Lue keskustelun säännöt.
Entä jos lapsi ei olekaan ns. fiksu, vaan koko ajan
09.01.2010 |
vähän ikätasoaan jäljessä? Nimenomaan älylliseltä kehitykseltä, muu kehitys ikätasoa tai edellä.
Minulle se on hirveän vaikea hyväksyä samoin kuin hyvksyä niitä ihan päivittäisiä ongelmia, mitä tämä "ei niin fiksuus" tuottaa. Kun lapsi oli pienempi, ero ikätovereihin ei ollut niin merkittävä. Nyt kun lapsi on koululainen ja pienempikin sisarus menee ohitse melkein kaikessa, ovat silmät avautuneet monelle temppuilulle.
Aikaisemmin sitä vain ajatteli, että lapsi on hankala ja itsepäinen luonne. Nyt sen tajuaa, ettei lapsi ole tosiaan ymmärtänyt. Niin monet asiat hakusessa :( Olisi pitänyt ehkä jo pienestä pitäen käyttää puheen tukena kortteja tms. - kun ei vieläkään oikein tahdo saada selvää hänelle osoitetusta puheesta.
Lapsi on käynyt erityisryhmän ja sieltä siirtynyt tavalliseen kouluun, missä hän kovalla työllä pärjää keskinkertaisesti. On kuitenkin paljon asioita, joita hän ei vain ymmärrä. Äidinkielen rakennekaan ei vielä ole oikein selvillä, sanajärjestys on hassu puheessakin. Kävimme joskus seurannassa neuron polilla, mutta kun lapsi sitten tavoitti ikätasonsa, niin sitten ei koettu enää tarpeelliseksi. Mutta kun sanon, että hän tavoitti ikätason, niin sen ALARAJAN. Eli suurin osa hänen ikäisistään lapsista, on häntä etevämpiä.
Ja valitettavasti hän on alkanut huomata sitä ja on surullinen siitä :( Kotonakin se on niin ilmiselvää, kun nuorempi päihittää kaikessa, oli aihe mikä tahansa :( Tietysti tuo sitten tuo huonommuuden tunnetta, mikä tulee esille kiusaamisena ja levottomuutena. Onneksi lapsella on kuitenkin kavereita, joiden kanssa leikkiä tasavertaisena.
Kommentit (22)
ja se on vain hyväksyttävä. Plussana on se, että hän varmaan tulee viihtymään av-palstalla vähän isompana.
vähän jaksaa lukea ja kirjoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan hänellä on silti (tai joskus myöhemmin tulee esiin) vahvuuksiakin. Ehkä hänelle löytyy hyvinkin sopiva ammatti isona, Suomessahan on sitä ongelmaa että ollaan liian korkeasti koulutettuja ja joihinkin perustöihin ei löydy tekijöitä.
Varmaan hänellä on silti (tai joskus myöhemmin tulee esiin) vahvuuksiakin. Ehkä hänelle löytyy hyvinkin sopiva ammatti isona, Suomessahan on sitä ongelmaa että ollaan liian korkeasti koulutettuja ja joihinkin perustöihin ei löydy tekijöitä.
tietty yksinkertaisuus tulee esille usein ihan joka saralla. Ihminen saattaa olla helposti höynäytettävissä, ei osaa punnita valintojaan ja katsoa pitkälle tekojen seurauksia.
Mutta onneksi lapset voivat vielä kehittyä, jotkut hitaamminkin.
ei neurolla. Kielelliset ongelmat voidaan myös erotella.
Neurolla katsotaan vaan puheen kokonaiskehitystä.
Mummo sanoi yhdelle lapsenlapselleen että älä sinä sure vaikka koulusta et saa niin hyviä arvosanoja kuin jotkut. Äitisikin on sanonut ettei pärjännyt oikein koulussa mutta äitisi on yksi fiksuimmista ihmisistä joita mummo tuntee (ja mummo puhui siis miniästään).
Tällä pojalla oli ongelmia esim. matematiikan sanallisissa tehtävissä kun ei vain kyennyt ymmärtämään niitä vaikka kuinka yritti. Mutta toisaalta on aivan ihana luonne ja todella kohtelias teini nykyään. Ja ahkera kuin mikä. Ja on löytänyt omia vahvuuksia joissa voittaa monet ikäisensä ja aikuisetkin.
