Lue keskustelun säännöt.
G: Uskotko että osa noin 20-vuotiaista on valmiita äideiksi?
Kommentit (36)
äidiksi (missään iässä). Äidiksi kasvetaan.
Mä en ymmärrä miten ammatti (sen, että sellainen on) vaikuttaa siihen, että on valmis äidiksi? Mun äidillä ei ole ammattia ollenkaan ja hieno äiti ollut! (On siis ollut kyllä töissä, mutta ei sillä ole mitään titteliä).
Äidiksi tuleminen on yksilöllistä. Kaikki ei niitä lapsia nuorena halua, koska eivät koe olevansa valmiita. Toiset taas kokevat olevansa jo hyvin varhaisessa iässä.
Ei se aina vaadi sitä, että on menestyvä ammatissaan ja kaikki kunnossa (omakotitalo ja autot yms). Se on ennemminkin se asenne, että on valmis luopumaan omasta ajasta ja "uhraamaan" oman elämänsä toisen (pienen) ihmisen hyvinvoinnille!
En toki tarkoittanut että koulutus, omistusasunto yms. takaisi sen että on valmis äidiksi. Mielestäni näin ei ole, mutta usein täällä (ja muuallakin) vedotaan siihen että ei voi olla valmis äidiksi jos on koulut kesken, eikä ole vakituisessa parisuhteessa.
Minä koin olevani valmis, enkä suinkaan sen takia että oli koulut käyty ja naimisiin menty. Olen aina halunnut lapset nuorena ja onneksi niin hyvin myös kävi että sain lapsia nuorena. Joku toinen taas haluaa lapsia vasta myöhemmin ja se on hänen valintansa.
Minä en ole kertaakaan kaivannut sitä että voi sponttaanista vain lähteä elokuviin tai baariin. Tai sitä että voisi matkustella ympäri maailmaa. Parhaita hetkiä on ne kun touhuillaan koko perhe yhdessä, ihan arkisiakin asioita. Luovuin mielelläni omasta ajastani lasteni vuoksi.
Kaikki ensimmäisen lapsensa saavat tulevat äidiksi ensimmäistä kertaa ja ovat siis ihan yhtä avuttomia äitinä. Äidiksi todellakin kasvetaan. Hyvä äiti voi olla ilman ammattia, omistusasuntoa tai miestä. Hyvä äiti voi 20-vuotias tai 35-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap:n mielestä olisi varmasti hyvä jos olisi laki joka kieltäisi lapsen hankinnan ennen 25 ikävuotta, oli sitten naimisissa tai ei. laitetaan kaikki naiset iältään 25-30 kotiin "lapsentekolomalle" ja vapautetaan työpaikat nuorille naisille että saavat ajatukset pois lastenteosta. jos vahingossa raskautuu ennen 25v pakkoabortti ja valvottuun asuntoon muutto ettei sama toistu. sitten ne naiset jotka ei halua lapsia tai ei ole miestä löytänyt ennen tämän "lapsentekoloman" loppumista ovat mahdollisuutensa jo menettäneet... =D ei hyvää päivää taas ap!!!!
on fyysesti valmis äidiksi.
Mutta pääkoppa on sitten eri asia. On kaksi tapaa, eli alle 20v, jolloin 4kymppisenä saa jo lapset pois kotoa jaloista. tai sitten tekee +35-vuotiaana lapset, jolloin pääsee sopivasti eläkepäiviä viettämään ilman lapsia.
Uskon myös ettei osa ole koskaan.
Itse en ollut ehkä kaksikymppisenä vielä ihan valmis
vaikka sain ensimmäiseni silloin. Vauvanhoito sujui hyvin ja luonnollisesti, ei tehnyt mieli bilettää ja nautin vauvasta, mutta omasta mielestäni olisin ollut valmiimpi kohtaamaan muita vanhemmuuden haasteita (esim. vaikea uhmaikä) vähän vanhempana ja kokeneempana, en olisi ollut niin riippuvainen esim. omien vanhempieni mielipiteistä. Nyt vanhempana uskallan enemmän luottaa itseeni ja siihen mikä on meille perheenä hyväksi, mikä sopii lapselleni ja niin edelleen.
Esikoinen syntyi kaksi viikkoa sen jälkeen kun olin täyttänyt 20v. Varmaan 'kukaan' ei olisi uskonut että bileprinsessasta kasvaa suitsait samantien äiti vaan niin siinä vain kävi. Viina, tupakka ja muu haitallinen jäi samantien ku testi plussas. Lukion suoritin loppuun lapset kainalossa pari vuotta myöhemmin.
Polku on ollut erilainen kuin monella muulla, mutta äitiydessä ei ole ollut mitään moittimista. Lapset ovat olleet etusijalla, heillä on tasapainoinen ja turvallinen koti vaikka välillä onkin ollut taloudellisesti tiukkaa.
Itse olen sitä mieltä että nuorena parempi. Nyt kolmikymppisenä kun odotan iltatähteä, olen paljon, paljon väsyneempi kuin sillon parikymppisenä. Stressaan myös asioita paljon enemmän vaikka paljon osaan antaa myös mennä ns. omalla painollaan. Olenkin sillä kannalla ettei ikä ole oikeasti ratkaiseva kriteeri, ei myöskään se, että on kaikki ns. valmiina vauvaa varten (koulut, työ, oma talo...).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen useamman, joista on tullut äitejä noin 23-vuotiaina.
Hyviä tasapainoisia äitejä.
Itse en olisi halunnut lasta niin aikaisin. Halusin opiskella ja paiskia töitä intohimolla ensin.
Jokaiselle on se oma oikea aika.
äitini sai siskoni 18-vuotiaana, minut parikymppisenä. Loistava äiti oli ja on. Joten enpä tiedä.
