Helppo lemmikki....?

Luovu ajatuksesta, jos et ole valmis hoitamaan eläintä, koska lapsen niskoille hoitoa ei voi jättää.

Tulee aluksi kalliiksi kustantaa (n.400e plus tarvikkeet) mutta sen jälkeen käyttökustannuksia ei juuri mitään. Syö kurkkua, salaattia ja kesällä apilaa ja voikukkaa, ei allergisoi, ei ääntele, sotkee harvoin. Maakilpikonna on paras vaihtoehto.

koska ne elävät pitkään. Sitten te ootte ihmeissänne sen kanssa, kun lapsi kyllästyy siihen, eikä näytä olevan haluja hoitaa eläintä.



Sori käpsit, mutta: JOS EI OLE KIINNOSTUNUT ELÄIMISTÄ JA NIIDEN HOIDOSTA, EI KANNATA OTTAA LEMMIKKIÄ. LEMMIKIN HOITOA EI SAA JÄTTÄÄ LAPSEN VASTUULLE. HUONOSTI HOIDETTU LEMMIKKI KÄRSII.

Luovu ajatuksesta, jos et ole valmis hoitamaan eläintä, koska lapsen niskoille hoitoa ei voi jättää.

Koska hevonen ja koira ovat varmaan eniten aikaa ja vaivaa vaativat lemmikit.

Onhan siinä eroa tarvitseeko käyttää koiraa ulkona monta kertaa päivässä satoi tai paistoi, vai vaihtaa häkin kuivikkeet kerran pari viikossa..

Itsellä kokemusta jos jonkinnäköisistä lemmikeistä ja jos en olisi niin kovin allergisoitunut jyrsijöille haluaisin ottaa kanin. Ne ovat ainakin hiljaisia, eivät vaadi ulkoilutusta, kannattaa toki valjaisiin totuttaa, niin kesällä halutessaan voi ulkoilla sen kanssa.

Kynnet täytyy leikata säännöllisesti, kuivikkeet vaihtaa vähintään kerran viikossa, ruokkia tietysti päivittäin ja muistaa samoin päivittäin vaihtaa vesi uuteen.

Kanin täytyy kyllä saada loikkia vapaana, ellei häkki ole monen neliön kokoinen, ja silloin saattaa näitä johdon puremisia ym. jyrsintää tapahtua, mutta lemmikkiliikkeistä saa suihkeita, jotka ehkäisevät pureskelua.

Kani on pienelle lapselle paremman kokoinen syliteltävä ja siliteltävä, kuin joku pienempi jyrsijä, esim. hamsteri.

Aina pitää kuitenkin muistaa, että aikuinen on AINA vastuussa lemmikistä ja sen hoitamisesta, vaikka kyseessä olisi isompikin lapsi. Joten, jos vanhemmista tuntuu lemmikin hankinta kovin vastenmieliseltä, niin siihen ei kannata ryhtyä.

koska ne elävät pitkään. Sitten te ootte ihmeissänne sen kanssa, kun lapsi kyllästyy siihen, eikä näytä olevan haluja hoitaa eläintä. Sori käpsit, mutta: JOS EI OLE KIINNOSTUNUT ELÄIMISTÄ JA NIIDEN HOIDOSTA, EI KANNATA OTTAA LEMMIKKIÄ. LEMMIKIN HOITOA EI SAA JÄTTÄÄ LAPSEN VASTUULLE. HUONOSTI HOIDETTU LEMMIKKI KÄRSII.

ei VIISI vuotias osaa haluta eläintä! saati hoita / olla sen kanssa. vanhemmilla on aina vastuu eläimestä. mieti haluatko SINÄ eläimen? hoitaa sitä?

Lemmikki kannattaa ottaa vain siinä tapauksessa, että on itse kiinnostunut eläimistä ja niiden hoidosta. Muuten ei. Ettehän te muutenkaan hommaa lapselle kaikkea, mitä keksii mankua. Minusta tässä tilanteessa kannattaa sanoa jyrkkä ei lemmikille.

maakonnat eivät todellakaan ole helppohoitoisia lemmikkejä! Tai joo, onhan ne jos tosiaan vaan heittelee välillä salaattia ja kurkkua, mutta tolla metodilla ei ne todellakaan elä kauaa! Ne kun on lemmikkejä jotka eivät siedä yhtään pölyä, likaa, vetoa, kylmää... Eikä ne kyllä elä tervettä elämää myöskään pelkällä salaatilla.

on kinunnut lemmikkiä mutta sitä ei oteta, kun me vanhemmat ei tällähetkellä sellaista haluta niin sellaista ei tule. Mikään eläin ei ole helppohoitoinen ja 5vuotias on vielä pieni sitä itse hoitamaan joten vanhemmille se hoito jää. Mutta jos eläintä haluat kuitenkin niin kissa on minun mielestäni helppohoitoinen eläin ja siitä on seuraakin.

