onnellisten parisuhteiden ihmiset!

siinäkin on jotain perää, että vaikka me riidellään, me kuitenki tavallaan huomioidaan toista. Ei mökötetä, ja hetken päästä saatetaan jo silitellä toista vaikka asiaa ei olekaan ihan täysin selvitetty vielä, eikä kumpikaan ole vihainen. Vaikeista asioistakin siis puhutaan tavallaan sillai läheisesti.



Niin ja tuo läheisyys, kaikenlainen paijailu ja pusuttelu, halailu. Seksi on myös tärkeää.



Joskus toisen tekemisiä on hyvä katsoa vähän kuin 'läpi sormien', enkä tarkoita tällä nyt mitään vakavia asioita, vaan sellaisia jotka joskus ärsyttää. Ei aina tarvi nalkuttaa vaikka olis aihettakin. Ja se, että menee tavallaan toisen kenkiin, ajattelee miltä siitä toisesta tuntuu jos mä teen näin ja noin.



Meillä on myös tärkeää se, että voi sanoa toiselle ääneen kuitenkin ne pahatkin asiat, jotka toisella sävyllä vois ehkä loukatakin. Valehtelemaan ei ruveta, eikä kaunistelemaan totuutta, esim. jos kysyn olenko lihonut, ja mies vastaa olet, en tietenkään suutu siitä, koska silloinhan se on totta. Se ottaa koville se miehen vastaus siksi, että yleensä itsekin huomaan sellaiset asiat itsessäni, siis jos olen lihavampi. Ei siis käännetä sitä asiaa sitä miestä vastaan, sehän on vain sanonu niinkun asiat ovat. Pätee monessa muussakin asiassa. Hyvin monet naiset loukkaantuu noista ulkonäköasioista, ei kannata kysellä mieheltä jos ei halua kuulla totuutta. Ja jos se mies sanoo vaikka että sun meikkis ei kyllä näytä nyt oikein hyvältä, tai että tukka on huonosti, se ei tarkoita etteikö se rakastais siltikin. Ja pätee tietysti toisinkin päin.



Vaikea se suhde varmasti tulee olemaan kaikilla joskus, ei sellaista olekaan joka aina menee hyvin. Elämään kuuluu onnelliset ja vähemmän onnelliset kaudet.

Vaikeampaa voi kenties olla niillä vähän enemmän, jotka ovat jo lähtökohdiltaan aivan erilaiset ihmiset, siis ettei ole samat arvot ja tavoitteet, käsitykset, jne., noin suunnilleen.

mutta ihan tiedoksi vaan että välillä voi mennä tosi hyvin ja hetken kuluttua melkoisen huonosti. Ei mikään pariskunta ole onnellinen ihan koko aikaa.

ei loukata toisiamme liikaa ja tasapainoitetaan toisiamme. Nautitaan huumorin lisäksi myös seksistä.

kumpikin haluaa hyvää toiselle. Ja tämä siis koskee kumpaakin osapuolta. Kumpikaan ei jatkuvasti aja omaa etuaan. Esimerkkinä vaikka niin arkipäiväinen asia kun meidän erilaiset elokuvamaut; mies tykkää toiminta leffoista ja minä enemmän draamoista jne. Kun katsomme yhdessä leffaa illalla joskus katsomme sen toimintapläjäyksen ja toisella kertaa sitten minun valintani. Yleensä kyllä mies kuitenkin niistä minun "lällyleffoistani" tykkää kuitenkin ja itsekin katson sen "lätty lätisee" -leffan valittamatta. Me viihdymme yhdessä ja meillä on aika samankaltaiset arvot elämässä. Kummallakaan ei ole tarvetta haukkua ja mollata toista. Pyrimme sanomaan heti jos joku hiertää emmekä kerää painolastia. Inhtohimoakin löytyy ihan kiitettävästi. :)



Olemme olleet yhdessä 11, joista naimisissa 7 ja kolme lasta on.

takana epäonnistunut liitto.



Ollaan alettu mieheni kanssa seurustella vasta yli 30 v iässä. Takana tosiaan huono liitto molemmilla. Kumpikin oppinut omista virheistään ja toisaalta myös tiesi yhteen mennessämme, mitkä ominaisuudet ovat tärkeitä kumppanissa.



