Olenko ainoa, joka on ollut etukäteen realisti

mennessään synnyttämään? Kun luen tuota negatiivisten synnyttäneiden vuodeosaston ketjua, ihmettelen millä asenteella ihmiset oikein lähtevät sairaalaan. Tottakai siellä saattaa haista veri ja muut ihmiseritteet (joskaan itse en ole juurikaan havainnut, enemmänkin makea kukkien tuoksu).



Hoitajien asenne tuntuu olevan käsittämättömän tyly. Toki niin voi ollakin, mutta uskonpa, että moni prinsessa lähtee sairaalaan odottaen palveluskunnan häärivän ympärillään taukoamatta.



Tietysti ymmärrän, että tuossa ketjussa on tarkoitus maksimoida omat kärsimykset ja värittää omaa kertomusta ronskilla otteella. Silti väitän, että niinkuin yleensäkin elämässä, omalla asenteella on hurjan suuri merkitys sen suhteen, miten kokee toisten itseä kohtelevan.



Ja on itselläkin kokemusta kolmesta eri sairaalasta viiden eri lapsen kanssa.