Unohtuuko kaverit vauvan myötä?

että enää ei ole aikaa koko päivän kestäviin juttelusessioihin, eikä vauvaa voi viedä joka paikkaan, mutta ei ystäviä silti unohtaa pitäisi.

Masennus on aika yleistä. Vauva aika meillä takana, mutta minulle ystävien tapaaminen oli todella tärkeää. Usein käytiin päivisin kahvittelemassa kaupungilla. Kotiin en tainut kovin usein jaksaa pyytää vieraita.

Mutta riippuu ihmisestä. Vain yhdestä kaveriäidistäni tuli fanaatikkomamma, tosin hänellä käsittääkseni olikin melko huonosti nukkuva lapsi. Hyväunisten vauvojen äidit ovat jatkaneet yhteydenpitoa entiseen malliin.

mun 2 kaveria on "unohtaneet" mut, jos kysyn että voiko tulla niin ovat iloisia, mutta kun käsken meille, niin ei pääse, eikä yhteyden pitoa ole enää kuin täältä päin. mitä sitten kun mun lapsi syntyy niin enkö enää voi nähdä lapsellisia kavereita kun sitten meidänkin kulkeminen hankaloituu niinkuin ystäväni selittävät. (taidan olla vaan niin pirun tylsää seuraa)

No mun mielestä taas ei unohdu, koska aikaa on ihan rajattomasti koska ei tarvitse käydä töissä. Tilanne on tietysti eri jos vauva sairastaa kovin.



Mulla on tapaamiset ja yhteydenpito jäänyt vasta sitten kun palaa töihin. Silloin nimenomaan haluaa viettää kaiken vapaa-ajan lasten kanssa, koska töissä on kuitenkin koko päivän jo.



Olisiko sinun ystävälläsi baby blues tai synnytyksen jälkeinen masennus?

Lapseton ystävä buukkasi tilalleni jopa sulkapalloon sijaisen ja tipautti sählyseuran postituslistalta.



Katosin normaalimaailmasta.

Minä olin niin jumalattoman väsynyt ensimmäiset 3kk kaksosten kanssa, etten edes muista ajasta juuri mitään. Vauvojen hereillä oloaika oli selviytymistä ja jos ne sattu samaan aikaan nukkumaan niin ihan varmasti nukuin itsekin, tai söin. Jälkeenpäin ajateltuna pojat oli helppoja vauvoja ja voin hyvin kuvitella että yksi vaativa lapsi on vähintäänkin yhtä haasteellinen.

mutta osa ystävistä selkeästi haluaa elää vain sinkkuihmisten elämää.



Olen nähnyt mielestäni paljon vaivaa yhteydenpitoon ystävien kanssa. Kutsun töissäkäyviä ystäviäni kotiini päivälliselle heidän töiden jälkeen tai joskus kahville. Yksi ystävistäni on niin paatunut sinkku, ettei kestä katsella lapsia sen aikaa, että tulisi meille kyläilemään.