Meillä oli vielä parivuotta sitten kissa mutta se jouduttiin sairauden vuoksi lopettamaan. Mutta jos vielä joskus meille lemmikki tulee se luultavasti on kissa.

toisella 2 gerbiiliä ja toisella hamsteri. Toki ymmärsin, kun ne 3 vkoa sitten otettiin, että minä olen vastuussa.



Ainakin vielä tytöt ovat kuitenkin hoitaneet eläimiään tosi hienosti. Yksin ei vielä onnistu gerbujen käsittely, rauhallisemman hamsterin kyllä.



Itselläni on iso, turkkirotuinen koira, joten lemmikin tuoma vastuu oli jo tuttua. Tytöt oisivat halunneet kanit, mutta ei onnista ainakaan vielä (koiran ja tilanpuutteen vuoksi)

Ja vain siinä tapauksessa että sinä hoidat ne 100 % itse ja paneudut hoitoon ennen lemmikin hankkimista.Järkyttää nämä jotka kävelevät eläinkauppaan hakemaan eläimen kotio ilman että ovat yhtään perehtyneet eläimen hoitoon.



Gerbiilin hoitaminen on helppoa ja vie vähän aikaa, tosin jos ei ole tottunut mitään eläintä hoitamaan, niin voi tuntua raskaalta sekin.

Se on mielestäni niitä helppo hoitoisimpia lemmikkejä. Häkkinä on sellainen muovinen kaukalo, jossa on ritilä katto. Silloin ei purut leviä lattialle ja purua voi laittaa reilun kerrokseen jolloin se pysyy pidempää puhtaana.

Tietenkin pitää päivittäin ruokkia ja mielellään vaihtaa pulloon vesi.

Me vaihdetaan purut kerran viikossa ja häkkiä ei tarvitse pestä usein, koska pissa ei purun läpi mene. Nukkumakopin pehmikkeet vaihdetaan samalla, koska hamsterimme ei sinne pissaa. Jos pissaisi se pitäisi vaihtaa päivittäin. Meidän hamsteri pissaa aina yhteen kohtaan, joten olen joskus vaihtanut vain ne pissaiset purut.



Seuraa tuo ei kauheasti tarvitse, kun on yöeläin, mutta kyllä nuo meidän pojat pitää sitä sylissäkin illalla. Silloin pitää istua lattialla, ettei hamsteri vahinkossa putoa korkealta. Kääpiöhamsteri on huomattavasti helppohoitoisempi kuin tavallisen kokoinen hamsteri, eikä se pure niin lujaa. Meidän ei ole purrut kertaakaan. Syliin se kannataa opettaa pitämällä sitä päivitäin poikasena sylissä.

Sekin hyvä puoli tässä lemmikissä on, että se on lyhyt ikäinen eli jos kyllästyy hoitamaan, niin ei sitä tarvitse paria vuotta pidempään hoitaa.

sanoisin, että ne eivät minusta ole noin pienelle lapselle hyviä. Täälläkin on ollut paljon keskusteluja siitä, miten gerbiilien kanssa sattuu vahinkoja: gerbiilit purevat, tai sitten vammautuvat tai jopa kuolevat pienten lasten liian ronskissa käsittelyssä. Pienetkin lapset haluavat tietenkin käsitellä söpösiä eläimiä, mutta pettymys voi olla suuri, kun se ei onnistukaan.



Gerbiileihin tottumaton - tai gerbiilien omistaja, joka ei ole seurustellut lemmikkiensä kanssa - saattaa pitää gerbuja persoonattomina killisilminä, mitä ne todellakaan eivät ole. Toiset gerbiilit on mahdollista totuttaa tykkäämään ihmisten seurasta, toisia ei koskaan. Se vie aikaa ja kärsivällisyyttä, jota lapsilla ei ole. Esim. meidän nykyisistä gerbiileistä kaikkein ihmisrakkain on se, joka nuorena puri eniten.



