Suuret ikäluokat ovat ahneita paskoja.

Maksavat omille vanhemmilleen (joita on pieni ikäluokka) pieniä eläkkeitä isoista palkoistaan.



Itse tulevat kahmimaan suuret eläkkeet, jotka me maksamme, vaikka meitä on paljon vähemmän.



Me nuoret sitten saamme sen eläkeleikkurin, ettei meille mitään tarvitse maksaa. Suuria ikäluokkia leikkuri ei koske.



Ai miten niin ahneita?

jo eläkkeelle pääsisivät eivätkä oikeasti pärjää kuin suorittavassa työssä. Antaisivat nuorille ja vastavalmistuineille jo ne työpaikat, varsinkin ne joissa tarvitaan tietotekniikkaosaamista, niin ei tarttis joka päivä töissä jotakin ahnetta seniorityöläistä kädestä pitäen töitään tietokoneella tekemään opastaa.

enemmän kun niiden lapsilla tulee olemaan. Ovat saaneet paljon suht helpolla. Mitä muuta niiltä vois odottaa?

Näin kehuu äitini, joka on suuria ikäluokkia. Ei kuulemma juuri velkaa tarvinnut maksaa, meni kuin itsestään.-

Itse henkilökohtaisesti arvaan, että eläkepommi ajautuu mahdottumuuteen 15 vuoden päästä, jolloin jää eläkkeistä 20 vuoden ajaksi indeksikorotukset ja eläkkeet tulevat polkemaan paikoillaan.



Sitten 35 vuoden päästä voidaan taas jatkaa korotusten linjaa, kun tuo ahne ikäluokka on saatu hautaan.



Mene ja tiedä, ei kai se suuri ikäluokka oikeasti ole niin tyhmä, että luulevat tämänkaltaisten eläkesuunnitelmien säilyvän. Siihen ei ole mitään mahdollisuutta, sen näkee varsin helposti ilman tohtorin tutkintoakin. Käytännössä siis seuraavien vuosien aikana eläkkeet kärsivät pahasti ja hyvä niin, ovathan ne suurelta osin aivan älyttömän isoa.



Ongelma on se, että osa eläkkeelle siirtyneistä ovat jo pienelle eläkkeellä eikä niistä voi juuri niistää mitään pois. Suuri ikäluiokka on siis ahneuksissaan eriarvoistanut kook ikäluokkansa, kunhan tulevat realiteetit vastaan, ehkäpä vielä tällä kuluvalla vuosikymmenellä.



Toisaalta mitä voi ikäluokalta odottaa, jonka keskimääräinen koulutus on kansakoulun ensimmäiset 5 vuotta. Niin makaa kuin petaa....

LOSERS!

Suuri ikäluokka on historian ainoa ikäluokka, joka tulee olemaan sekä vanhempiaan että lapsiaan rikkaampi. Meidän nuorten ikäpolvi ei tule koskaan saavuttamaan samaa elintasoa kuin 40-luvun lopulla syntyneet isämme ja äitimme.



Ja Suomen eläkejärjestelmä on maailman suurin laillinen pyramidihuijaus.

enemmän kun niiden lapsilla tulee olemaan. Ovat saaneet paljon suht helpolla. Mitä muuta niiltä vois odottaa?

Et taida tietää paljonkaan niiden ikäluokkien lapsuudesta, koulunkäynnistä, äitiyslomista yms. Tuolla asenteella et olisi pärjännyt heidän kengissään.

mutten omieni. Osa on rikastunut ja pärjännyt ja on ahneita materialisteja. Mutta ei kaikki. Välillä pistää vihaksi se törsäys, välinpitämättömyys luonnosta, kaiken mittaaminen rahassa. Ainoa puheenaihe on rikastuminen osakkeilla, autojen vaihtaminen ja mistä ja miten voit hyötyä itse eniten. Yök.

Minua surettaa, että tässä ketjussa kirjoittaneet ovat joutuneet kohtaamaan niin kamalan ikäviä suuren ikäluokan edustajia.



En voi kertoa muista, mutta tuntuu hölmöltä olla yksi näistä parjatuista "suuren ikäluokan eudtsjiasta" - vaikkakin olen kai niitä hännänhuippuja tuossa joukossa eli 1956 syntynyt.



Mutta silti. Sillä en pysty ajattelemaan itseäni ahneena ja itsekkäänä.



Ensimmäiset omat rahat tienasin heti 15-vuotiaana ja siitä lähtien olin kaikki lomat töissä. Opiskelun lomassa olin lomien lisäksi pari iltaa viikossa töissä, samoin viikonloput, jolloin tein 10-tuntisia työpäiviä hotellissa.



