Millainen kivunhoito oli sinulla sektio äiti sektion jälkeen?

Fentanyylia kipupumpusta seuraavat kaksi päivää.

Minulla oli antibioottitippa vuorokauden sektion jälkeen, kohtu repesi pahoin ja olen allerginen penisilliinille. 2-3 päivää mulle muistaakseni tarjotiin ketorinia, sit sai itse pyytämällä sitä. Ihan ok oli.

palvelu... Sektion jälkeen sain sen täyden annoksen morfiinia ja silti jonkun komplikaation takia sain ihan kauheat kivut että meinas taju lähteä. Epäilivät jotain verenvuota tms. kun ultrasivat mahaa. Anestesialääkäri oli vierellä koko ajan ja pähkäili mitä mulle vielä voisi antaa kun olin niin aineissa. :) Jotain mulle pisti kun "sammuin" pariksi tunniksi.



Osastolla sain vaan pillereitä pyydettäessä. Vähän semmonen fiilis jäänyt kahdesta sektiosta että ketään ei enää kiinnosta kun vauva on saatu ulos, osastolla oot ihan yksin. Siksi raahauduin kivuista huolimatta yhden päivän jälkeen kotiin, heti siis kun vauva sai luvan kotiutua. Nämä siis naikkarilla.



Siellä synnärillä ovat ihania mutta osastolla varmaan liian kiireisiä?

Lisäksi meni antibiootti suoneen sepsiksen takia.

Tokan sektion jälkeen järkyttävän huonoa! Jouduin anelemaan ja ruikuttamaan lääkettä. Panadolia olis kyllä annettu, mutta mun kivut oli semmoset että vahvempaa tarvittiin. Ei kuulemma voinut antaa kuin pari päivää ettei tule riippuvuutta. Että häh mitä? Viiden päivän jälkeen pääsin kotiin ja kysympähän vaan että mistähän sitä tavis olisi sitä vahvaa lääkettä hankkinut jos olisi se kammo riippuvuus vaikka päässyt syntymään.

Onneksi vaihtui vuoro ja toinen hoitaja armahti minut ja antoi lääkkeen.

1000mg panadolia leikkaus seuraavana päivänä, muuta en ottanut enää sen jälkeen.

tehokasta. tuota 2 vrk, sitten mut lääkkeet. aika kivuton olin. viikon olin sairaalassa ja sitten kotiin buranan voimin. ai..

1,5 vrk sain kankkuun piikkiä, olisko ollu morfiinia. Sitten Panadol 1000mg kolmesti päivässä. Kotiin kolmantena päivän sektiosta. Lääkkeitä söin vielä muutaman päivän kotiin tulon jälkeen (eli tuon 1000mg 3 x pvä).

synnytyksen jälkeen sain oxanestia. Se pyörrytti tosi paljon eikä juurikaan auttanut kipuun. Ainakin ulisin kivusta ainakin tunnin verran sektion jälkeen kun puudutus lakkasi vaikuttamasta. Seuraavana aamuna sängystä noustessa kipu oli haavan kohdalla repivä, polttava, aivan järkyttävän tuskallinen kipu. Hoitsut vain vähättelivät kipua ja pakottivat nousemaan. Kävely oli hidasta töpöttelyä kaksinkerroin kun sattui niin. Sain maksimimääräin jotain kipulääkettä, mutta se ei auttanut. Kun kotiuduin, petyin siihen etten saanut lääkäriltä reseptiä mihinkään tuhdimpaan kipulääkkeenseen, vaan lääkäri käski ottamaan buranaa. Sillä pärjäsin kun mies passasi eikä minun tarvinnut tehdä juuri mitään. Siinä vaiheessa tosin paljastui että osa kivuista johtui virtsatietulehduksesta, joka oli jo muhinut useamman päivän. Viikon päästä kotiutumisesta selvisin jo ilman lääkkeitä.