Ikävää tietysti, ettei ensimmäinen kerta meillä kummallakaan onnistunut. Toisaalta lapsia ei ollut kummallakaan ennestään, joten nyt olemme saaneet nauttia yhteisistä lapsista hyvässä suhteessa.

eikä vaan oleteta että toinen tajuaa kaiken sanomattakin :) Ja puhutaan ajoissa, eikä vasta vuoden päästä tapahtuneesta... Osoitetaan välittämistä joka päivä, edes pienillä eleillä eikä tehdä kärpäsistä härkäsiä (ts. ongelmaa jostain hammastahnatuubista tmv.). Ja muistetaan ettei olla täydellisiä, eli sidetään toisen pieniä ärsyttävyyksiä kun itselläkin niitä on.



Kun joku vaivaa, asiasta puhutaan sivistyneesti (ei haukkumista, huutamista tms), etsitään asiaan ratkaisu (=kompromissi tai jos toinen on selkeästi mokannut niin pyytää anteeksi jne) ja yritetään keksiä miten vastaavan tilanteen voi välttää tulevaisuudesa.

täytyää kestä tista ja miehet varsinkin haluavat tuntea että ovat Miehiä, mies haluaa kunnioitusta ennen kaikkea.

Ollaan oltu naimisissa kohta kaksi vuotta ja tasiteltu vuosia että pääsimme yhteen. Olemme jatkuvasti vastarakastuneita ja hyvin onnellisia. Molemmat kunnioittavat ja kuuntelevat toisiaan, ne ovat tärkeimmät.



mIeheni opiskelija ja minä kotiäiti ja olemme 24/7 käytännössä yhdessä kotona koko ajan. Ikinä ei tule yhteentörmäyksiä ja jos on erimielisyyksiä, ne selviää helposti puhumalla ja halimalla. Rakastan avioliittoamme yli kaiken!

t. yli 20 v naimisissa ollut/ja sama mies

Oltiin myös 3kymppisiä kun tutustuttiin.

Kerrotaan rakkautemme joka ainoa päivä ja valotetaan huonoa käytöstä kertomalla mistä se johtuu. ;o) Nyt kun ollaan oltu kymmenen vuotta yhdessä on molemmilla jo välillä huonojakin päiviä. Sallittakoon se.

Puhutaan myös ihan avoimesti toisistamme. Kuinka reagoidaan asioihin ja mistä se johtuu/ mihin vaikuttaa.

Kiitetään ja arvostetaan toisen tekemää työtä ja myös toista ihmisenä.

Pyydetään anteeksi.

Hyväksytään toisen epätäydellisyys, eihän itsekään ole täydellinen. Usein toisessa ärsyttää ne asiat, mitkä ärsyttää itsessä.

Meillä sitä ei ole ja se on seitsemän vuoden aikana syössyt suhteemme etäiseksi. Minun mielestä kaikki ongelmalle johtuvat siitä, ettei mies halua seksiä (tai minua).

Samansuuntainen arvo- ja ajatusmaailma, realistinen elämäntapa, luotettavuus ja sellainen tavallinen kotikasvatus.



Suhteen aikana hyvinä ja huonoina aikoina pitää muistaa kohdella toista asiallisesti ja aikuismaisesti. Ja muistaa pitää toista hyvänä. Ja suunnitella tulevaisuutta ja nauraa yhdessä.

Tuossapa tuo pähkinänkuoressa. Eli vaikka riidellään, niin silti huomioidaan toista ystävällisesti pitkin päivää, mies herää aikaisemmin kuin minä ja laittaa mulle aamiaista, ja minä huolehdin et kun hän tulee kotiin niin ruoka odottaa, on siistiä ja me ollaan ulkona että hän saa rauhassa vaihtaa työkamppeet, käydä suihkussa ja rentoutua, ja sit syödään yhdessä. Ja vaikka menis huonostikin, me nauramme yhdessä joka päivä. Eli asiat riitelee, ja jommalla kummalla tai kummallakin voi olla kriisiä elämässä, mut yhdessä, tiiminä, me pidetään huolta että asiat hoituu.



Ja kummasti se oma ketutust lievenee, kun kesken päivän tajuaa, että toinen ajattelee mun hyvinvointia, on esimerkiksi nostanut yöksi kengät kuivumaan niin että mun on kiva laittaa ne jalkaan kun lähdemme ulkoilemaan jne. Pienet jutut.



