Rakastan vauvaani. Elämäni on muuttunut niin paljon paremmaksi

kauan olet ollut äiti?

koulutus, työpaikka yms?

Minäkin luulin, että elämäni oli ihanaa, kun oli vakityö, ihana parisuhde, koti, aikaa matkustella jne. Ja nyt tähän pakettiin on tullut vielä yksi lapsikin, joka on jo taapero. Elämä on vaan muuttunut paremmaksi. Ihanaa, kun on oikea perhe! Mulla taitaa ne vauvahormonit vieläkin hyrrätä...

Vauvani jo vuoden ikäinen ja juuri muutama päivä sitten totesin, etten ole koskaan ollut näin onnellinen -ihanaa nähdä lapsen varttuvan ja oppivan uutta!

rakastuneita esikoiseen

Ihanaa, että jotkut osaavat olla avoimen onnellisia lapsistaan!! Onnellisten ja rakastavien vanhempien lapset saavat ihanan alun elämälleen!

jotka eivät täällä hehkuta rakkautta vauvaansa, vihaavat lapsiaan?

get a life

että rakastan vauvaani. Se on yksinkertainen, kiertelemätön, puhdas totuus. Rakastuin vauvaani heti ensisilmäykseltä tai oikeastaan jo heti raskausaikana. En ole hetkeäkään ajatellut, että haluaisin takaisin vanhaan elämääni, täysin vieras ajatus. Dokumentti järkytti minua, en koskaan voisi kuvitella ajattelevani saati sitten sanovani lapsen kuullen, että odotan pääseväni hänestä eroon tai että kaipaan takaisin aikaa ennen häntä. Puistattavaa!



ap

jotka eivät täällä hehkuta rakkautta vauvaansa, vihaavat lapsiaan?

get a life

Miten muiden onni voi herättää toisissa niin suurta katkeruutta/kateutta?

viittä lastani, en ole kateellinen kenellekään.

on vaan vähän siirappista tällaisen suurpeheen äidin korville.

...joskus noinkin päin. Eikä aina kommentteja "miten kestän tuota kakaraa" tai "saisipa entisen elämän takaisin" .



Minulla on useampi lapsi. Kaikkia toki rakastan hyvin paljon. Tuo alku aika vauvan kanssa on aivan ainutlaatuista ja mielestäni se tietty rakkaudentunne kuuluu ns vauvaan tutustumiseen,omaan sydämmeen & elämän osaksi ottamiseen joten ei se mitään siirappista ole vaan luonnollista.

itse odotan esikoistani ja laskettu aika olisi tuossa 4 vko:n päästä... kun vauva alkoi potkia vatsassa kehittyi minulle side häneen vaikken ole nähnyt vauvaani kuin utrakuvissa rakastan häntä jo nyt mielettömästi ja voin kuvitella sen itkun ja riemun mikä pulppuaa kun saan hänet ensimmäisen kerran syliini!

Tätä minä sitten ihmettelen kun jotkut sanoo ettei rakasta vastasyntynyttä vauvaansa ja että se tunneside tulisi myöhemmin.. jotenkin kun itsellä niin vahva tämä side niin en voi uskoa miten jollakin ei olisi.

saa sut sekaisin, etkä tunnekaan yhtään mitään vauvaa kohtaan. sekin voi olla mahdollista. ehkä jopa masennut, mitä en tietysti kenellekään toivois, mutta mitä vaan voi sattua.

minäkin rakastan vauvaani enemmän kuin mitään muuta.

nämä katkerat ihmiset kakstukset pyllyssään tulevat kommentoimaan aihetta, joka ei selvästikään heotä kiinnosta tai kosketa?