Sain käsikauppalääkkeitä. Paranin tosi nopeasti. Kauheinta oli, kun nousin ylös vessaan ekan kerran katetrin poiston jälkeen, verenpaineet romahti-pyörryin vessaan alasti:(

rutiini on epi pari päivää. Kun sitä lähdetään laskemaan, niin rinnalle ibuprofeeni ja parasetamoli säännöllisesti otettuna. Jos epin jälkeen tarvitsee jotain tuhdimpaa, niin saa.

en muista olisko muuta edes tarjottu. Ja hyvin pärjäsin.

Joka kerta on kysytty etukäteen, haluanko kipupumpun - en ole halunnut. Leikkauspäivänä olen saanut oksikodonia joko kapseleina tai pistoksena, samoin vielä seuraavana aamuna. Sitten olen pärjäilyt Buranalla ja Panadolilla. Kipulääkettä olisi kyllä tarjottu enemmänkin ja aina on ihmetelty, miten vähällä pärjään.



Heti aamuisen sektion jälkeen olen noussut iltapäivällä kävelemään, katetri ja kanyyli pois ja siitä alkaen pystynyt hoitamaan vauvan itse. Eli tosi ihania sektiokokemuksia minulla. Kotiiin aina kolmen vuorokauden kuluttua. Kotona tosi hyvässä kunnossa jo. Hb joka sektion jälkeen yli 140 (samoin kuin ennenkin sektiota, verihukka noin 500 ml joka kerta)!

Sen jälkeen siirryttiin buranaan ja panadoliin. Lisääksi meni antibiootti suoraan suoneen.

ekassa sektiossa annettiin jotain morfiinijohdannaista tms vahvaa särkylääkettä josta tuli ihan hirmu paha olo. Sen jälkeen pelkkää Panadolia. Tokassa sektiossa sanoin jo alkuun että en sitä vahvempaa ota, ja pärjäsinkin pelkällä Panadolilla. Pari päivää vain otin kummallakin kerralla särkylääkettä, kotiin neljäntenä ja kolmantena päivänä missä pärjännyt ilman lääkkeitä.

Kipupumppu tuli siis tippakanyyliin, ja lääkettä sai itse napista painamalla. Mahtava kapistus, en edes tarvinnut lääkettä hirveän monta annosta, mutta kun sitä tarvitsi, vaikutus alkoi saman tien. Esim. kun halusin vaihtaa asentoa sängyssä. En siis ollut lääkepöhnässä jatkuvasti, mutta en myöskään kokenut kipuja.



Pumpun poisottamisen jälkeen söin yhden Oxynormin jotta pääsin ylös sängystä ja suihkuun, sen jälkeen pärjäsin tavallisilla käsikauppalääkkeillä.

Toisella kerralla ihmettelin miksi olen niin kipeä että itkettää. (en ole kovin kipuherkkä). Ekalla kerralla liikuin normaalisti osastolla jne.

Toisella kerralla en oikeasti meinannut voida kylkeä kääntää sängyssä :( Suihkuun meno olisi ollut niin hirveä ponnistus etten halunnut edes ajatella.

Pyysin jotain vahvempaa tai jotain apua. (normaalisti en käytä mitään kipulääkkeitä arkielämässä siis)

Hoitajat vaan ihmettelivät että no et voi tarvita kun se kipupumppu hoitaa lääkkeen...toistuvasti jouduin pyytämään ja lopulta hoitajat huomasivat että se pumppu olikin irronnut! Ihme ettei auttanut.

Eivät kuitenkaan enää voineet kytkeä sitä uudelleen kun olisi vaatinut uuden anestesialääkärin sitä varten kun ei tietenkään samaan rööriin enää voinut laittaa kun oli epästeriili sen irtoamisen vuoksi.

Jouduin pärjäämään tavallisilla Panadolilla/Buranalla vuorotellen ja kipu ei helpannut. Ihmettelin sitä mutta yökkökin vain totesi ettei voi auttaa että ei hän voi sille mitään jos sattuu! (mikä empatian kukkanen!) (enkä todella vaivannut hoitajia mistään syystä, että ei voinut johtua siitä että olisin viiden minuutin välein mankunut jotain kerran olin pyytänyt apua, kun ei olo kerran helpotu ja kerran sektion kokeneena ajattelin että ei voi olla ihan normaalia se tuskaisa kipu!)

