Verbin "lihoa" (inf.) taivutus: minä lihon, sinä lihot, hän lihoo

Mutta mitä av olisikaan ilman niitä mammoja, joilla laudatur äidinkielestä jäi vain haaveeksi..tai aaveeksi.

en ymmärrä mistä tuo lihoaminen vähän väliä hyppää näihin teksteihin. Kas kun ei lahoaminen.

Todella moni noista; tyttöystävä/mies lihoaa, mua inhottaa - aloituksista on yhden ja saman ihmisen tekemiä. Hänellä on aina hukassa ton verbin taivutus - ja irl en muista koskaan törmänneeni kehenkään, joka sitä ei osais automaattisesti taivuttaa!

lihota (taivutus: lihoan, lihosin, lihonnut jne.) tavallisemmin: lihoa.

"Lihota" on siis "lihoa"-verbin rinnakkaismuoto, harvinaisempi vain. Se on käypä myös yleiskielessä, mutta varoittelen käytöstä, koska niin moni oudoksuu "lihota"-verbiä. Usein olen tavannut sekaparadigmaa, eli henkilö käyttää esim. preesensissä "lihoa"-verbiä, mutta nut-partisiipissa on käytössä "lihota"-verbi.



Terv. kielenhuollon ammattilainen

Vastaavasti käytetään ristiin esimerkiksi verbejä "parata" ("paranee") ja "parantua" ("parantuu"), mikä ei kuitenkaan herätä intohimoja. Kielenkäyttö on täynnä sellaisia epäsystemaattisuuksia, joilla ei ole kommunikaation kannalta väliä. Niihin ei tule kiinnitettyä huomiota. "Lihota"-verbi on monille outo ja virheelliseltä kuulostava, joten se kiinnittää huomion.



Terv. 6

Kyllä, käytän jatkossakin aina lihota-verbiä. Ihan vain kuutosen kaltaisten mammojen takia.