Lapsuudestani muistan, että kuljin sisareni vanhoissa vaatteissa, joita oli tarpeen mukaan parsittu sieltä täältä, eivätkä ne myöskään istuneet, sillä olimme eri mallisia vartaloltamme.



Leffassa taisin käydä ennen aikuistumistani kolme-neljä kertaa ja Linnanmäen huvipuistossa kerran, kun ystäväni äiti minut sinne vei.



Karamelleja emme saaneet kuin salaa tädiltämme - televisiota ei ollut. Polkupyörää ei ollut. Luistimet oli ostettu käytettyinä samoin kuin sukset.



Lomamatkoina oli junamatka maalle tuttujen saunamökkiin ja kokonaista yksi "melkein" ulkomaanmatka eli laivamatka Turusta Maarianhaminaan ja takaisin Ahvenanmaalla vietetyn lomaviikon päätteeksi.



Ja hei: emme olleet rajaseudun köyhän perheen lapsia vaan asuimme pääkaupunkiseudulla, vanhempamme olivat isä virkamies/äiti akateemisella alalla ja kävimme, kuten siihen aikaan kai useimmat, yksityistä oppikoulua.



Kotoa emme saaneet aikuistuamme taloudellista tukea, emmekä lapsina/nuorina viikorahaa tai kuukausirahaa.



Aloin opiskella. Opiskeluaikana (5 vuotta) kävin ehkä tusinan kertaa ravintolassa kaiken kaikkiaan - tosin oli aina mietittävä, mihin oli varaa - ja jos tapasimme ystäviä, oli kyse yleensä nyttikestimäisistä illanvietoista.



Perustin perheen, opiskelin, kävin töissä ja asuimme pienessä kaksiossa. Lyhensimme velkaa. Muutimme isomapaan asuntoon. Lyhensimme velkaa.



Lapset syntyivät 1970/80-luvulla. Matkustimme lasten kanssa lomilla. He pääsivät niin harrastuksiin, elokuviin, pienen pienenä tyllerönä ravintoloihin. Ostettiin niin televisiot ja videot, kun niitä alkoi ilmestyä Suomeen.

Lapsille hankittiin uusimmat lelut ja vaatteet, vaikka itse kuljimme vanhoissamme.



Kun lapsemme aikuistuivat, möimme asuntomme, annoimme kummallekin pesämunan omaa asuntoa varten ja muutimme pienempään asuntoon. Hmmm, yksi lapsista matkusti saamillaan rahoilla ja suurin osa lopuista rahoista taisi mennä jokapäiväiseen parempaan elämään - ja nyt hänellä on omalta osaltaan lainaa...



Nyt vanhemmalla tyttärellä on lapsia. Mieheni on jo eläkkeellä, mutta minä siis töissä. Ja vapaa-ajat hoidan lapseni lapsia.



Olenko siis ahne? Olenko itsekäs.



En mielestäni.



Tuntuu pahalta, että meidät näin lokeroidaan.



Uskoisin, että meissä kussakin sukupolvessa on niin hyviä kuin huonojakin esimerkkejä - toiset toimivat vain omaa etuaan ajatellen, toiset ovat inhimillisempiä; olisi hieno, jos me kaikki jaksaisimme muistaa tämän.

Suuret ikäluokat syntyivät vuosina 1945-1950.



Eikä tarinassasi muutenkaan ollut yhtikäs mitään ihmeellistä, vaikka varmaan ääni väristen sen väänsit.



t. 1960 syntynyt

Eläkkeelle voi jäädä 63-68 -vuotiaana, eipä tuon ikäisiä juuri työelämässä ole.

jo eläkkeelle pääsisivät eivätkä oikeasti pärjää kuin suorittavassa työssä. Antaisivat nuorille ja vastavalmistuineille jo ne työpaikat, varsinkin ne joissa tarvitaan tietotekniikkaosaamista, niin ei tarttis joka päivä töissä jotakin ahnetta seniorityöläistä kädestä pitäen töitään tietokoneella tekemään opastaa.

jos koko se porukka jää just nyt eläkkeelle. Ja kuka HEIDÄN eläkkeensä maksaa? Ai jaa. Me pienet ikäluokat...



Heidän kohdallaan vain on niin, että teitpä niin tai näin niin aina väärinpäin menee.

pieni esimerkki omien vanhempieni elämästä. Eli asuntolainan korko oli pahimmillaan 19 % eli siinähän se laina lyheni "ihan itsestään". Myös päivähoitopaikkaa ei minulle ja veljelleni meinannut saada millään, koska perheelläni oli "liian suuret tulot". Selvennyksenä isäni oli kaupassa myyjänä ja äitini tehtaassa ompelijana. Tosin he ovat jo pois työelämästä, koska molemmilta työpaikat menivät alta ja pääsivät eläkeputkeen. Itse en ainakaan kadehdi omien vanhempieni elämää vaan kunnioitan heidän kovaa työntekoaan ja olen erittäin kiitollinen siitä hyvästä vaikkakin vaatimattomasta elämästä, jonka he minulle ja veljelleni ovat pystyneet tarjoamaan.