Lopulta pääsin kotiin ja sairaanhoitajaäitini huomasi että alkava haavatulehdus voi olla osasyy kipuihin. Menin lääkäriin ja sain siihen hoidon, kivut vain pahenivat ja oikeasti aloin olla aika epätoivoinen.



No tulin lopulta kuntoon. Päädyin parin vuoden päästä hammaslääkäriin viisaudenhampaan poistoon.

Sain reseptin lääkäriltä jälleen panadol/burana johdannaisiin lääkkeisiin.Koska niiden pitäisi olla turvallisia. (nimittäin perheessäni on niin hengenvaarallista lääkeallergiaa että olen ihan periaatteesta ollut syömättä jos voin).

Tulin samalla tavalla kipeäksi kuin sen toisen sektion jälkeen!

Luin sitten joutessani särkylääkkeen varoituksia:

löysin sieltä oirekuvani. Olin allerginen lääkkeille.Sain vain niistä niin kumman vatsaoireyhtymän ettei kukaan ollut älynnyt sen johtuvan niistä lääkkeistä.



Eka sektio oli elämässäni toinen kerta reilun 20v. aikana että käytin hiukan Panadolia.

Sitä ennen olin syönyt joskus kouluiässä pari tablettia viisaudenhampaan poistoon.



Toisessa sektiossa oli hoitokäytäntö muuttunut ja tosiaan antoivat Buranaa ja Panadolia vuorotellen.

Tuo Burana on se joka ei minulle sovi lääkäreiden suosituksista huolimatta.



Mitä opin. Hoitajat eivät vaivautuneet edes miettimään mikä minua vaivasi. Ekassa sektiossa ei ollut edes kipupumppua. Joten ei irtoaminen yksin voinut olla syypää tähän toisen kerran kauhukokemukseen.

Sairaalassa lääkkeet jaetaan suoraan potilaalle lääkemukissa. En siis älynnyt että minun olisi kipeänä itse pitänyt kysyä että saisinko lukea haittavaikutuksista kun olo ei parane.

Ihmistä lääkitään vain olettamuksella "kyllä se yleensä kaikille sopii" ja "näin me aina toimimme".

Kipupumppu tuli siis tippakanyyliin, ja lääkettä sai itse napista painamalla. Mahtava kapistus, en edes tarvinnut lääkettä hirveän monta annosta, mutta kun sitä tarvitsi, vaikutus alkoi saman tien. Esim. kun halusin vaihtaa asentoa sängyssä. En siis ollut lääkepöhnässä jatkuvasti, mutta en myöskään kokenut kipuja.

Pumpun poisottamisen jälkeen söin yhden Oxynormin jotta pääsin ylös sängystä ja suihkuun, sen jälkeen pärjäsin tavallisilla käsikauppalääkkeillä.

Minulla pumpussa annostus toimi automaattisesti ja tässä tapauksessani ei siis lainkaan kun se letku oli irti.

Minulla pumpussa annostus toimi automaattisesti ja tässä tapauksessani ei siis lainkaan kun se letku oli irti.

Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla, ja sen jälkeen laitettiin kipupumppu epiduraalitilaan. Se annosteli lääkettä automaattisesti, ja olin aika pöhnässä. En muista ensimmäisestä päivästä juuri mitään.

Kahdesta seuraavasta olen saanut itse annostella lääkkeen, ja se on toiminut mahtavasti.

t. se ed. kipumppuvastaaja

lainkaan kipuja! vuorokauden olin nukuutettuna teholla, hätä sektion jälkeen. toisena vrk käytiin tuikkaamassa kellokortin kanssa kipulääke kanyyliin. Kolmantena vrk pääsin vauvan luokse ja hän oli PARAS KIPULÄÄKE. Neljäntenä päivänä lähdettiin kotiin (kauhean anelun jälkeen, toisin kävimme kolmena pvä:nä sovitusti näytillä). Viidentenä pvä:nä kävin jo vauvan kanssa apteekissa sekä pikaisesti kaupassa. Kotona otin lääkettä vissiin kaksi kertaa.