Lue keskustelun säännöt.
Miten "alistua" huonoon suhteeseen?
11.01.2010 |
Mitä pitäisi tehdä, kun ei oikein viihdy miehensä kanssa? Meillä ei ole yhteisiä harrastuksia tai mitään yhteisiä ajatuksia ja harvoin hauskaa, ja tuntuu, että en voi olla ihan oma itseni sen seurassa. Välillä riidellään ja on paha olla. Mies on itseensä käpertyvä ja ei innostu juttelemaan tai tekemään kanssani mitään, enkä jaksa enää yrittää, tulee vain paha mieli itselle.
Mutta mies on ihan kunnon mies ja hyvä isä. En halua erota, olen sen niin ajatellut, kun mitään kunnon syytä ei ole, enkä missään nimessä vihaa miestä. Mutta millä keinolla oppisin elämään tällaisessa suhteessa niin etten olisi onneton? En haluaisi että lapset joutuisi kasvamaan sellaisessa kodissa, jossa on ikävä tunnelma.
Onko muita ankeassa parisuhteessa eläviä? Onko vinkkejä miten olla silti onnellinen?
Kommentit (5)
Ei ole mitään harhaluuloja parkettien partaveitsistä. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itseään, hankkia harrastuksia yms. ja loppuaika lasten kanssa. Tai sitten yrittää tonkia siitä miehestä jotain mistä se olisi kiinnostunut, yrittää keksiä vaikka jotain ihan uutta ja älytöntä, mitä ei olisi ennen miettinyt ollenkaan.
ja tutustut tähän - ihastut, rakastut -> ei sitä koskaan tiedä. Miksei? Kerran täällä vain eletään, sanovat kukkahatut mitä tahansa.
Kirjoitit, että mitään kunnon syytä erolle ei ole, joten oletan, että niitä asioita, joista olet onnellinen, on enemmän, kuin niitä, joista et ole. Keskity niihin asioihin, joista olet onnellinen.
Meilläkään ei miehen kanssa ole paljon yhteistä, suoraan sanottuna välillä ihmettelen, miten olemme aikoinaan yhteen päätyneetkään. Mieheni on myös samankaltainen kuin mitä kuvaat omaa miestäsi, minä itse taas olen kaikkea muuta. Kävisin mielelläni tapaamassa ystäviä, ravintolassa syömässä tai kahvilla, harrastamassa jotakin, uimassa, vaikka missä, mutta mies ei innostu mistään. Hän on mieluummin kotona kuin lähtee minnekään ihmisten ilmoille, koska kokee, ettei "osaa olla" siellä. Kotona taas hän istuu tietokoneensa ääressä tai soittaa kitaraa, jos ei hoida lapsia tai tee kotitöitä. Yhdessä emme tee oikeastaan mitään, paitsi harrastamme seksiä silloin tällöin.
Aikani surin tätä tilannetta, sitten hyvääksyin sen. Tämmöistä tämä on, mies on mitä on ja minä en saa häntä muuttumaan. Kumpikaan meistä ei kuitenkaan halua lasten arkea ja elämää sotkea tämmöisen vuoksi, vaikkei meillä mitään suurta intohimoa roihuakaan. Meillä se on yhteinen päätös, että niin kauan, kuin pystytään tulemaan toimeen saman katon alla, kumpikaan ei toista vihaa eikä kummallakaan ole suuria tunteita tämän suhteen ulkopuolella, pysytään tässä. Kyllä se minua ajoittain surettaa, että tässäkö tämä elämä nyt oli, mutta oikeastaan mulla on hyvä elämä. Enkä usko, että kovinkaan monella oikeasti on mitään suuren intohimon täyttämää elämää koko ajan - paitsi ehkä Matilla ja Mervillä, joista jompikumpi kuolee vielä sen intohimon vuoksi.
parkettien partaveitset ei aina halua hoitaa lapsia- eli ei se aina vaihtamalla parane