Mielestäni terraario on usein liian pieni gerbiilien yksinomaikseksi asuinpaikaksi, siis niitäkin tulisi liikuttaa säännöllisesti vapaana. Lisäksi tuollaiset terraeläimet unohtuvat liian helposti huonolle hoidolle, jos perheessä ei oikeasti olla kiinnostuneita elämimistä. Gerbut ovat tosi aktiivisia elukoita, ja vaativat paljon virikkeitä, esim. terran sisustuksen vaihtelua ja paljon kartonkia nakerrettavaksi ym.



Sanon siis kaikille sellaisille vanhemmille, jotka eivät itse halua lemmikkiä: älkää ottako eläintä. Musta eläintä ei pidä ottaa sillä perusteella, että se on "helppo", vaan sillä perusteella, mistä on itse kiinnostunut. Eläinten hoidosta, myös siitä paskan/häkin/terransiivuusta, täytyy tykätä (tai no, jos ei nyt ihan rakastaa, niin ainakaan sen ei pidä tuntua maailman ärsyttävimmältä hommalta). Eläin ei ole lelu, jonka voi sitten unohtaa, kun alkuviehätys on mennyt ohi. Minkälaisen viestin annat lapsellesi huolenpidosta ja vastuun merkityksestä, jos teillä on jonkun huoneen nurkassa huonosti hoidettu, apaattinen eläin?



Niille, joita eläimet kiinnostaa: lainatkaa kirjastosta kirjoja, jotkä käsittelevät sitä eläinlajia, joka kiinnostaa, tai tutustu aiheeseen netissä. Näin saat realistisen kuvan siitä, mitä hoito vaatii. Jos et viitsi tehdä sitä, tuskin viitsit hoitaa eläintäkään.

tosin olenkin suureperheen äiti, joka on tottunut tekemään koko ajan jotain eikä "pelkää" työtä:)



Kissa nyt ei kumminkaan tarvitse ulkoiluttaa eli sen hoito on oikeastaan sitä että huolehtii että sillä on koko ajan raikasta vettä juotavana, muistaa ruokkia sen (perheen ruoantähteet kelpaa hyvin...ei tietenkään kaikki ja lisäksi toki oikeaa kissanruokaa!!), vaihtaa vessakuivikkeet vähintään joka viikko...meillä kyllä nykyään joka toinen päivä kun kissoja on 2. Muutapa noilel kissoille ei sitten juuri tarvitsekaan tehdä:)



Sylitellä niitä toki voi vaikka koko päivä ja harjailla yms, mutta nuokaan eivät ole välttämättömiä "hommia"...

sanoikin: Lapsi ei voi olla vastuussa eläimestä-mistään eläimestä!



Itse muistan miten juuri tuon ikäisenä ja vanhempana toivoin kuumeisesti lemmikkiä. Tiesin etten voi saada kissaa/koiraa tms koska perheeni muut jäsenet olivat allergisia-pahasti.

Akvaario oli ainoa toivoni.

Äiti lupasi että kun täytän 12v. saan akvaarion jos vielä sitä todella haluan.



Lopulta meille tuli akvaario joskus kun olin yläasteella, koska ystävä muutti hetkeksi ulkomaille ja saimme hänen akvaarion hoitoon.



Myöhemmin muutin omaan kotiin ja tuo samainen akvaario palasi minulle kun ystäväni oli vuosien jälkeen jo kyllästynyt siihen.



Koko yläasteen myös hoisin naapureiden koiria-ulkoilutin niitä jne.

Ystävälläni oli koiria (siis minua vanhempi) ja olin hänen apunaan ja lomavahtinaan todella paljon.

Rakkaus koiriin säilyi ja kun vihdoin asuin omassa kodissa, koira muutti luokseni.



Siitä lähtien meillä on ollut koiria.



Koen että äitini teki viisaan ratkaisun.

Hän ei suoraan kieltänyt eläimiä vaan asetti rajan kauemmas jolloin voi jo olettaa olevan vastuuntuntoa (toki sekin riippuu lapsesta, jokainen tuntee omansa).



Eläimet on asia kuten moni muukin tässä elämässä, joku rakastaa joku ei.

Kannattaa kuitenkin olal varma siitä mitä haluaa, sillä mikä vain eläin on elävä olento eikä ansaitse kärsiä huonon hoidon vuoksi.



Hyvä esimerkki on tuo maakilpikonna. Näennäisen helppo eläin ja monet ottavat niitä heppoisin perustein,sitten niitä hylätään luontoon MISSÄ NE EI TODELLAKAAN SUOMESSA PÄRJÄÄ!



Pienen lapsen lemmikkikaipuuta voi auttaa vierailemalla ystävien luona joilla on eläimiä.

