Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vauvakuumeiluako? Pohdintaa lapsista
08.01.2010 |
Olisi kiva kuulla kokemuksia teiltä vanhemmilta ja vauvaa suunnittelevilta. Erityisesti leikki-ikäisten vanhempien kokemuksia olisi kiva kuulla!
Mulla siis tilanne, että olen alkanut mielessäni entistä enemmän ja useammin miettimään, miten ihana oma vauva olisikaan. En ole koskaan ollut lapsi-ihminen, harrastuksen parissa ohjannut teinejä, mutta ne on ihan oma maailmansa! ;) Miehellä on leikki-ikäinen lapsi edellisestä suhteesta, joten ko. lapsen kanssa on kyllä tullut oltua ja leikittyä, mutta varsinaista vauvakuumetta en ole kokenut ennen. Kunnes nyt loppuvuodesta alkoivat sen tyyliset ajatukset vallata ensimmäistä kertaa ajatuksiani oikein urakalla!
Niin siis ongelmana se, että haaveilen koko ajan omasta ihanasta vauvasta, mutten samaan aikaan jaksa olla leikki-ikäisen kanssa. Hän on oikein ihana ja mukava lapsi, mutta haluaa koko ajan, että hänen kanssaan leikitään. Tottakai haluan olla hänen mukanaan leikeissä, mutta kun tuntuu ettei kotona muuta elämää olekaan. Lapsi vaatii koko ajan leikkimään ja jo muutaman päivän jälkeen alan kyllästyä lapsen leikkeihin (jotka pääasiassa ovat vielä hyvin samantyyppisiä) ja haluaisin vähän omaa aikaa, ilman että täytyy lähteä kotoaan pois.
Tällaistäkö se oikeasti on lasten kanssa? Yhtä leikkimistä päivästä toiseen? Miten teillä muilla arki sujuu? Alatteko heti kotiin päästyänne ja syötyänne leikkimään lapsen kanssa siihen saakka, kunnes hän menee nukkumaan? Joka ikinen päivä?
Muuten elämä on ihan ok, tottakai pieni lapsi tarvitsee huolehtimista ja seuraa, ja leikkihän on lasten työtä, kuten sanotaan, mutta kun edes joskus leikkisi yksinään... Päiväkodissa leikkii muiden lasten kanssa, mutta kun täällä kotona ei ole kuin me aikuiset, niin haluaa sitten lähinnä juuri minut leikkeihinsä.
Olenkin miettinyt, että miten ikinä voisin olla hyvä äiti, jos en jaksaisi tuota leikki-ikä vaihetta? Vauvat on suloisia, vaikkakin vaativia, mutta niitä on kiva helliä ja hoivata. Koululaiset ovat jo hieman omatoimisempia ja teinit sitten enemmänkin se mun "oma ala". Mutta nämä leikki-ikäiset...
Nyt kaipaisinkin kokemuksia lapsiperheiltä. Miten leikki-ikäisten perheessä arki sujuu? Kuka tekee mitäkin? Täytyykö lapsesta haaveilevan tosiaankin tyytyä siihen tosiasiaan, että auto/nukke/koti/tms. leikit kuuluvat myös aikuisen elämään?
Kommentit (7)
Mulla kolme lasta; 7, 5 ja 1.
Ja kyllä, lapsen kanssa kuuluu viettää aikaa ja leikkimistähän se pienen kanssa on. Meidän 5 ja 7v tykkää kyllä nykyään jo enemmän, että mennään luistelemaan, hiihtämään, pulkkailemaan tms. urheilemaan kuin leluilla leikkimään. Ainoastaan 7v on meidän perheessä se lapsi, joka jo leikiskelee yksinkin (legoilla tai lukee akkaria).
Lapsiperheen arki on aika monotoonista. Aamulla tarhan/koulun kautta töihin, samaa reittiä kotiin, ruuan laittoa ja sitten yhteistä aikaa perheen kanssa eli leikkiä, lukemista, ulkoilua ja sitten iltapalan kautta sänkyyn. Sen jälkeen pyykit ja tiskit ja itse nukkumaan.
Voin sanoa, että tällä hetkellä mulla ei ole omaa aikaa, kaikki aika menee lapsille ja perheen ylläpitojuttuihin. Mutta en kaipaakaan muuta. Olen halunnut lapset ja teen mitä vain heidän puolestaan. Lisäksi haluan touhuta heidän kanssaan. Minä tykkään rakennella Star Wars aluksia poikieni kanssa eli saan olla luvalla lapsi jälleen.
