LIV: lapset pilasivat elämäni :D

"Rakastan tytärtäni mutta en äitiyttä"..

miksi se 27v. oli hankkinut niin monta lasta, jos kerran elämä oli pilalla lasten takia :O Ei oikein ymmärtänyt noiden ihmisten ajatuksen juosua. Ehkä pikkuisen kannattais siihen omaan asenteeseen panostaa.



En kiellä, etteikö itselläkin joskus ois niitä epätoivon hetkiä ja tule mietittyä, että tätäkö tämä tosiaan on, mutta kyllä minä ainakin niin hurjasti rakastan omia lapsiani, että en minä sure, etten ole enää villi ja vapaa.



Kyllä se pitää ajatella jo silloin kun lapsia miettii, että haluaako elää vapaata elämää. Kai nyt jokainen täysjärkinen tajuaa, että elämä ei pysy enää ennallaan. Toki monia asia tulee yllätyksenä, mutta nämä dokkarin ihmiset eivät vissiin olleet ajatelleet mitään :O!?



Miten voi 4,5 vuotiaan kuullenkin puhua tuollaista?! Ei mitään älliä päässä vanhemmilla.



Ja se jolla ne kaksoset oli, niin sanoi jotain, ettei lapset reagoi hänen puheeseensa. No, eihän ne ehkä osaa vastata verbaalisesti, mutta kyllä heillä silti ajatuksia päässään liikkuu ja tuntevat tunteita äitinsä eleiden, äänensävyjen ja ilmeiden kautta. Oli kuitenkin kiva nähdä, että tämä äiti puhui lapsillee mukaviakin, mutta eikö se oikeesti tajunnut, että ne 1-vuotiaat kyllä ottavat viestit vastaan??

Kirjoitin numerolla 17 ja teki mieli kommentoida vielä lisää.

Pysyn kannassani siitä, että tämäkin voi olla valmistautumis- ja asennoitumiskysymys. Ymmärrän kyllä, että epätoivon hetkiä on ja paljon, ja saahan aiempaakin elämää haikailla, mutta näillä ihmisillä tuntemukset olivat todella extreme-tasolla, kommentit olivat suorastaan mauttomia. Kuka sanoo parivuotiaalle, että "Sä pilasit mun elämän"?

Lisäksi minut yllätti se, miten ilmiselvän huonosti valmistautuneita he olivat syntymään, kasvatukseen ja perhe-elämään. Jo pelkästään av-palstaa lukemalla olisi saanut paremmat evää niihin hommiin, ja olisi saattanut olla helpompaa ;)

Dokkarin puolueellisuudella viittasin siihen, ettei aihetta edes yritetty käsitellä puolueettomasti ja neutraalisti tutkaillen, vaan juontajan retoriikka jne. olivat ala-arvoisia ja kysymykset vaikuttivat johdattelevilta. Odotin korkealaatuisempaa työtä.

Pitää vielä lisätä että en itsekkään kiellä sitä etteikö elämä joskus väsyttäisi mutta pääasiassa elämä on ihan mukavaa kun osaa asennoitua siihen.

Jokainen ihminen tarvitsee päivässä oman hiljaisen hetken.(myös minä) Olkoot se sitten mihin aikaan päivästä tahansa.

Itse nautin siitä kun aamulla yleensä saan olla rauhassa juon aamukahvit lehden kera. Toiset viettää omaa hetkeä illalla lasten nukahdettua., joku toinen taas päiväunien aikaan.

meneekö äiti töihin vain siksi, että lapset ovat pilanneet hänen elämänsä?

noista "vanhemmista" ei ansaitse lapsiaan.

Sitä paitsi eräs tuon dokumentin isistä oli kyllä suorastaan rintamakarkuri. Jopa mieheni paheksui häntä - kaksosten isä, joka voi laskea yhden käden sormilla ne kerrat, kun on hoitanut lapsiaan ilman vaimonsa apua, eikä saanut edes kakkavaippaa vaihdettua ilman vaimoaan. Mieheni mielestä on isältä yksinkertaisesti väärin jättää lapsensa kokonaan äidin hoidettavaksi vain siksi, että "lapsi ei minusta ole kovin mielenkiintoista seuraa, ja sen hoitaminen on työlästä". Ei tullut isille mieleen, että se lapsi ei välttämättä äidistäkään ole kovin mielenkiintoista seuraa, ja sama työmäärä siinä on äidillekin? Taivaan kiitos, että oma mieheni sentään tajuaa tuon.

Monien miesten mielestä heidän ei tarvitse tehdä ikäviä asioita, koska naiselle ne ovat helpompia. Usea mies, joka ei ole koskaan pyörittänyt edes yhden aikuisen arkea pyykkeineen, siivouksineen ja kokkailuineen, elää lapsenomaisessa harhassa, että naiset suorastaan nauttivat näiden tehtävien suorittamisesta ja naisille se on jotenkin vaivatonta ajankulua.

Lapsethan ostavat äideilleen lahjoiksi leivontavälineitä, esiliinoja ja eräs miespuolinen ystäväni on lapsuudessaan ostanut äidilleen jopa kinkunpaistomittarin joululahjaksi;)

Nainen on kätevä jatke tai korvike kodinkoneille;)

aiheesta saa ja täytyy keskustella



mutta saako ja täytyykö keskustella tavalla, joka tallentuu jälkipolville ja niille omille lapsille katsottavaksi kun kasvavat???

Päälimmäisenä mieleen tuli kuva, etteivät nämä "aikuiset" olleet juurikaan ajatelleet millaista elämä todella on vauvan kanssa. Vauva on sitova, hoitaminen saattaa varsinkin alussa väsyttää ja monet spontaanit asiat saa suosiolla jättää tekemättä. Mutta eihän sen elämän kamalaa silti tarvitse olla.



Melko avuttomia nuo vanhemmat olivat hoitamaan yksinkertaisiakin asioita. Jos äiti esim. haluaa joskus kampaajalle, kaupoille, rauhassa kahville jne, hänen tulisi voida jättää lapset isän hoidettaviksi siksi aikaa..? Ja eikö vastuunsa kantava isä ajattele äidinkin hyvinvointia, ja hoida silloin tällöin ihan itse lapsia?

Sama tietysti toisin päin, molemmille vanhemmille tasaisesti sitä omaakin aikaa. Ja tämähän on tosiaan vain järjestelykysymys.



Paistoi oikein läpi tämä nyky-yhteiskunnan "minä minä minä"-ajattelu. Ei oltu valmiita hetkeksikään luopumaan omista mieliteoista tai tekemisistä, vaan siirrettiin vastuu lapsille: "sinä pilasit elämäni koska en voi tehdä enää kaikkea mitä MINÄ haluaisin JUURI NYT." Järkyttävää.



Toivon lisäksi, että nämä vanhemmat viettävät mukavan dokumentinkatseluillan lastensa kanssa ehkä noin 15 vuoden päästä.