Käymällä kotieläintiloilla tms, missä lapsi saa paijata ja rapsuttaa eläimiä jne.

Lemmikkiä ei tarvitse saada omaksi vaikka kuinka haluaisi.



Vasta kun aikuiset ovat valmiit siihen sitoutumaan voi harkita.

Myös maakilpikonnalle voi olla allerginen. Itse hankin aikoinaan kaksi maakilpikonnaa ja nyt olen niille allerginen. En voi koskea koska sormet turpoaa jos kosken ja alkaa kutisemaan.



Olen siis myös allerginen koiralle, kissalle,kanille,ym..

En meinannut itsekkään uskoa että kilpikonnille voi olla allerginen. Mutta juu ap älä hommaa lapsellesi lemmikkiä jos haluat vain helppohoitoisen eläimen. Lapsesi ehtii hankkimaan lemmikin sitten kun on itse valmis sitä hoitamaan esim. täysi- ikäisenä aikuisena.

Sopivat lapsen hoidettavaksi. Eivät kuluta ruokaa, eivät haise. Ei tarvitse lenkittää ja kun kyllästytään voidaan haudata kaapin perukoille tai hyllyn päälle.



ELÄVÄ ELÄIN ON AINA AIKUISEN VASTUULLA! Ei edes kymmenvuotiaalle voi täyttä vastuuta sysätä toisesta ELÄVÄSTÄ ja tuntevasta olennosta, kun ei vielä itsestäänkään kykene itsenäisesti huolehtimaan.

Ihmettelen kuinka kukaan voi sanoa mitään matelijaa helpoksi lemmikiksi. Onkohan teillä kaikki valaistukseen ja ruokintaan liittyvät asiat ihan kunnossa?



Komppaan edellisiä. Lemmikki tulee ottaa VAIN ja ainoastaan jos koko perhe on kiinnostunut ja siitä tulee koko perheen lemmikki. Tuon ikäisellä ei ole mitään käsitystä vastuusta ja miten eläimiä käsitellään. Valitettavasti näitä lasten kinuamia kaneja ja marsuja, koirista ja kissoista puhumattakaan on eläinsuojeluyhdistukset pullollaan.



Mikä vanhempia vaivaa jos hankkii elävän eläimen vain sillä perusteilla että lapsi kinuaa? Jos 5 vuotias kinuaa omaa autoa ostatteko sellaisen ja annatte ajaa?

koska ne elävät pitkään. Sitten te ootte ihmeissänne sen kanssa, kun lapsi kyllästyy siihen, eikä näytä olevan haluja hoitaa eläintä. Sori käpsit, mutta: JOS EI OLE KIINNOSTUNUT ELÄIMISTÄ JA NIIDEN HOIDOSTA, EI KANNATA OTTAA LEMMIKKIÄ. LEMMIKIN HOITOA EI SAA JÄTTÄÄ LAPSEN VASTUULLE. HUONOSTI HOIDETTU LEMMIKKI KÄRSII.

ei VIISI vuotias osaa haluta eläintä! saati hoita / olla sen kanssa. vanhemmilla on aina vastuu eläimestä. mieti haluatko SINÄ eläimen? hoitaa sitä?

Kyllä meillä 5-vuotias on hyvinkin osannut ihan itse haluta hamsterin. Ja osaa myös hoitaa, laittaa ruoat ja juomat joka päivä. Itse putsaan häkin, pääsen vähemmällä sotkulla. Ja tuo hamsteri on ollut jo vuoden ja poika jaksaa edelleen hoivata sitä.

Se on todella helppohoitoinen lemmikki! Mutta kuten kaikki lemmikit, niin tartteehan nekin joka päivä ruokkia ja turve vaihtaa kerran viikossa tai tarpeen mukaan. Meillä ei ole kukaan ainakaan vielä allergisoitunut kyseiselle lemmikille ja on joku minkä voi ottaa käteen! Jos tykkää limaisuudesta... ;) Meillä on lapset kovasti tykänneet, kun meille ei voi mitään muita ottaa, kun kaloja tämän lisäksi.

Tuli vaan mieleen että itselläni oli tuon ikäisenä lemmikkinä matoja, toukkia ja leppäkerttuja kaikkia pikku otuksia mitä kiinni sain. päivän viettivät ötökät ämpärissä minne keräilin multaa kiviä ja kukkia yms. ja kivaa oli! illalla sitten äitin kanssa päästettiin otukset vapaaksi.