Suuret ikäluokat syntyivät vuosina 1945-1950.

Eikä tarinassasi muutenkaan ollut yhtikäs mitään ihmeellistä, vaikka varmaan ääni väristen sen väänsit.

t. 1960 syntynyt

Olisin voinut tuon kirjoittaa 16 ihan itsekkin.

t. vm -72

ainoa, että pyörä oli, äitini v. 1950 luvulla ostama. Arvaa oliko trendikäs 80-luvulla? eikä ole tarvinnut tehdä 10 tuntisia työpäiviä.

Eiköhän suurten ikäluokkien lainat olleet silloin jo maksettu.

sai isoveljeni 19-vuotiaana. Teki koko työuransa töitä ompelijana, kaikki oli tiukassa. Nyt saa pientä eläkettä.



Mutta taas hänen veljensä, sekä moni muu, jonka tunnen maksoi tosiaan talonsa ja muut kuin itsestään, jäi eläkkeelle etuajassa, ovat olleet todella ahneita.

Ostivat talon ja velkaa oli parin vuoden ajan. Anoppi oli koko ikänäsä ansiotyön ulkopuolella.

Nyt nämä samat toistelevat viikottain kun mekin ollaan niitä velallisia ja miten vaan käy kun rouvalla ei ole edes vakituista virkaa -voi koska vaan tulla lähtö.

Meillä on tuloihin nähden hyvin maltillisesti lainaa, tavallinen omakotitalo, joka on rahoitettu pitkälti vanhan asunnon myynnillä ja elämäntapa muutoinkin ikäryhmään ja ajanhenkeen verraten todella nuukaa.

Ja nyt me ollaan myös näitä "ittemme velkavankeuteen ajaneita". Kun ei ostettu asuntoa käteisellä.

Näin kehuu äitini, joka on suuria ikäluokkia. Ei kuulemma juuri velkaa tarvinnut maksaa, meni kuin itsestään.-

jäivät täydelle eläkkeelle 57 vuotiaana. Me muilla on eläkeikä 65v. Eihän tuota tullutkaan vuorotyöntekijälle kuin 8 vuotta lisätyöaikaa.



Luin juuri metalliliiton lehdestä muijasta (55v), joka oli käynyt vain kansakoulun. Sitten pyöräyttänyt 2 lasta ja ollut kotirouvana. Sitten oli päässyt hyväpalkkaiseen duuniin tehtaaseen. Tehdas lopetettiin ja joutui työttömäksi alle 50v.



Itki kun joutuu työllisyystöihin ja työmarkkinatukikin on niin pieni. Haluaisi kunnon työpaikkaan ja hyvän palkan.



Hei haloo. Ei nykyajan nuoristakaan kukaan pääse peruskoulun jälkeen hyväpalkkaiseen työhön ilman ammattikoulutusta. Nää suuret ikäluokat on tottuneet siihen, että ei tarvi lukea ammattia vaan pääsee heti duuniin. Tällekään rouvalle ei ollut tullut mieleen, että olisi mennyt lukemaan vaikka lähihoitajaksi niin olisi ollut töitä. Ei kun olisi pitänyt saada hyvä työpaikka ilman koulutusta.

Omat vanhempani tulivat työelämään vasta 70-luvun loppupuoliskolla. Perusakateemiset koulutukset (sosiaalityöntekijä ja ope) ja siitä töihin. Nollasta aloittivat ja isot oli opintolainat alussa. Silti rakensivat talon, mökin, ostivat sijoitusasuntoja jne. Varallisuutta tällä hetkellä varmaan lähemmäs 2 miljoonaa (perineet maksimissaan 150 000 Euroa yhteensä) ja ovat antaneet jo ennakoita meille. Silti meillä elettiin suhteellisen normaalisti. Tuhlattu ei, mutta käytiin ulkomailla 80-luvun loppua kohden joka vuosi, päästiin lapset kielikursseille, saatiin ajokortit, syötiin hamppareita ja äiteinpäivänä ihan ravintolassakin. Noista palkoista oli mahdollisuus tuollaiseen vaurastumiseen silti eläen normaalisti. Siinäpä meille nuoremmille miettimistä, miten sen itse tekisi... Eipä taida enää onnistua. Heiltä se onnistui. Erityisesti 90-luvun lama oli kulta-aikaa virassa oleville. Lainaa vaan sijoittamiseen, korkeallakin korolla. Kyllä ne korot sieltä laski ja kivahan se oli pilkkahintaan ostaa muutama sijoitusasunto.