Aikuisten syntymäpäivät (ei pyöreät vuodet)

Kuulostaa tosi hienolta!

Kakku + muuta löytyy pöydästä. Vieraina ainakin omat vanhemmat ja siskon perhe. Ystäviä, serkkuja, tätejä myös jos aikatauluun sattuu sopimaan. Ketään ei koskaan erikseen kutsuta, vaan kaikki automaattisesti tietävät, että ovet on avoinna ja kakkukahvit tarjolla.

Jossain välissä ennen tai jälkeen synttäreiden käyn ostamassa itselleni jotakin kivaa, ihanaa ja yleensä hemmetin turhaa, ihan vaan synttärini kunniaksi. Siskoni saattaa soittaa ja toivottaa hyvää syntymäpäivää, muuten kukaan ei edes muista, milloin mun synttärini on - ei mieheni eikä lapseni, jotka tosin ovat vasta pieniä joten eivät voikaan muistaa koko asiaa. Mieheni puolestaan on sitä mieltä, että "äidit ei juhli syntymäpäiviä", ei kuulemma juhlinut hänenkään äitinsä (niin, satun tietämään ettei juhlinut ainakaan lastensa nähden). Lisäksi meidän nuorimman lapsen synttärit on muutama päivä mun synttäreiden jälkeen, ja viime vuonna mieheni kertoi, että mun synttäreitä olisi ihan typerää juhlia, kun on ne lapsenkin synttärit, ja eihän siinä nyt ole mitään järkeä juhlia monia synttäreitä peräjälkeen.

Ei tosiaan ketään kutsuta... Olisi lapsellista kutsua!

Ihan oman perheen kesken vaan, ei tulisi mieleenkään esim anoppia tms kutsua.

Oman perheeni lisäksi vanhempani sekä siskoni tulevat kahville. Anoppi, appiukko ja miehen veli ja sisko perheineen käyvät myös kahvittelemassa. Tällainen tapa on yleinen suomenruotsalaisissa perheissä. Aina tavataan kun on mahdollisuus!

kuvittelin sen olevan kotoisin Karjalasta, siirtolaisten lapsi kun olen.

mä en ole 20v-päivän jälkeen synttäreitä,olen nyt 27

leivon ehkä kakun, ihan vain siksi, että lapsetkin pääsevät vähän herkuttelemaan.



Ei tunnu luontevalta kovasti juhlia omia vuosipäiviään enää näin "vanhana". Ei ole mitään tarvetta siihen. Mielestäni omien synttäreiden juhlinta on lasten ja nuorison homma, mutta kun aikuiseksi tulee, merkityksen luulisi jotenkin vähenevän.

Mutta yksi ystäväni pitää isot juhlat joka syntymäpäivänään. Minusta se on hieman outoa.

Mies ostaa aina jonkun lahjan. Ei mitään suurreellista, mutta jonkun korun tai hajuveden tai vastaavaa. Ehkä vie ulos syömään. Muuten ei juhlita. Joku ystävä saattaa kortin laittaa.

Perhe muistaa jollain lahjalla, lapset ovat yleensä tehneet omia korttejaan, halivat ja pusivat. Joiltain ystäviltä ja joiltain sukulaisilta tulee kortti/tekstarionnittelu.

Oman perheeni lisäksi vanhempani sekä siskoni tulevat kahville. Anoppi, appiukko ja miehen veli ja sisko perheineen käyvät myös kahvittelemassa. Tällainen tapa on yleinen suomenruotsalaisissa perheissä. Aina tavataan kun on mahdollisuus!

kakku on joka kerta! Mutta mun syntymäpäivä sattuu kätevästi yhteen juhlapyhään, että menee siinä samalla. Miehelle teen yhden sen suosikkikakun aina syntymäpäiväksi, koska tykkään leipomisesta.

Lahjoja ei osteta, en odota mieheltä mitään lahjoja vanhenemisen vuoksi, itselleni ostan yleensä jotain hyvää tummaa suklaata...

syödään kakkua, annetaan lahjat (lapselta ja puolisolta).

Ystävät ja perhe tulevat kylään kakulle. Aina leivotaan kakkuja oli kenen tahansa syntymäpäivä perheessä. Ja sitten sankari saa lahjoja jne.

Aikuisen juhlissa ei ole enää ongintaa, siinä kai se ero lasten juhliin.

Aamiainen tarjoillaan sängyyn tuli vuosia miten paljon tahansa.

grillataan Suvirannassa. Tervetulleita ovat kaikki, keille kesäloma-aikatauluihin sopii.



Sauna ja grilli kuumana (laitan perunat ja salaatit - vieraat tuo grillattavansa), juotavat tulee myös päivänsankarilta (haen ne pitkin talvea risteilyiltä), sisäyöpysmispaikat osalle, jos enempi porukkaa telttoja pystyyn.



Ja mulle lauletaan aina Sä kasvoit neito kaunoinen... :).

Olen lapseton eli muiden mielestä tyhjäpäinen, matearilisti joka ei ymmärrä oikeasta elämästä ja oikeanlaisista arvoista yhtään mitään! Ja koska olen vielä 29v. sinkku en voi mitenkään olla onnellinen ilman miestä! Eli pämppäämään vaan prkl!! Tarjoon kaikille synttärieni kunniaks kierroksen!

Samaa mieltä - en aikuisena tunne tarvetta juhlistaa syntymäpäivääni kuin korkeintaan ihan vain niiden kesken, jotka kuuluvat samaan talouteen. En kaipaa koko sukua kylään, koska emme ole niin erityisen läheisiä edes.

Yksi sukulainen on, jonka luokse on "mentävä" ihan joka syntymäpäivänä hänen mielestään.

Laitan FB onnittelun ja se riittää.