Ei lasta voi kasvattaa niin, että sille ostaa huoneen täyteen leluja ja olettaa sen viihtyvän omissa oloissaan. Sitten kannattaa vaan tyytyä niiden kummilasten satunnaisiin hoitohetkiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toista mieltä siitä leikkimisestä. Mulla 3 lasta ja en todellakaan näe olevani lasteni leikkikaveri. Toki touhutaan yhdessä kaikkea, mutta jos en jaksa/halua/viitsi leikkiä niin en leiki. Omaa aikaa ei todella ole niinkuin ennen lapsia, mutta ihmeesti osaa alkaa arvostamaan lyhyitäkin omia hetkiä(kaupassa käynti ilman lapsia tms. Elämäni ilman lapsia olisi aika tyhjää näin jälkikäteen ajateltuna, kun vertaa aikaa ennen ja jälkeen.
en ole pahemmin lasten kanssa leikkinyt. Teemme yhdessä ruokaa, leivotaan, pihatöitä, käydään pulkkamäessä, laskettelurinteessä, luistelemassa, uimassa ym
Mutta en ole leikkiätyyppiä. Lapset 13, 11, 7 ja 3v
kaksi leikki-ikäistä. Etenkin nuorempi (täytti juuri 4) kaipaa kovasti minusta leikkiseuraa. Arkipäivinä on kovin vähän aikaa lapsille, ja kyllä, pyhitän jokaisesta arki-illasta tunnin lasten kanssa leikkimiseen. Viikonloppuisin lapset toki ymmärtävät, että vanhemmilla on myös muuta tekemistä. Lapset ovat kovin erilaisia, ja perheet omalla tavallaan toimivia "koneistoja". Sinulla ei ole kirjoittamasi perusteella mitään syytä pelätä vanhemmuutta. Onnea yritykseen!
että kuinka tylsäksi se arki muodostuu, onko hyviä kaveriperheitä lähellä, millaisia niiden lapsien persoonat sitten ovat jne. Ja itsestäsi tulee paljastumaan uusia piirteitä sitten äitinä. Mutta sen voin taata, että koko ajan ne ovat kimpussa ja vaativaisia pienenä.
Voin sanoa, että helkkarin tylsää on välillä lapsiperheen arki eikä ole omaa aikaa paljon yhtään, mutta se ei ole yhtään samanlaista kuin "vieraiden" lasten kanssa leikkiminen. Koska omia rakastaa tavalla jota ei osaa etukäteen ollenkaan kuvitella. Äitys on ihanaa ja lapset tärkeämpiä kuin mikään. Niiden kasvot ja olemus sitten täyttää onnella samaan aikaan kun kyllästyttää. Vieraiden lasten kanssa pelkästään kyllästyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...lisäisin vielä edelliseen, että oman lapsen leikkiä on ihana seurata varsinkin aina niinä hetkinä, kun lapsi osaa jotain uutta. Onnistumisen aiheuttama riemu lapsen silmissä on aivan korvaamaton. Meillä leikitään tai luetaan koko ajan, jos ei tehdä lapsen kanssa yhdessä kotitöitä, ulkoilla tai olla jossain kylässä. Ainoita lepohetkiä minulle on tunnin jumppa kerran viikossa ja satunnaiset viikonloppuvierailut mummoloissa. Niin ja sitä leikkiä osaa kyllä arvostaa ja todella kaipaakin aina lapsen kovan raivokohtauksen jälkeen! :D
Alue: Aihe vapaa
Kiitoksia tosiaan vastauksista ja kokemuksistanne! Ja kiva kuulla rohkaiseviakin kommentteja, kiitos teille siitä! :) Ehkä en, toivottavasti, olisi sittenkään se maailman huonoin äiti...
Tuo käytäntö kuulostaisi minulle sopivimmalta, että leikkisin lapsen kanssa 1-2h/päivä. (nykyään tilanne, että leikittävä on koko lapsen valveillaolo ajan). Sen voisin jaksaakin ja tosiaan, toivottavasti oman lapsen kanssa on erilaista, niin kuin mainitsitte!
Lapselle helppoja kotitöitä on mielestäni ihan kiva tehdä lapsen kanssa ja puuhailla muutenkin läpi päivän, se ei ole ongelma. Mutta se leikkiminen, en koe suurta nautintoa esim. kotileikeistä ;) Varmasti asiaa helpottaisi, jos lapsella olisi sisaruksia, joiden kanssa leikkiä, mutta nyt kotona vain aikuisia. Ja tavaksi on tosiaan muodostunut, että lapsen kanssa ollaan koko ajan. Ei juurikaan leiki yksinään, koska aina saa jomman kumman aikuisista mukaansa.
Mutta ehkä sitä sitten uskaltaisi alkaa enemmän miettiä omaa vauvaa... :) Ja lisää kokemuksia saa kirjoitella! Kiva kuulla, miten muissa lapsiperheissä eletään.