Sydänjuuria myöten loukkaantunut kummiin
turhaa valitusta? Vai valitusta aiheesta?
Meillä on lapsella kummitäti, joka ei pidä mitään yhteyttä 4,5 vuotiaaseen kummilapseen.
Sillonkin kun kummitäti ei ollut töissä ja paikkakunnalla kävi usein (siis melkein joka viikonloppu) eikä kiinostanut koskaan mitään yhteyttä pitää.
vuosi sitten jouluksi ostin lapsen puolesta lahjan niinkun aina ennenkin. Edes kiitosta ei tullut vaikka joulupäivänä nähtiin.
Tänä vuonna sama juttu, ostin lahjan eikä kummitäti voinut edes tekstiviestillä kiittää.
toisen lapsen kummit onkin ihan eri luokkaa. kysyvät sentään säännöllisesti mitä lapselle kuuluu ja laspi ite soittelee kummeille sillon tällön. muistavat edes tekstiviestillä merkkipäivinä.
Älkää nyt vääntäkö asiaa niin että lahjoja kärttäisin. siitä ei oo kyse. Koen, että olisi kummilapsi edes tekstiviestin arvonen.
Yksi sukulainen joka asiaa ihmetteli, oli sanonut asiasta kummitädin vanhemmille kun ei syntymäpäivänäkään onnittelua tullut, puhumattakaan että olisi käyny kummilasta kattomassa. eli tieto on perille mennyt.
mietin laitanko sitkeesti vastedeskin onnittelut ja muut toivotukset meneen vai annanko asian olla.
Kommentit (32)
En usko et kukaan sellasta kummia lapsilleen ehdoin tahdoin valitsee joka ei kaummilapsesta pätkääkään välitä. Hei haloo aivokääpiö.
Tätä ketjua lukiessa voi vaan olla onnellinen et mein lapsen kummin kanssa pidetään yhteyttä tosi paljon. Välittäminen taitaa olla molemmin puolista.
Ap:lle kysymys, onko kummi minkä ikänen? Vaikuttaa tän päivän nuorelle, joka ei ota vastuuta mistään ja oma napa on tärkein.
kummiuden voi painavista syistä hyvinkin purkaa
Hyvin painavissa tapauksissa kummeja voi lisätä
t. pappi
Ylempänä lukeekin ettei kummiutta voisi purkaa. Sitä olisi alottajalle ehdottanut. Mitä tuollaisella kummilla on virkaa? Ei mitään. Tuskin kummilastaan tulee yhtään enempää jatkossa muistaan.
Alottajalle sanosin että unohda koko tympeä kummi, pärjäätte ilmankin.
Meidän lapsilla oli tuollainen mummo. Mieheni äiti eli armas anoppi siis. Ei sottele, ei käy, ei kommentoi lähettämiäni lasten kuvia tms.
2,5 vuotta yritin. Soittelin, kerroin lasten kuulumisia, pyysin käymään.. Pari kertaa kävi meillä viime vuonna ja senkin ajan puhui vaan miehen veljen pojasta eli lasteni serkusta. Kuinka he käyvät milloin missäkin ja mitä tälle pojalle on taas ostanut..
Viimeisimmän käynnin jälkeen (lokakuussa) sanoin miehelle että minä en enää jaksa tätä vatvoa enkä yrittää. En halua miettiä mikä meidän lapsissa/minussa/perheessä anoppia ärsyttää, miksi hän ei välitä lapsista eikä pidä yhteyttä.
Annan olla, ehkä syy selviää joskus, ehkä ei. Ehkä mummo havahtuu vuosien päästä itse huomaamaan miten on menetellyt ja mitä menettänyt, en tiedä.
Suuri taakka putosi harteiltani, on todella helpottavaa kun ei tarvitse enää väkisin yrittää.
Lapsella on muukin kummi joka sentään muistaa edes synttärinä ja jouluna. Välillä myöhässä mutta ei sellanen mua haittaa, muistaa kuitenkin. Käy pari kerta vuodessa kattomassakin.
Kummitäti on suht lähisukua.
Mietin koko aamupiävän ja taidan tehdä sen että saa sylikummi luopua kummiudestaan.
Kummilla, josta alotustekstissä puhun asuu kyllä kaukana, yli 350km päässä. Hänellä on toinenkin kummilapsi jota käy katsomassa säännöllisesti. Välimatkaa meidän ja toisen kummilapsen välillä on noin10km eli ei siitä voi olla kiinni.
Toinen kummilapsi on hoidossa kummitädillä ja hänen vanhemmillaan välilä päivän ja välillä yötä. ikinä kummitäti ei ole meidän lasta ottanut edes tunniksi. Ei sinällään että kummi olisi ilmanen hoitotäti mutta pikkiriikkistä tasapuolisuutta toivosin.
Juttelin äitini kanssa aamulla tästä ja hän sano että oli kummitädille sanonut lapsen synttäreiden aikaan että oli lapsen synttärit mutta kummitäti oli vaan naurahtanut.
lopetat lahjojen ostamisen ja lakkaat murehtimasta koko asiaa. Kun ei kiinnosta, niin älä sinäkään yritä turhaan.
