totteleeko teidän 4-vuotiaat?

tai mitä tahansa - huomiota?



Ja tottakai 4-vuotiaat tottelee - jos eivät tottele, silloin ei tottele 5-vuotiaana, eikä 6-vuotiaana... Vanhemman on saatava kontrolli haltuun. Toki pientä protestointia ja rajojen hakemista on, mutta vanhemman tulee vetää se raja.



Taidat olla vähän väsynyt? Harmi että on näin kovat pakkaset eikä ulkona voi purkaa energiaa kovin pitkään...

Täällä toinen väsynyt. Ja saa huomiota ihan varmasti. Vedän sellaisia rajoja, että siinä ei ole vika. Kai uhmavaihe vaan on joillakin aivan karsee.

Kuopus vasta reilun 3v ja tottelee yleensä hyvin, joskus joutuu sanomaan pari kertaa ja joskus tottelee vasta jäähyn ja huudon jälkeen.

mutta kyseinen tapaus ei ole koskaan totellutkaan...on hyvin omapäinen lapsi. Onhan tämä raskasta, mutta jospa sitten teini-iässä pääsisi vähän helpommalla!

tai mitä tahansa - huomiota? Ja tottakai 4-vuotiaat tottelee - jos eivät tottele, silloin ei tottele 5-vuotiaana, eikä 6-vuotiaana... Vanhemman on saatava kontrolli haltuun. Toki pientä protestointia ja rajojen hakemista on, mutta vanhemman tulee vetää se raja. Taidat olla vähän väsynyt? Harmi että on näin kovat pakkaset eikä ulkona voi purkaa energiaa kovin pitkään...

Ja tällaiset bessrwisserit kannattaa jättää ihan omaan ylemmyydetuntoonsa pullistelemaan.

Meillä on ainakin ihan selkeä uhmakausi menneillään,mitään mitä sanotaan ei haluta kuulla ja uskoa..

Joka asiasta pitää sanoa sen sata kertaa ennenkuin menee perille.... "ihan kohta", on vastaus kaikkeen. Erityisesti käytös huononee kun meillä on vieraita tai kun olemme kylässä; riehumista, ilveilyä....



ja sitten kun tähän lisätään yhtäkkiä ilmennyt valtava kiinnostus tv:tä, tietokonetta, perheen pelikonsoleita kohtaan (eikä meillä edes käytetä niitä paljon lapsen valvoessa)tulemme pian hulluksi! Jatkuva marina saako katsoa filmiä tai pelata jotain...



Ja kyllä, ulkoilemme myös paljon (myös yli 20 asteen pakkasilla!!!!) ja hän saa purkaa kyllä energiaansa sielläkin.

On vedetty rajat ja oltu kärsivällisiä, ja annettu huomiota. Eikä tottele. Lapsissa on eroja! Toisilla on hyvin vankka usko omiin kykyihinsä pienestä pitäen, siinä ei auta äidin rajanveto. Toiset tekevät mitä äiti pyytää. Terveisin äiti, jolla kokemusta molemmista.

tai mitä tahansa - huomiota? Ja tottakai 4-vuotiaat tottelee - jos eivät tottele, silloin ei tottele 5-vuotiaana, eikä 6-vuotiaana... Vanhemman on saatava kontrolli haltuun. Toki pientä protestointia ja rajojen hakemista on, mutta vanhemman tulee vetää se raja. Taidat olla vähän väsynyt? Harmi että on näin kovat pakkaset eikä ulkona voi purkaa energiaa kovin pitkään...

ja tunnen ehkä olevani vähän epäonnistunut, kun tuo 4-vuotias ei oikein tottele. on kyllä mahdollista ettei saa niin paljoa huomiota mitä haluaisi, en oikein jaksa leikkiä jatkuvasti hänen kanssaan. en oikein jaksa nykyään mitään muutakaan. :(



kyllä me tänään oltiin ulkonakin, vaikka oli 20 pakkasta.



kuinka paljon te leikitte ja touhuatte päivän aikana lasten kanssa suhteessa siihen että antaa välineet ja valmiudet erilaisiin leikkeihin? musta tuntuu kauheen raskaalta olla vain lapsia varten aamusta iltaan, tehdä kaikki sen mukaan mitä lapset tarvitsevat. kaipaan omaakin tilaa ja rauhaa olla...



ap

että muillakin on vastaavaa. Meillä on kohta viisivuotias poika, joka on halutessaan ihana, suloinen, ymmärtävä, tunteikas ja toisia huomioon ottava, mutta sitten aina vaihteeksi järjettömän tottelematon. Ihan kuin nauriille puhuisi.

mutta pitää todellakin kiinni myös omista tarpeista. Vaikka saan sata kertaa toistaa, että nyt äiti EI tule, nyt äiti syö tai nyt äiti lukee, niin en anna periksi. Minusta lapselle on tosi terveellistä, ettei äiti palvele ja viihdytä kaiken aikaa. Sitten välillä ollaan yhdessä. Ja ihan tarpeeksi.

että lapsen mielestä hän saisi tarpeeksi huomiota vasta siinä vaiheessa, jos todellakin koko päivän palvelisin ja viihdyttäisin ja olisin seurana. enkä minä jaksa sellaista, ja maalaisjärjellä ei ole varmaan tarkoituskaan. ei elämä voi pyöriä vain lasten mukaan.



mutta siitäkö sitten tulee tämä ihmeellinen käytös, kun sitten aletaan huomiota hakemaan? ja kuten joku muukin kirjoitti, etenkin jos tulee vieraita tai ollaan kylässä niin johan alkaa show. ja se taas laittaa minun hermoja kiristämään ja ahdistamaan, kun on paineita itselläkin et "pitäisi olla kunnolla, kun on muitakin". siis toki muulloinkin, mut etenkin vieraita kohtaan se olisi kohteliasta ettei lapset terrorisoi kyläilyjä.



ja kyllä mulle tulee myös huono omatunto, ettei lapsi saa haluamaansa huomiota. silti vaikka tiedän että hänen navan ympärillä ei voi maailma pyöriä. mutta missä menee se raja, että kuitenkin saisi sen riittävän. en haluaisi että jäisi vaillinaiseksikaan se välittäminen ja huomio mitä tarvitsee.



ap

vaikka tunteina miten paljon päivässä teette yhdessä lapsen kanssa asioita?

4-vuotisuhmasta...?



Mun kokemusmaailman mukaan 4-vuotiaan "ei kuulukaan" totella. Sen ikäiset suorastaan tuppaavat lällättelemään sillä että tietävät olevansa tottelemattomia ja kattovat kuinka pitkälle on lupa mennä...

on 4- ja 7-vuotiaat pojat.

Semmoisen havainnon olen tehnyt että silloin kun minä olen tyytyväinen ja suht pirteä, niin lasten kanssa kaikki on helpompaa. Lapset tottelevat paremmin ja riehuvat vähemmän.

Sitten kun olen väsynyt tai vittuuntunut tai turhan kiireinen tmv. niin lapset muuttuvat riiviöiksi.



Siksi kannattaa ottaa vähän omaa aikaa ja miettiä kuinka arjsta saisi itselle mukavamman =)

Tyttö 4v 5kk aina ollut ns helppo lapsi lukuun ottamatta muutaman kuukauden kestävää "uhmaikää" tasan 3-vuotiaana.

Luulen et on lapsen luonteessa tää tottelevaisuus koska mielestäni oon surkee laittamaan rajoja ja monesti tosi epäjohdonmukainen ja ollu yh alusta asti eli ei mieskään "tasapainottamassa".