Ja yllättäen on ruvennut pärjäämään nyt yläasteella paremmin koulussakin. Numerot on kohonneet ja läksyihin käyttää paljon vähemmän aikaa. Itsekkin oli sanonut että tajusi vaan jotenkin nyt paremmin mitä tehtävissä tarkoitetaan ja kokeiden kysymyksissä. Ja äitinsäkin kun oli pelännyt että jääkö yläasteella luokalle niin nyt selviääkin yhtäkkiä hyvin kun vaan jotenkin kehittyi myöhemmin kun muut.
Tsemppiä. Lapsesi voi olla todella mahtava persoonallisuus vaikka kehittyisikin hitaammin. Ja muista kertoa se lapselle ja etsiä asioita joissa hän kokee onnistuvansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei neurolla. Kielelliset ongelmat voidaan myös erotella.
Neurolla katsotaan vaan puheen kokonaiskehitystä.
ja ties missä, ei nyt viime aikoina kuitenkaan.
Koulu menee tosiaan suht ok, mutta pelkään pahoin, että vaikeuksia tulee sitten, kun pitää alkaa todenteolla lukea. Huolestuttaa se suppea sanavarasto, joka ei tahdo millään laajentua.
Opettajat eivät huolissaan, mutta he näkevätkin vain murto-osan. Ei koulussa tule sellaista ilmi, ettei poika tiedä mitä eroa on kanalla ja kananmunalla, että hänelle on kotona suuri osa esineistä "juttuja" siksi, ettei hän tiedä niille oikeaa nimeä ja että kun hänelle sanoo "ota sieltä eteisessä olevan ruskean lipaston laatikosta" - hän menee olohuoneeseen, pyörii ympäri ja katsoo ruskean pöydän päältä. Koska hän ei tiedä, mikä on lipasto, vaikka se selitetään, hän ei muista. Ne ovat kaikki pöytiä, kun niissä on tasainen pinta päällä.
- ap joka ilokseen huomasi vastauksia -
jos vain malttaa. Pitkään oli niin, ettei hän malttanut ja vieläkin lukeminen on äärettömän hidasta. Sanalliset matikan tehtävät eivät ole tuottaneet erityisiä ongelmia ja lukemisen ymmärtämisen kokeessakin hän sai ihan kohtuuhyvät pisteet.
Mutta kun niitä arjen tilanteita on ihan lukemattomia, missä hän on aivan "kuutamolla". Kun hän oli jo periaatteessa oppinut kellon, hän saattoi yhtäkkiä sanoa, että "kello on muuten viissataa", eikä se ollut mikään vitsi, vaan hän oli ihan tosissaan. Samoin hän saattaa usein kysyä samaa kysymystä uudestaan ja uudestaan, en tarkoita pari kertaa, vaan koko päivän, aamusta iltaan, kunnes sisarus kyllästyy ja selittää. Sitten hän ehkä nolona vaikenee, mutta tulee vielä "kun mä en ihan oikeasti ymmärtänyt..." :`(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on jo kiire toimia, että lapsellesi saadaan kehitettyä terve itsetunto vaikeuksista huolimatta.
Pyydä opettajalta aikaa keskustella kunnolla lapsen tilanteesta. Koulupsykologinkin voisi pyytää mukaan. Miten voisitte sekä kotona että koulussa tukea lapsen kehitystä ja erityisesti positiivista minäkuvaa?
Hyvin paljon elämässä on kiinni asenteesta. Jos lapselle muodostuu itsestään mielikuva, että hän on huono eikä osaa, tuo ennakkoasenne alkaa leimata hänen kaikkea tekemistään. Pahimmassa tapauksessa hänestä tulee aikuisena syrjäytynyt.
Missä lapsesi on hyvä? Mistä hän pitää? Auttaisiko vaikka maksettu yksityinen tukiopetus? Mistä hän saa onnistumisenkokemuksia? Onko harrastuksia?
Oma poikani täyttää 6v. ja hällä epäillään sepmentis prakmaattista häiriötä( en muista miten kirjoitetaan).