Mulla on kaksi lasta, kummeja on 8 kpl yhteensä ja vain esikoisen kaksi kummia muistavat. Jopa niin että esikoiseni on jo täysi-ikäinen ja edelleen muistavat. Muista ei ole kuulunut vuosiin mitään. Mutta niin vain pärjätään ilmankin. Kuopus ei kyllä taida edes muistaa ketä kummit ovat kun ei heistä näy tai kuulu mitään. Mutta ei se mitään haittaa.
Anna asian olla, turhaan vaivaat mieltäsi tuollaisen ihmisen takia.
Typerää käytöstä kummilta, sillä kummiksihan ei ole käsittääkseni pakko suostua, jos tietää että ei aio kummilastaan millään tavalla huomioida. Harmin paikka, jos tämä on lapsesi ainoa kummi?
Omassa suvussa on asia vähän toisinpäin: vanhempani ovat kummeja, mutta itse kummilapsen perhettä ei kummit kiinnostaa muuten kuin jouluna ja syntymäpäivinä tulee viestillä lahjalistaa, mitä kummilepselle tulisi hommata.. listalta löytyy läppäriä, pleikkaria ynnä muuta "mukavan hintaista" pikkutoivetta. Lahjoista, korteista ym. muistamisista ei kuitenkaan edes kiitosta heru. Vanhempani tosin eivät näitä lahjalistan kalliita toiveita juurikaan toteuta, lieko siinää syy. Nää on näitä!
--tai muistaako edes että on lapsen kummi?
Kerro että olisit odottanut jonkunlaista yhteydenpitoa edes kerran vuodessa, mutta häntä ei vaikuta kiinnostavan. Tarjoa myös mahdollisuutta irtisanoutua kummin tehtävästä, varmaankin lähipiiristänne löytyy uusi kummi lapselle?
että lahjojen perään et ole.
Sen jälkeen ottaisin kirkkoherraan yhteyttä ja kertoisin tilanteen. Kummeja saattaa saada kirkkoherran luvalla lisättyä jälkikäteen mm silloin kun suhde on täysin katkennut.
Olisiko teillä yhtään kummiehdokasta?
--tai muistaako edes että on lapsen kummi?
Kerro että olisit odottanut jonkunlaista yhteydenpitoa edes kerran vuodessa, mutta häntä ei vaikuta kiinnostavan. Tarjoa myös mahdollisuutta irtisanoutua kummin tehtävästä, varmaankin lähipiiristänne löytyy uusi kummi lapselle?
siis ap ostaa lahjoja lapsena kummitädille ?? MIksi ihmeessä?
Lopeta moinen homma!
Minä en ole IKINÄ ostanut lapseni kummeille lahjoja. Se, miten kummit kummiuttaan toteutaa on jokaisen kummin oma asia.
Minun lapssellani on kummitäti joka on myös täti. Hän on mieheni sisko.
Jos olisin arvannut, miten tasapuolisesti hän kohtelee kaikkia lapsia, en olisi pyytänyt häntä kummiksi.
Minusta kummilapsi on etusijalla verrattuna muihin sukulaislapsiin.
Mutta hän ostaa kaikille lapsille, joille on täti, lahjat, ja minun lapset, joille toiselle on kummi, jäävät vähän hännille. He saavat saman suuruiset, eli aika pienet lahjat, synttäreille ja jouluksi.
Kaksi muuta lasta, joille on myös täti, ja toiselle kummitäti, ostaa isommat lahjat.
Näin on ollut aina.
Jos kolmas muksu syntyisi, mikä olisi kyllä ihme, mutta jos, niin etsisin kummiksi ystävän, en missään nimessä sukulaista !!
Siis mieti itse miksi olet kummin tehtäväänsä pyytänyt? Oletkohan pyytänyt lapsesi kummiksi ihmisen, joka ei alkuaankaan ole halunnut olla tekemisissä kanssasi/miehesi kanssa? Lapsessa tuskin on mitään syytä miksei ole yhteydessä.
Minusta on sairasta että mietit tätä asiaa näin paljon, se varmaankin vaikuttaa jo lapseenkin. Anna kummin olla rauhassa ja ole itsekin. Jos asia todella vaivaa noin paljon, hae ihmeessä apua itsellesi.
Täti ostaa lahjoja kaikille ja sinä vaikerrat. Anna mun kaikki kestää - hänhän vaikuttaa todela fiksulta, ja ajattelee LAPSIA. Ajattele nyt!! Lapsilla ei tule kenelläkään paha mieli kun saavat lahjoja ja sinulle aikuinen akka tämä ei riitä.
Juttelin odottaessani nykysen kummin äidin kanssa ja heitin asian ilmaan, jätin hautuun melki puol vuotta aiemmin.
Annoin todellakin mahdollisuuden kieltäytyä, tuntee mut sen verran hyvin että varmasti kehtaa sanoa.
En tiedä miksei olisi halunnut olla meidän kanssa tekemisissä, paljon on vietetty aikaa yhdessä kun asuttiin likempänä. Oli meillä ja piti yhteyttä. Kävi lapsen 1v. synttäreillä, mutta sen jälkeen ei pahemmin oo näkynyt. Totta on että osti ihanat merkkivaatteet sekä ekana jouluna että 1v. synttäriksi.
