan, jotka kuuluivat hänen lähipiiriinsä. Hazard kirjoitti siitä, miten ME KAIKKI OLIMME HÄNET OPPINEET TIETÄMÄÄN - millaisen käsityksen media hänestä meille antoi. Kolumni oli hurja, mutta niin tosi. Miettikäähän hetki, kuinka paljon olette nauraneet vaikkapa Johanna "glmourmalli" Tukiaiselle. ( Anteeksi Johanna, että käytän sinua esimerkkinä ). Jos hänestä aika jättäisi, mitä sanoisitte? Sanoisitteko silloin, vakavana, että hän oli suuri taiteilija, väärinymmärretty nero, kunotar, jonka ei kestänyt tätä kavalaa markkinataloutta? Tosiaasia on, että yksikän suomalainen ei hämmästyisi, jos kuulisi sellaisen henkilön menehtyneen, josta on kirjoitettu kuten Tukiasista, vaan päin vastoin. Kuoleman jälkeen olisi Seiskan välissä monisivuinen "Johanna"-liite, jossa olisi hänen elämänsä esitettynä vauvakuvista malaria-happinaamarikuviin. Lehti loppuisi jo ilmestymispäivänään kaupoista, koska kaikki "naapurisi" ryntäisi ostamaan sen; et tietenkään sinä... Kun lehti olisi luettu, jäisi jäljelle tyhjä varmaan aika tyhjä olo, yrittäisit ehkä naurahtaa, mutta saisit aikaan vain kuivaa köhinää. Tulisko ehkä vähän syyllinen olo? Tulisiko tarve sanoa jollekin, että "mä sitten aina pidin tota Tukiaista jotenkin aika suloisena, sillai luonnonlapsena"? Tai jostain vastaavaa? Ensimmäistä kertaa jotain kaunista tai hyvää siis hänestä. Ja ketäs nyt sitten naurais ja haukkuis? Vai kävisikö mielessä, että jospa nyt lopetan tällästen paskajuttujen lukemisen? jos irvailla haluaa, asia sinänsä korjaantuisi kyllä nopeasti, koska Seiska esittelisi meille parin viikon kuluttua muutamat uudet kabareetanssijat ja turmeltuneet ex-huippu-urheilijat, joita voimme taas joukolla alkaa pilkkaamaan. Jos kuolisin ja joku kirjoittaisi jälkeeni esim. "hän oli saamaton, meluisa, itseään lähes perusteettomasti viehättävänä pitävä, ikääntynyt, rumahko maaltamuuttaja, tekohauska, paljon tyhmempi, kuin itse kuvitteli olevansa, ärsyttävä, kielioppivammainen, rasistinen - vaikka muuta esittää - ja lisäksi kierouteen taipuvainen, taukoamatta valehteleva, vanhahko, eltaantunut perässähiihtäjä" - niin enpä minä tollasesta kauheesti pitäisi, mutta haudan takaakin joutuisin sanomaan, että jumalauta, tottahan tuo on.

Etenkin tuon viimeisen kappaleen laitan omaan pieneen "hyvien sitaattien" kansiooni. :) MEGALOMAANISEN paljon arvostusta sulle ja sun kyvyllesi ilmaista asiat. :)

Just tästähän siinä kolumnissa oli kyse! Ja sussahan vasta kolumnistin ainekset onkin.