Hyvä ystäväni sai lapsen 20-vuotiaana, kesken opiskelujen. Aivan mahtava äiti on ollut lapselleen nyt viimeiset 17 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos on valmis, ja haluaa vauvan niin kyl on =)yleensä jos ei olla valmiita niin ei sillo tehdä.... ja on se parempi 20 ku 30...
Iso osa niistä on hoitanut lapset todella hyvin, mutta hyvin suuri osa ei ole saanut muuta elämäänsä (miesasiat, opiskelut, työpaikan hankkimiset yms.) sitten kuitenkaan koskaan hoidettua kuntoon.
Joku pappi on joskus viisaasti sanonut, että harva alle 26-vuotias pystyy varmasti sanomaan, että tämä elämänkumppani on se, jonka kanssa olen loppuelämäni. Luulla voi kyllä, mutta...
On sitten esimerkkejä myös 18-vuotiaana äidiksi tulleista, jotka ovat yhä nyt yli 50-v onnellisesti aviossa saman miehen kanssa ja erittäin onnellisia isovanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli tällöin myös yliopistotutkinto valmiina, jos hyvä äitiys koulutuksesta on kiinni...
ei voi olla mahdollista että sulla on ollu yliopistosta paprut ulkona 21 vuotiaana. mä ainakin valmistuin lukiosta 19 vuotiaana käyden sen ihan normisti kolmes vuodes et nopeesti oot suorittanu 5 vuotta yliopistossa!!
Mutta takuulla se ei myöskään ole helpoin tie. Nuorena äitinä tulee kohtaamaan rasismia
Oikeasti, koittakaa nyt hyvät mammat tajuta, että rasismi on rotusyrjintää!!!
Eli ainoastaan ihmiset, joita syrjitään heidän rotunsa takia kohtaavat mahdollista rasismia.
Sana jota tässä siis haetaan, on joku "nuorena äitinä tulee kohtaamaan ennakkoluuloja tai syrjintää".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt olen 25 vuotias ja jännittäviä aikoja eletään et onko 5 lapsi tulossa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
osa peruskoulun oppilaisat menee lukioon nykyisin? Kyllä se minun aikanani oli melkein fifty-fifty, eikä siitä nyt niin kauaa vielä ole, että uskoisin tilanteen muuttuneen.. Tiedä sitten millaisia ovat alueelliset erot.
minulla oli amis koulutus(lähihoitaja)ja työkokemustakin hieman kertynyt.(lisäksi tein yläasteelta alkean viikonloppuja kiskalla ja vedin kahta kerhoa alakoululaisille,yksin)
Minulla on mies,mutta emme ole naimisissa emmekä kihloissa.ei se ole kuin paperin pala ja sormus sormessa,me voimme vannoutua toisillemme ilaman rituaaleja.menemme ehkä joskus naimisiin jos siltä tuntuu,nyt ei ole tarvis. meillä ei lainoja eikä omaa asuntoa,asumme onnellisesti vuokra asunnossa.
joka väliin laitetaan tuota elämänkokemus asiaa,minusta se on vääräilmaisi,pitäisi sano elämänkatsomusta!! elämänkokemus on niin vaikea määritellä koska jokainen elää elämäänsä omilla arvoilla ja tavallaan. Elämänkatsomus on eri asia.
Mina itse olen aina halunnut äidiksi,jo ammatinikin kertoo että minulla on suuri hoiva vietti. huolehdin pikkuveljestäni koulun päätyttyä kun äiti yksinhuoltajan oli töissä parituntia pitempää. Olen kantanut vastuuta myös sillä että käynyt töissä nuoresta ja tienannut itselleni rahaa. ja siinä samalla opetellut rahan käyttöä. minut on kasvatettu hyvin ja minua on aina sanottu ikäistäni kypsemmäksi..
se miten asiat näkee tässä maailmassa,omat arvot ratkaisevat paljon. Itse olen nuori vieläkin,mutta minä olen itsenäinen nainen,minulla on koulutus ja perhe. olen ylpeä siitä. Osaan hoitaa kotiani ja raha-asiani. Ymmärrän parisuhteen päälle paljon ja tiedän miten asioista puhua ja ratkoa.
Olen huomannut että ihan samallatavalla 19-25v 30-40v äideillä on samat murheet ja ilonaiheet äitiydessä ja parisuhteessa. Riidellään 40v iässä samalla tavalla kuin 20v ja lasten kasvatuksessa on kaikilla ikäluokilla yleensä aika samanlaiset perus periaatteet. Kiinnostuksen kohteetkin ovat aika samoja. Aikuinen on aikuinen. Toki moni 20v on vielä ihan naivi,ei ole ollut juurikaan seurustelu kumppaneita,asutaan äidin helmoissa,mutt heistä jo huomaa heidän puhuessaan että on vielä henkisesti epäkypsä
äidiksi (missään iässä). Äidiksi kasvetaan.
Mä en ymmärrä miten ammatti (sen, että sellainen on) vaikuttaa siihen, että on valmis äidiksi? Mun äidillä ei ole ammattia ollenkaan ja hieno äiti ollut! (On siis ollut kyllä töissä, mutta ei sillä ole mitään titteliä).
Äidiksi tuleminen on yksilöllistä. Kaikki ei niitä lapsia nuorena halua, koska eivät koe olevansa valmiita. Toiset taas kokevat olevansa jo hyvin varhaisessa iässä.
Ei se aina vaadi sitä, että on menestyvä ammatissaan ja kaikki kunnossa (omakotitalo ja autot yms). Se on ennemminkin se asenne, että on valmis luopumaan omasta ajasta ja "uhraamaan" oman elämänsä toisen (pienen) ihmisen hyvinvoinnille!