Mut meillä on yhteistä elämää takana vasta 8 vuotta, joten en tiedä miten pitkissä liitoissa asiat on hoidettu - mut meillä menee hyvin näin. :)



PS: kaikillahan on kriisejä, ette te siinä mielessä ole mitenkään erityisiä. Usein jo pelkästään aika auttaa, ja kun sinä aikana ei ole tehnyt mitään peruuttamatonta, loukannut toista tarpeettomasti ja on ylläpitänyt noita ystävällisiä rutiineja, niin on helpompaa jättää se ikävä aika taakse kun alkaa helpottamaan, ja aloittaa puhtaalta pöydältä.

Tuossapa tuo pähkinänkuoressa. Eli vaikka riidellään, niin silti huomioidaan toista ystävällisesti pitkin päivää, mies herää aikaisemmin kuin minä ja laittaa mulle aamiaista, ja minä huolehdin et kun hän tulee kotiin niin ruoka odottaa, on siistiä ja me ollaan ulkona että hän saa rauhassa vaihtaa työkamppeet, käydä suihkussa ja rentoutua, ja sit syödään yhdessä. Ja vaikka menis huonostikin, me nauramme yhdessä joka päivä. Eli asiat riitelee, ja jommalla kummalla tai kummallakin voi olla kriisiä elämässä, mut yhdessä, tiiminä, me pidetään huolta että asiat hoituu. Ja kummasti se oma ketutust lievenee, kun kesken päivän tajuaa, että toinen ajattelee mun hyvinvointia, on esimerkiksi nostanut yöksi kengät kuivumaan niin että mun on kiva laittaa ne jalkaan kun lähdemme ulkoilemaan jne. Pienet jutut. Mut meillä on yhteistä elämää takana vasta 8 vuotta, joten en tiedä miten pitkissä liitoissa asiat on hoidettu - mut meillä menee hyvin näin. :) PS: kaikillahan on kriisejä, ette te siinä mielessä ole mitenkään erityisiä. Usein jo pelkästään aika auttaa, ja kun sinä aikana ei ole tehnyt mitään peruuttamatonta, loukannut toista tarpeettomasti ja on ylläpitänyt noita ystävällisiä rutiineja, niin on helpompaa jättää se ikävä aika taakse kun alkaa helpottamaan, ja aloittaa puhtaalta pöydältä.

Pienet arjen teot. Se, että tietää toisen haluavan vain parastasi. Ikinä ei sanota toiselle pahasti. Riitely meillä on lähinnä keskustelua. Koskaan ei olla varsinaisesti edes riidelty, mies haluaa aina keskustella asiat halki ja aina korostaa, että jos kenkä puristaa jostain, niin puhutaan jo hyvissä ajoin ja ennalta ehkäistään. 10 vuotta onnellista aviota takana, nyt alle vuotias vauvakin.

Nuorilla on usein kiire saada edes joku seurustelukumppani, eikä valintaan käytetä tarpeeksi harkintaa. Elämänkokemus ei myöskään vielä auta tunnistamaan varoitusmerkkejä. Ja kun on rakastuttu, ajatellaan, että jos tuo jättää niin en ikinä enää saa ketään. Tai sitten ei olla rakastunteita ollenkaan mutta ei tunnisteta sitä kun ei tiedetä miltä rakkauden pitäisi tuntua. Näillä eväillä moni valitsee ensimmäisellä kerralla kumppanin, jonka kanssa liitto ei onnistu optimaalisesti.



Eli tärkeintä on valita kumppani, jolla on samanlaiset arvostukset ja tavoitteet elämässä. Ettei esimerkiksi suurperhettä toivova ota lapsettomuudesta haaveilevaa tai kansainvälinen tyyppi kumppania, joka kieltäytyy lähtemästä kotikylästä. On myös valittava kumppani, jota voi kunnioittaa.



Sen jälkeen tärkeintä on harkita ennen jokaista tekoa ja sanomista, rakentaako se parisuhdetta vai repiikö sitä. Jos on mahdollisuus, että se repii, onko se sen arvoista?



Tärkeää on myös osoittaa toiselle konkreettisesti ja jatkuvasti hyväksyntää. Toista voi tukea, vaikka ei olisi kaikesta samaa mieltä. Esim. minulle ei musiikki merkitse paljon mitään, mutta suhtaudun hyväksyvästi mieheni musiikkimenoihin ja lähden usein mukaankin. Mies saa myös käyttää rahaa harrastukseensa. Tästä moni on saanut sen täysin väärän käsityksen, että rakastan musiikkia. Ei se niin ole. Rakastan miestäni.