Mun täytyy oikeesti olla hullu, kun siedän tätä paskaa...

tilanne toinen mutta kuitenkin.

elämän kuin haluaa, ja jokainen voi muuttaa sitä aina, eli siis sä oot tyytyväinen elämääsi muuten jos et olisi tai jos yhtään itseäsi arvostaisit niin olisit jo tehnyt elämästäsi toisenlaisen!

eikä muutosta pidä pelätä, jos ei ekalla onnistu ni kyl tokalla oot jo viisaampi että et tee samaa vrhettä ku ekalla =) tsemppiä ja rakenna sellaisen elämän ku ite haluat =)

mutta läheisriippuvainen voit olla. Vaatii paljon irrottautua ihmissuhteesta, josta kokee toisaalta saavansa jotakin, vaikka tuleekin petetyksi tai jopa pahoinpidellyksi kerta toisensa jälkeen. Hae apua itsellesi esim mielenterveystoimistosta tai perheneuvolasta, ei tarvitse olla hullu tehdäkseen sen.

Sait yhden elämän etkä tee mitään, että olisit onnellisempi. Mitä tuhlausta!

Olin jo tossa vähän aikaa sitten päässyt irti aika hyvin ja aloittanut ajattelemaan, että onhan niitä maailma täynnä, miehiä... Ja oli jotain juttuakin erään miehen kanssa, mutta sitten sain kuulla tältä mieheltäni(joka oli siinä vaiheessa exä), että hän on suhteemme aikana pettänyt minua ja että hänellä oli ollut suhde ulkomaan matkallaan.







Ensin olin tosi murtunut ja vihainen, mutta sitten jotenkin sekosin ja halusin hänet takaisin. En tiedä tosiaan miksi... Rupesin ajattelemaan, että olen ollut tosi paska tyttöystävä, enkä ollut antanut tarpeeksi hellyyttä ja huomiota. Meillä on kaksi pientä lasta(1 ja 3 vuotiaat). Olen ollut viimeiset 4 vuotta joko raskaana, tai imettänyt. Pettäminen on kuulemma alkanut sen jälkeen, kun olemme saaneet lapsia. En tiedä... Olen aika sekaisin kaikesta...

Oletkos aivan varma, että miehesikin on ilman seksiä...? T: ap, joka oli ennen niin varma siitä, että "ainkaan se kusipää ei sentään petä mua"