Kaarina Hazardhan näkyy olevan juuri sellainen Halmeen halveksuma lesbofeministi

kuten muutkin fiksut naiset ja miehet. Mutta lesbo ei kyllä ol,e vaan on naimisissa ja äiti.

kuitenkin kun oli juuri päässyt suuremman kansan tietoisuuteen roolistaan Härön elokuvassa ja siitä oli varmaan kiitosta ja mainetta tulossa. Ehkä halusi haukkuja kompensoimaan tilannetta ;)

Kaarina Hazard on ollut mulle ihan tuttu nimi siitä asti, kun hän näytteli Pelon maantiede -elokuvassa (en muista tarkkaa vuotta, sijoittuu haarukkaan 1999-2001). Siitä pitäen olen useinkin törmännyt hänen töihinsä, mm. Imagessa. Hänellähän oli se keskusteluohjelmakin kolmosella Juha Siltasen (mulla menee aina nää juhat sekaisin, mutta tää on nyt siis se näytelmäkirjailija, ei se psykohistorioitsija) kanssa. Mä ihan tykkään Hazardin tyylistä, mutta kyllä hän aika negatiivinen taitaa olla. Ihailen kuitenkin hänen huumorintajuaan, teräävää kirjoitustyyliään ja älyään, mutta soisin kyllä, että keskisttyisi välillä positiivisiinkin asioihin.



Mä en ole lukenut tätä kuohuttavaa kolumnia, löytyisiköhän se netistä? Onko kellään linkkiä tarjota?

eikä siinä mielestäni sanottu mitään sellaista, jota Halmeesta ei olisi hänen elinaikanaan sanottu. Tekeekö se, että ihminen on kuillut, hänestä jotenkin paremman ihmisen? Halme oli väkivaltainen ja suurisuinen sekakäyttäjä, joka tuhosi itse itsensä. Miksi sitä ei saisi sanoa ääneen?

http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/2010011310917932_k9.shtml

siitä saa kun tyhmät lukee fiksua kirjoitusta, taisi mennä ap:llakin yli hilseen.



Hazardin kirjoitus on MEDIAKRITIIKKIÄ. Sen päällimmäinen tarkoitus on kyseenalaistaa miksi MEDIA teki sekakäyttäjästä kuoleman jälkeen SANKARIN.



Ja ne asiat, joita hän Halmeesta kirjoittaa, eivät ole todellakaan hänen keksimiään. Jos joku kuolee, se ei tarkoita, että hänestä ei saa enää puhua totta.

Lukaisin kolumnin, ja näin minä siitä ajattelen:



Kolumnissa Hazard puhuu mielestäni nimenomaan Halmeen julkisuuskuvasta, ei siitä, millainen mies Tony Halme mahtoi ihmisenä olla. Minusta ainakin tuntuu, että Hazardia kyllä säälittää Halmeen raskas kohtalo, mutta hän piilottaa sen äkkiväärän tyylinsä rivien väleihin. Minusta Hazard kirjoittaa ennen kaikkea siitä, miten media [sic!] media kuvasi Halmetta, ja toisaalta myös siitä, miten kummallista on, että rikollista narkomaania ihannoidaan hänen kuolemansa jälkeen...niin, minkä takia?



Musta ainakin tuntuu, että Tony Halmeen tölleröintiä ei oikeastaan tuomittu yleisesti, vaan jotenkin sitä pidettiin ihan ookoona. Verratkaapas vaikka siihen, miten Rosa Meriläistä kohdeltiin, kun hän kertoi Imagen haastattelussa poltelleensa pilveä joskus vuosi sitten, vaikka ei siitä oikein perustakaan (mulla on kys. Image tuolla hyllyssä, ja lensin kyllä perseelleni, kun näin ne ylimitoitetut lööpit. Ilmeisesti yleisön mielestä Rosan olisi ollut parempi valehdella, kun häneltä kysyttiin pilvenpoltosta, kuin kertoa totuus.)



No joo, nämä nyt on tällaisia ajatuksia. Summa summarum, olen sitä mieltä, että kolumnin aihe on enemmän suomalainen media ja yhteiskunta kuin Tony Halmeen elämä&teot.