Mukava kuulla, että noinkin monella on hyvä olla parisuhteissaan ja perheessään :)

Itse odotan esikoistani ja mieheni kanssa jännitetään, että miten se arki sitten lähtee sujumaan ja onko kaikki oikeasti niin kaoottista kun on annettu ymmärtää :)



Ihanaa talven jatkoa kaikille! (myös niille kaktuspyllyille) :)

älä sitten pety, jos hormoonit saa sut sekaisin, etkä tunnekaan yhtään mitään vauvaa kohtaan. sekin voi olla mahdollista. ehkä jopa masennut, mitä en tietysti kenellekään toivois, mutta mitä vaan voi sattua.

edt osaa olla sinäkääån onnellinen toisten puolesta vaan täytyy kommentoida tuolleen negatiivisesti odottajille.

En kuule usko että itselleni näin käy.

Minulla on mies joka yhtälailla vauvaa hoitaa sitten kun minäkin joten jos sulla ollu masennusta tai et ole vauvaa kohtaan tuntenut mitään niin ei tarkoita että muille kävisi niin.

Niin vahva side itselläni on syntymättömään lapseeni niin ei voi käydä niin että tunteeni häviäisivät kun vauva syntyy

On se kyllä ihanaa kun se vauva tulee taloon.

Ja sitä lasta rakastaa täydestä sydämestä! Sitten vauva kasvoi taaperoksi ja tuli uhma ikä. Eipä ollut enää auvoista elämää. Mutta rakastan vieläkin. Hullu tein vielä toisenkin lapsen :D Mutta rakastan kiukuista huolimatta :)

joka rakastaa pikkuistaan vaaaaltavasti. Elämä tuo pienen tytön kanssa on vain niin ihanaa ja kunhan saadaan isä takaisin kotiin päivän päätteeksi, tuntuu kuin taivas olisi maanpäällä.



Kyllä, olen todella onnellinen. Ilo kuplii sisimmässä koko ajan :)



Joku kyseli ap:n taustoja. Ihan kuin se selittäisi, jos joku nauttii lapsestaan ja kotonaolosta. Oma taustani: 26 v, naimisissa ulkomaalaisen miehen kanssa, asuinmaa toisella puolelle Atlanttia, korkeakoulututkinto taide- ja kulttuurialalla, intohimona historia ja etenkin mikrohistoria -ihmiselämä on huikean mielenkiintoista; ammattina kotitäitys. Elämäni on täyttä ja nautin täysien siemauksin tästä etuoikeudesta olla äiti ihanalle tytölle.



Toistaiseksi en edes haaveile toisesta lapsesta. Nautin tasapainosta ja harmoniasta -en ole ihan varma, kuinka onnistuisin pitämään langat käsissä useamman lapsen äitinä tässä ja nyt. Näin yhden lapsen äitinä väsymys ei paljoa paina, vaikka harvassa on hyvin nukutut yöt.

Mun mielestä uhmikset ovat ihania! Kun lapsi heittäytyy lattialle raivomaan, heittäydyn viereen ja pian lapsi jo lopettaakin ja vain tuijottaa hämmästyneenä, että mitä tapahtui ;)



Ihailen kuinka paljon lapseen mahtuu omaa tahtoa, kuohuvia tunteita ja kuinka ilmaisuvoimaisia he ovat.



Kuulostaa kai hullulta ;),

Vilpittömästi onnea kaikille äideille! Muistattehan kuitenkin, että myös muilla ihmisillä on oikeus omiin erilaisiin elämänvalintoihin. Rajoittakaamme siis yhdessä hieman tätä "mitenmuillavoiollakunmullaeioo"-asennetta, jooko..



T: Lapseton naimimissa oleva nainen, jolla myös "ihan oikea perhe"

älkää sitten hankkiko enempää lapsia, jos olette noin rakastuneita esikoiseen

Mun äiti on kyllä sanonut, että rakkautta riittää yhtä paljon myös muille lapsille. Onko äiti sitten väärässä? Äidin omasta käytöksestä ymmärsin, että hänellä ainakin riitti yhtä paljon rakkautta meille kaikille kolmelle hänen lapselleen.