Nimeämisen hitaus, ymmärtämisen vaikeudet.
Hänen kieli ongelmat on tosi lieviä ja niitä ei ulkopuolinen huomaa.
Menee vasta nytten tutkimuksiin saadakseen erittelyn ja koulukypsyystestit.
Oppii joskus uuden sanan väärin ja sitten kun sitä korjataan, niin jumiutuu siihen väärin opittuun ja sanan korjaaminen kestää. Näitä kuitenkin tosi vähän.
Nämä asiat vaan vaikuttaa siellä koulussa oppimisvaikeuksina.
Lapsesi tarvitsisi uudestaan tutkimukset ja kielen eri vaikeudet eriteltynä.
Poikani on kaikesta huolimatta erittäin älykäs ja kielelliset ymmärtämisen vaikeudet ei tarkoita, että lapsi on tyhmä.
Sitten kun tiedetään mistä kyse, niin lasta on helpompi tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:nä alkaisin säästämään tälle "ei niin fiksulle" lapselle omistusasuntoa, jonne voi muuttaa asumaan ettei jää vanhempien jalkoihin.
Ei voi mitään. Tämän takia on väärin, että tietyistä ammateista saa enemmän palkkaa, kuin toisista. Moni ei älynsä turvin kykenisi kovalla työlläkään etenemään opinnoissa hyväpalkkaisiin ammatteihin. Tämän vuoksi kannatan samansuuruista palkkaa kaikissa ammateissa.
Ap:nä alkaisin säästämään tälle "ei niin fiksulle" lapselle omistusasuntoa, jonne voi muuttaa asumaan ettei jää vanhempien jalkoihin.
Ei voi mitään. Tämän takia on väärin, että tietyistä ammateista saa enemmän palkkaa, kuin toisista. Moni ei älynsä turvin kykenisi kovalla työlläkään etenemään opinnoissa hyväpalkkaisiin ammatteihin. Tämän vuoksi kannatan samansuuruista palkkaa kaikissa ammateissa.
Miksi me älykkäämmät emme saisi hyötyä älystämme?
Mehän hyödymme näistä "vähän älykkäämmistä", ja vedämme suurempaa palkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on tosi nopea ja ketterä, mutta ei uskalla näyttää voimiaan.
Hän pitää television katsomisesta ja pelien pelaamisesta, musiikin kuuntelusta, mutta en oikein tiedä, mistä muusta.
Hän ei uskalla yrittää mitään, mikä vaatii vaivaa, vaan luovuttaa ihan heti ja suuttuu.
Tukiopetusta hän on saanut koulussa muutaman muun pojan kanssa.
Harrastuksia ei oikein ole, koska hän hän menee siellä ryhmässä ihan sekaisin eikä osaa noudattaa ohjeita/neuvoja ja sitten sen jälkeen lannistuu ja kieltäytyy menemästä uudestaan.
Kavereita hänellä on, mutta hänen mielipuuhansa heidän kanssaan on esim. kävely, autojen katselu, kuvien ottaminen autoista. Niin kauan on OK, kunhan toiminnassa ei ole mitään sellaista keskinäistä mittelemistä.
- ap -
Missä lapsesi on hyvä? Mistä hän pitää? Auttaisiko vaikka maksettu yksityinen tukiopetus? Mistä hän saa onnistumisenkokemuksia? Onko harrastuksia?
[/quote]
ei todennäköisesti tule olemaan akateemisesti äitinsä veroinen. Mutta hänessä on valtavasti positiivisia puolia minuun verrattuna: kuuntelee toisia paremmin, rauhallinen ja tosi sitkeä. Itse olen ns. luonnonlahjakas eli kaikki menee aina putkeen ja kärsivällisyys nolla. Tytär taas on puurtaja nuoresta iästään huolimatta. Uskon, että sitkeä ja keskittyvä tekijä pääsee elämässä usein pidemmälle kuin se älykäs höslä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:nä alkaisin säästämään tälle "ei niin fiksulle" lapselle omistusasuntoa, jonne voi muuttaa asumaan ettei jää vanhempien jalkoihin.