Meillä ei taloudellinen tilanne oo sallinut kalliita lahjoja.
Ollaanko me joskus tavattu nro 11? Ajattelin että jos on sellanen sattuma että tiedät kenestä puhun eli oot kummitädin toisen kummilapsen äiti? Kerro ihmeessä jos ollaan tehty jotain miksi kummi käyttäytyy noin, voisin edes pyytää anteeksi.
T. AP
Nyt lakkaat ajattelemasta tätä kummia tai menet terapiaan. Sinulta valuu ihan turhan paljon energiaa hukkaan tämän asian vatvomiseen.
Siis mieti itse miksi olet kummin tehtäväänsä pyytänyt? Oletkohan pyytänyt lapsesi kummiksi ihmisen, joka ei alkuaankaan ole halunnut olla tekemisissä kanssasi/miehesi kanssa? Lapsessa tuskin on mitään syytä miksei ole yhteydessä.
olla tekemisissä, niin sitten olisi tämän ihmisen pitänyt KIELTÄYTYÄ kummeudesta!!
Ei jumalauta mikä urpo olet!
Ajattelin kysyä mielipiteitä ja jokusen sainkin.
Oon miettinyt asiaa ja ajattelin kummille ehdottaa luopumista. Mietin miten selitän kenen sylissä on kestetilaisuudessa, mutta onhan siihen aikaa.
Voi olla hälle helpotus, voi olla että on kaikille helpotus pitkässä juoksussa.
tätä on kuulemma muut sukulaiset jo ihmetellyt tovin muttei kehanneet puhua meille mitään ettei vaikuta sille että sekaantuisivat.
Kuhan lapsen puolesta harmitti. Tosin eihän lapsi tiedä reilu 4v. että laitoin hänen puolestaan paketin eli voidaan unohtaa asia.
AP
En vatvo enää.
Itselläni on kolme kummilasta.
Olisi ikävää jos joku kummilasten vanhemmista olisi jostain syystä pettynyt minuun! Ihan kamalaa jos ei kertoisi.
En käsitä miksi puhut toisille ihmisille ongelmasta, etkä suoraan sano kummille. Mitä se asia kuuluu hänen äidille???
Oletat että se menee kertomaan että sinun käytöstä ihmetellään? Niinkö?
Minusta on jokseenkin häiriintynyttä loukkaantua jostain niinkin pienistä kuin ettei kiitä lahjasta: miksi etantanut lahjaa käteen?
Ja mistä lähtien lapset liitetään joululahjojen antajiksi?
"Annetaan kummitädille joululahja?" Meilläpäin lapset ei anna niitä lahjoja, joten miksi niistä kiittää 4- vuotiasta?
Ilmeisesti tässä on teillä vaan eri tapa; joten anna jatkossa lahja käteen. Niin ymmärtää että siitä voi kiittää.
Minusta tärkeää on se, että itsekin soittaa ja kysyy mitä kuuluu.
En käsitä miksi vollotat ettei ota yhteyttä -jos et itse ole yhtään kummosempi.
Ja ihan kamala että jos toivot että lapsi viettää aikaa kummin kanssa, et siitä sano!
Minusta jokanen tervejärkinen vanhempi osaa sanoa että mitä jos menisitte joskus yhdessä jonnekin?
Ei kaikki halua/osaa ehdottaa että lähtisi lapsen kanssa johonkin.
Tai että sitä edes vanhemmat haluaa.
Itse kummina toivon jonkin asteen lähestymistä ja aktiivisuutta kummilapsen vanhemmilta.
Älä lähde tekemään oletuksia että kaikki tekee kuten te tai jos vihjaat jotain niin se vihje menee perille.
MIKSI ET KUTSU SYNTTÄREILLE???
Jos minua ei kutsuta, en kyllä tuppaannukaan. Teetkö sinä niin?
Vai oletko sokeutunut vaan koska nyt puhutaan sinun lapsesta ja hänen kuuluu saada kaikki -vaikket mitään sanoisi ääneen. Ja loukkaannut kun joku ei tee omin nokkineen päätöksiä koskien lastasi.
En minä ainakaan itse toimi noin.
Eikä kummiutta voi purkaa, pieni vinkki. ;)
Kyllä kummi voisi muistaa edes muutaman ensimmäisen vuoden.
Mä ainakin muistin kummilastani 20 asti. Sen jälkeen en enää lahjoja ostellut.
Itse vien kummisedälleni joka joulu paketin ja vähintäänkin tekstiviesti nimi- ja syntymäpäivänä. Samoin hän muistaa mua.
Niin ja ikää mulla on jo 37.
Kummin kyllä kuuluu vähintääkin pitää sen verran yhteyttä että korin voisi laittaa jouluna ja synttäripäivänä!!!
Kummin talous ei siihen kaadu, en usko.
Ap toivottavasti ottaa selvää kuinka voisi kummista luopua jollei kummia lapsi kiinnosta.