Miksi ette kuuluu kirkkoon?

mies joka ei hyväksy naispappeutta. Seurakunnassa ollut todella mukavia nuorisotyöntekijöitä jotka ovat joutuneet lähtemään yksi toisensa jälkeen kun sukset ovat menneet ristiin hänen kanssaan. Kaiken olisi pitänyt mennä hänen tahtonsa mukaan ja "vanhoilla kaavoilla". Ei mitään uudistusta ole saanut tulla koko meininkiin.

Nuorempana kuuluin jotta saisin kirkkohäät. Sitten olin muutamissa häissä vieraana, ja tajusin etten voisi itse mennä koskaan naimisiin kirkossa: tuntuisi niin tekopyhältä luvata jotain "Jumalan kasvojen edessä" kun siihen jumalaan ei usko.

, mutta kirkossa häiritsee eniten retoriikka; puhutaan herrasta, synnistä, pimeydestä ym., joiden en katso kuuluvan elämääni.

Voin käydä kirkossa jumalan palveluksessa jos haluan, vaikken kuuluisikaan kirkkiin (siis jos haluan)



Metsä, järven ranta tms on minulle parempi paikka rauhoittua ja kokea sitä "pyhyyttä" joka on kirkossa



Olen ollut tutustunut erääseen kristilliseen yhteisöön, siellä saarnattiin rakkaudesta ja siitä miten jumala rakastaa kaikkia juuri sellaisena kuin olet. Kuitenkin: ei saa tupakoida, viinan juonti on pahasta, homot ja lesbot joutuvat helvettiin...jne Jumala rakastaa sellaisena kuin olet, mutta kyuitenkaan et kelpaaj a taivaaseen pääsee vain hyvin pieni osa ihmisistä...???? Just joo



En koe tarvitsevanni kirkkoa mihinkän.

joten en kuulu ev.lut. kirkkoon.



vapaakirkko vastaa minun kristillistä näkemystä. valtoinkirkko eis itä tehnyt. erosin kun olin 19vuotta ja järkytin sillä puoli sukua, äidin kanssa on välit vieläkin vähän ongelmalliset vaikka en ole mikään "hihhuli".

en tarvitse mitään välikäsiä itseni ja Jumalan välille. Uskon siis Jumalaan mutten kirkkoon.

Koska uskoni jumalaan on melko hatara. Epäuskoni kirkkoon sen sijaan hyvin voimakas. Mä koen hyvin ongelmalliseksi mm. naispappeuden ja hedelmöityshoitojen vastustamisen.



Toisaalta kirkko tekee hienoa ihmisoikeustyötä suojellessaan turvapaikanhakijoita. Taitavat vaan olla vähän eri jengiä kuin nuo jotka ovat eniten äänessä.

Mielestäni ev.lut. kirkko on mennyt liian kauas "oikeasta" kristillisyydestä haaliessaan uusia jäseniä. Tarkoituksenani onkin liittyä jonkin vapaan suunnan seurakuntaan, todennäköisesti vapaakirkkoon.

Uskon myös Jumalaan mutta en kuulu kirkkoon.

Ja minulla on tavallaan oma uskontoni, joka on sallivainen, ja suvaitsevainen. Pohjalla luterilaisuuden opit, mutta höystettynä muilla maailman uskonnoilla, ehkä lähinnä jotain vanhakantaista suomalaista pakanuutta seassa.



En siis tiedä mihin edes kuuluisin, joten en kuulu mihinkään, turhia sääntöjä ja menoja en elämääni kaipaa. Pärjään Jumalani kanssa ilmankin mitään kirkkoja. Aina voin halutessani keskustella pappien ja seurakuntien työntekijöiden kanssa, eri uskonnoista ovat hyvinkin halukkaita keskustelemaan elämänkatsomuksistaan.

En kykene uskomaan jumalaan joten en tunne kirkkoa tarvitsevani. En ole myöskään mitenkään kasvanut kristityksi kun vanhemmatkaan eivät kuulu kirkkoon enkä ole saanut uskonnonopetusta.

moisiin menoihin mitenkään. Thank God ;)

tapakristityssä perheessä, mutta tiesin jo lapsena, että uskonto ja kirkko eivät ole minua varten. Erosin kirkosta kuitenkin vasta yli kaksikymppisenä. Suvun piiristä painostettiin esim. kirkkohäihin, mutta onneksi pidin pääni. Nyt suku on tottunut uskonnottomuuteeni, eikä se enää ole ongelma kenellekään.

Uskon kyllä Jumalaan.



Mies erosi meidän seurustelun alkuaikoina kirkosta, joten lapsiakaan ei ole kastettu, kun kumpiakaan meistä ei kuulu kirkkoon.



Mies ei usko Jumalaan.

joten kirkkoon kuuluminen ei tunnu luontevalta.

Jeesus ei raamatussa sano olevansa jumala tai edes että olisi osa kolminaista jumaluutta... Kirkko ei noudata raamatun sisältöä vaan on tehnyt parhaansa muuttaakseen raamattua omaa sanomaansa tukemaan.





siinä syy :)