Ei voi mitään. Tämän takia on väärin, että tietyistä ammateista saa enemmän palkkaa, kuin toisista. Moni ei älynsä turvin kykenisi kovalla työlläkään etenemään opinnoissa hyväpalkkaisiin ammatteihin. Tämän vuoksi kannatan samansuuruista palkkaa kaikissa ammateissa.
ap
Uskon, että sitkeä ja keskittyvä tekijä pääsee elämässä usein pidemmälle kuin se älykäs höslä.
eikä jaksa keskittyä :(
Yhdyn silti sinun näkemykseesi siitä, että kyllä varsin keskinkertainenkin pärjää hyvällä työllä, mutta älykäs ei, jos ei mitään tee.
ap
koska hän ei useinkaan ymmärrä tilanteita. No tottakai hän ymmärtää paljon asioita - mutta sanotaan nyt, että kun hän on 10v, niin hän menee ihan hyvin fiksusta 8-vuotiaasta.
terv. ap
Oma poikani täyttää 6v. ja hällä epäillään sepmentis prakmaattista häiriötä( en muista miten kirjoitetaan).
Nimeämisen hitaus, ymmärtämisen vaikeudet.
Hänen kieli ongelmat on tosi lieviä ja niitä ei ulkopuolinen huomaa.
Menee vasta nytten tutkimuksiin saadakseen erittelyn ja koulukypsyystestit.
Oppii joskus uuden sanan väärin ja sitten kun sitä korjataan, niin jumiutuu siihen väärin opittuun ja sanan korjaaminen kestää. Näitä kuitenkin tosi vähän.
Nämä asiat vaan vaikuttaa siellä koulussa oppimisvaikeuksina.
Lapsesi tarvitsisi uudestaan tutkimukset ja kielen eri vaikeudet eriteltynä.
Poikani on kaikesta huolimatta erittäin älykäs ja kielelliset ymmärtämisen vaikeudet ei tarkoita, että lapsi on tyhmä.
Sitten kun tiedetään mistä kyse, niin lasta on helpompi tukea.
En kyllä ajatellut tästä ottaa vaarin
ap
Meillä tyttäremme sairastui skitsofreniaan yliopistossa opiskellessaan 24 vuotiaana. Siitä edespäin hänen elämänsä on ollut yhtä alamäkeä. Hän taantui jonkinverran vaikka on älykäs mutta lääkkeet hidastavat jonkinverran. Hän eli luonamme 31 vuotiaaksi. Saimme kuitenkin säästettyä hänelle omaan kotiin, ettei ole meidän jaloissa.
Mekin tahdomme nyt eläkeikäisenä elää omaa elämäämme esim. Matkustella yms..
Jos olisin tiennyt tämän aijemmin niin asuntoon olisi alettu säästää jo ajat sitten.
Tyttömme voi hyvin mutta ei tule koskaan opiskelemaan tai tekemään töitä.
En kyllä ajatellut tästä ottaa vaarin
ap
Meillä tyttäremme sairastui skitsofreniaan yliopistossa opiskellessaan 24 vuotiaana. Siitä edespäin hänen elämänsä on ollut yhtä alamäkeä. Hän taantui jonkinverran vaikka on älykäs mutta lääkkeet hidastavat jonkinverran. Hän eli luonamme 31 vuotiaaksi. Saimme kuitenkin säästettyä hänelle omaan kotiin, ettei ole meidän jaloissa.
Mekin tahdomme nyt eläkeikäisenä elää omaa elämäämme esim. Matkustella yms..Jos olisin tiennyt tämän aijemmin niin asuntoon olisi alettu säästää jo ajat sitten.
Tyttömme voi hyvin mutta ei tule koskaan opiskelemaan tai tekemään töitä.
T: Saman kokenut
mutta oletan, että vuokra-asunnot ovat mahdollisuus vielä sitten, kun lapsi aikuistuu. Lisäksi minulla on huonoja kokemuksia siitä, kun lapset ovat rillutelleet vanhemmilta tulleen rahan.
t. ap
ja se on vain hyväksyttävä. Plussana on se, että hän varmaan tulee viihtymään av-palstalla vähän isompana.