Minkäikäiselle kummilapselle ei enää "tarvitse" ostaa lahjoja

jouluna ja synttärinä? Kun kummilapsi täyttää 18vee eli siirtyy aikuisten kategoriaan (ainaskin teoriassa), pitääkö kummin senkin jälkeen ostella lahjoja? Olen kummi lähisukulaisen lapselle, eikä mulla ole kyseiseen nuoreen, nyt teini-ikäinen, minkäänlaista suhdetta. Velvollisuudentunnosta ja korrektien välien säilyttämisen takia olen ostanut jouluksi ja syntymäpäiväksi lahjat. Tuntuu tyhmältä ostaa lahjoja käytännössä aivan vieraalle ihmiselle ja siksi mietinkin, josko lopettaisin vaan pokkana lahjojen ostelun, kun kyseinen teini täyttää 18vee. Sitten olisin hoitanut velvollisuuteni. Onko kylmää ajattelua? Fiilis olisi varmaan toisenlainen, jos meillä olisi läheiset välit.

Pääsi viime kesänä ripille ja enää en osta lahjoja. Esim. jouluna lähetin vain kortin.

Kummityttö on taas todella läheinen, ja vaikka pääsee ensi kesänä ripille niin varmasti tulen ostamaa siitä edespäinkin lahjan synttärinä ja jouluna.

edelleen jouluisin ja synttärinäni. Mulla on ikää 38 vuotta.



Omat kummilapseni ovat vielä kaukana rippi-iässtä, mutta en näe lahjojen annon lopettamiseen mitään syytä 15 tai 18 vuotiaana.

Olen 30-vuotias, ja joka joulu tuskissani, kun en keksi, mitä antaa vastalahjaksi kummeilleni. Olemme sukulaisia, mutta emme niin läheisiä, että muuten tulisi lahjottua. Toki lahjat eivät ole valtavan suuria, mutta päänvaivaa se kuitenkin aiheuttaa. Halaus tavattaessa ja kortti riittäisi minulle!

muistetaan synttärinä ja jouluna. Sen jälkeen isompina merkkipäivinä (18v, valmistuminen, kihlat, häät jne).



Itselläni nyt 13v. kummipoika jota en ole muistanut vuosiin. Ensimmäiset 8-9v. muistin jouluisin ja synttäreinä sekä lähetin aina toisinaan kortin tai pienen paketin. Koskaan en saanut kiitosta lapselta tai vanhemmilta. Minulla on kummilapsesta muutama itse ottamani valokuva, koskaan en ole saanut kuvia vaikka vanhemmat on luvanneet lähettää kuvia.



Lakkasin siis muistamasta kokonaan.

olen kohta 34-vuotias, ja edelleen kummitätini muistaa jouluna ja syntymäpäiväivänä.



Hyvät ja huolehtivat välit on ollu koko ajan, aikuisiän alun pientä sotatilaa lukuunottamatta. Hauskin kummini oivallus tapahtui tuossa muutama vuosi sitten hänen syntymäpäivillään, kun Kummi kysyi ystävältään, että minkä ikäiselle kummilapselle voi tarjota alkoholia, johon ystävänsä heitti vastakysymyksen kummilapsen iästä. Yritin pidättää naurua, kun kummini vastaa minun olevan 26-vuotias.... Tämä ystävä alkaa myös nauraa tajutessaan, että kyse on minusta, ja sanoo, että eiköhän sen ikäiselle jo voi tarjota.. ja niin sitten sain pienen lasillisen punaviiniä käsiini. Joka muuten ihan oikeasti oli ensimmäinen kerta, kun kummitätini tarjosi minulle alkoholia!

Vaikka "sain" hänet kummitytöksi just 15-vuotiaana :). Aion muistaa vaikka loppuikäni. Minusta on ihanaa, kun yhdet omat kummit muistaa oikeastaan mun perhettä vieläkin, vaikka olen jo aikuinen ja äiti.

Sitten on ohareita, eli omista kummeista kaikki ei ole tainneet koskaan muistaa mua, omien lasten kummeista yksi miehen kaveri on kokonaan hävinny meidän elämästä, eikä muista...

oma kummitätini muistaa vieläkin vaikka olen jo 34v ja itsekin häntä muistan synttärinä ja jouluna. Mulla itselläni on kummilapset 2v ja 14v ja molempia varmaan muistan lahjoin ainakin täysi-ikäisyyteen asti. Sen sijaan itseäni harmitti suuresti, kun tänä jouluna kaksi lapsistamme ei saanut kummitädeiltään mitään lahjaa :( Nämä kummitädit ovat vielä lasten tätejä eli ihan lähisukulaisia. Tuntui tosi hölmöltä, kun itse olimme heidän perheilleen ja lapsilleen lahjat kuitenkin laittaneet. Toiselta ei edes joulukorttia tullut. Meidän lapset siis 6v ja 8v eli ei nyt niin isoja vielä. Onneksi eivät vielä tällaisia asioita tajunneet.

Ja tämän jälkeen sitten suurempina juhlapäivinä (kuten ylioppilaaksi pääsy, valmistuminen, kihlajaiset, häät jne.) Minusta hyvä käytäntö, koska itselläkin on paljon kummilapsia (12). Samalla tavoin ovat toimineet omien lasteni kummit. Meillä ei myöskään osteta lahjoja kummeille. Oma kummitätini osti lahjoja suunnilleen rippikouluun asti ja on alkanut nyt viime vuosina muistaa uudestaan (olen nelikymppinen).

Eipä ole paljoa pitänyt yhteyttä.

En ole ikinä ollut missään tekemisissä hänen kanssaan. En varmaan edes ristiäisissä saanut korttia, lahjasta puhumattakaan. Äitin mielestä kummisetäni ois pitänyt kutsua yo-juhliin, minä aloin nauramaan että ei todellakaan. Äiti vähän kakisteli että kyllähän sitä nyt kummit on tapana... Siihen minä tyynesti että niin sitä kummeilla on tapana pitää edes jotakin yhteyttä kummilapsiinsa mutta kun tällä ei ole kiinnostanut koskaan.

molemmat kummit muistaa myös edelleen jouluna ja synttärinä ja joskus muutenkin antaa jotain pientä. Mulla ikää nyt 33 v. Itse muistan myös synttäreinä ja jouluna heitä. Omista kummilapsista vanhin on tänä vuonna 18-v. enkä ole ajatellut lopettaa muistamista. Mun mielestä on vaan mukava muistaa!!

olen kohta 34-vuotias, ja edelleen kummitätini muistaa jouluna ja syntymäpäiväivänä.

Hyvät ja huolehtivat välit on ollu koko ajan, aikuisiän alun pientä sotatilaa lukuunottamatta. Hauskin kummini oivallus tapahtui tuossa muutama vuosi sitten hänen syntymäpäivillään, kun Kummi kysyi ystävältään, että minkä ikäiselle kummilapselle voi tarjota alkoholia, johon ystävänsä heitti vastakysymyksen kummilapsen iästä. Yritin pidättää naurua, kun kummini vastaa minun olevan 26-vuotias.... Tämä ystävä alkaa myös nauraa tajutessaan, että kyse on minusta, ja sanoo, että eiköhän sen ikäiselle jo voi tarjota.. ja niin sitten sain pienen lasillisen punaviiniä käsiini. Joka muuten ihan oikeasti oli ensimmäinen kerta, kun kummitätini tarjosi minulle alkoholia!

Tämä oli ihana!!

Ylioppilaslahjaksi ostin isompaa, ja 18 v lahjaksi.

ja sitten se on loppu. Varsinkin jos ei ole mitenkään läheinen kummilapsi.