Millainen kivunhoito oli sinulla sektio äiti sektion jälkeen?

ekan päivän, sitten Ketorinia. 2-3 päivää toivat sitä, sitten sai jos halusi. Kyllä mä sain sitä joka päivä, ei sanottu mitään negatiivista. " Pyydä kipulääkettä, jos haluat.

Sain kipupiikkeja 3 vrk ajan, kunnes pyysin etta lopettavat. Sen lisaksi Ibuprofeenia, kunnes pyysin lupaa senkin lopettamiseen. Kipuja ei ollut kaytannossa lainkaan, paranen nopeasti.

Mulla ei tosiaan ollut mitään pumppuja eikä annettu piikkejäkään. Kanyyli otettiin pois selästä heräämössä, kun en siellä ollessa kaivannut minkäänlaisia särkylääkkeitä (oletan, että leikkauksessa saamani morfiini vaikutti vielä heräämöajan). Kysyi, että eikö muka satu mihinkään, ja sanoin ette, johon kätilö totesi, että otetaan sitten tuo kanyyli pois. Sitä kauttako niitä vahvempia lääkkeitä olisi pitänyt myöhemmin saada? Osastolla olin kipeä, mutta sinnittelin ja nousin jo leikkauspäivänä buranan voimalla ylös. Kävelin selkä hieman koukussa kun en pystynyt vatsaa suoristamaan, mutta kyllä mä pärjäilin. Kerran pyysin ihan suoraan jotain vahvempaa lääkettä ja kätilö toi mulle 1000mg panadolia. Hiukan katselin siinä monttu auki, ja ajattelin että ei kai tässä sitten muuta tarvita... Hyvin pärjäsin ja kotiin lähdin kolmantena päivänä, mutta olihan ne kivut aika ikäviä... Mulla oli pelkosektio, voisko siitä johtua etten saanut vahvempia lääkkeitä??? Kummalliselta tuntuu lukea, kun lähes kaikki muut on saanut ties mitä piikkejä ja mömmöjä ja minä vain käsikauppatavaraa..

Vierailija kirjoitti:

synnytyksen jälkeen sain oxanestia. Se pyörrytti tosi paljon eikä juurikaan auttanut kipuun. Ainakin ulisin kivusta ainakin tunnin verran sektion jälkeen kun puudutus lakkasi vaikuttamasta. Seuraavana aamuna sängystä noustessa kipu oli haavan kohdalla repivä, polttava, aivan järkyttävän tuskallinen kipu. Hoitsut vain vähättelivät kipua ja pakottivat nousemaan. Kävely oli hidasta töpöttelyä kaksinkerroin kun sattui niin. Sain maksimimääräin jotain kipulääkettä, mutta se ei auttanut. Kun kotiuduin, petyin siihen etten saanut lääkäriltä reseptiä mihinkään tuhdimpaan kipulääkkeenseen, vaan lääkäri käski ottamaan buranaa. Sillä pärjäsin kun mies passasi eikä minun tarvinnut tehdä juuri mitään. Siinä vaiheessa tosin paljastui että osa kivuista johtui virtsatietulehduksesta, joka oli jo muhinut useamman päivän. Viikon päästä kotiutumisesta selvisin jo ilman lääkkeitä.

Muuten sama mutta buranaa ja panadolia meni kuukausia. Kivut olivat aivan järkyttävät.

Vastaan ystävän puolesta. Hän ei saanut kuin buranaa/panadolia osastolla, ja ei sitten kivun takia nukkunut melkein kolmeen päivään synnytyksen jälkeenkään. Mielestäni varsin kummallista toimintaa, sektio on kuitenkin ihan kunnon leikkaus, ja esimerkiksi minä olen saanut sairaalassa ihan "kunnon mömmöt" pienemmänkin operaation jälkeen. Vastasynnyttäneitä saa kuisata, kipu kuuluu asiaan vai mikä tässä on takana?

Ekassa sektioissa sain panadolia.

Toinen sektio olikin sitten toinen juttu. Ensin sain sairaalassa panadolia. Sitten neljäntenä päivänä synnytyksestä pääsin kotiin. Seuraavana yönä söin kaikki kotoa löytyneet panadolit mistään välittämättä koska kipu oli sietämätöntä. Aamulla menin terveyskeskukseen jossa crp oli yli 100 ja sain pistoksena kipulääkettä ja ambulanssikyydin sairaalaan.

Sairaalassa sain antibioottia ja särkylääkettä tippana suoneen pari päivää. Kun crp oli yli 400 sain ambulanssikyydin yliopistosairaalaan ja vauva lähti isän kanssa kotiin.

Yliopistosairaalassa jatkui tiputus myös ekan leikkauksen jälkeen mutta kun auki jäänyt vatsa piti sunnuntaina kursia kiinni turvotuksen laskettua sain viikoksi epiduraalipuudutuksen.

Viikon puudutuksen jälkeen meno jatkui antibiooteilla tippana ja tarpeen mukaan panadolilla toisen viikon.

Kotona otin vielä tarpeen mukaan panadolia ja suun kautta antibioottikuuri kesti kotona 10 päivää

Leikkauksessa annettua lääkitystä en muista, kanyyli otettiin salissa pois. Osastolla buranaa ja panadolia, se riitti ihan täysin. Kerrottiin että Opamoxia saa tarvittaessa jos em. kipulääkkeet ei riitä, en tarvinnut.

Itselläni ei mitään varsinaisia kipuja edes ollut. Liikkuminen ja sängystä nousu olivat pari päivää hankalia mutta esim. sängyllä levätessä ei koskenut mihinkään. Lähdin nopeasti liikkeelle, kun tiesin että se edistää paranemista, vaikka alkuun tuntuukin hankalalta. Varmasti asiaan vaikutti sekin, että leikkaus sujui ilman komplikaatioita tms.