kokemuksia onnistuneista synnytyksistä / sektioista??

Poika syntyi viikolla 40+6. synnytys kesti kolme vuorokautta, kuulostaa kauhealta mutta aika meni tosi nopeasti!! Ilokaasua sain niin paljon kuin vain jaksoin hönkiä ja sen lisäksi epiduraalin. epiduraali vei kaikki kivut ja nukuin jopa hieman ja söin suklaata! :) luulin itsekin että synnytys on vain huutoa verta ja tuskaa joten olin tosi ihmeissäni kun pystyin tosissaan nukkumaan ja possuttelemaan välillä :) ponnistusvaihe kesti vain 13 minuuttia, pömppövatsa meni ihan kuopalle 2 viikkoa synnytyksestä. paino putosi samassa ajassa raskautta edeltäneeseen ja synnytyksen aikana tuli vain pieni repeämä ja kaksi tikkiä! 1.5 viikon kuluttua pystyi jo harrastamaan seksiä!! :)tässä ainakin mielestäni ihan hyvä kokemus. itsekin pelkäsin hulluna mennä synnyttämään mutta ihan hyvin kaikki sitten kuitenkin meni :)

synnytys oli "helppo" vaikkakin pitkä. Ihana vauva syntyi rv 40+0.

Ensimmäinen synnytys siis kyseessä, ja se kesti hiukan yli 19 tuntia. Siitä suurin osa oli supistuksia, jotka eivät edes olleet järin kivuliaita. Paljon kivuttomimpia olivat, kuin mihin olin varautunut. Supistukset sitten jossain välissä hidastuivat, ja kalvot puhkaistiin. Tuo kalvojen puhkaisu tosiaan ei tuntunut miltään, ihan kuin olisi huomaamattaan sängylle pissannut.

Sitten tuli ponnistusvaiheen vuoro hiukkasen odottelun jälkeen ja se kestikin sitten vain n. 10 min. Istukka tupsahti maailmaan 7 min lapsen syntymästä. Pikkuneidillä kokoa oli 50,5cm ja 3385g. Niin ja tikkejä laitettiin vain kaksi.

Epiduraalin otin, koska pelkäsin kalvojen puhkaisua kovasti. Tyhmänä tosin en havainnut, että epiduraalin laittoivat vasta kalvojen puhkaisun jälkeen. Se sitten vähän harmitti jälkikäteen, mutta muuten olen kovin tyytyväinen synnytykseeni ja seuraavaan olen siis myös menossa ihan positiivisella, pelottomalla asenteella.

Tällainen kokemus siis. Toivottavasti kaikki menee kohdallanne hyvin! Ja onnea!

onnistunut tulos, kaikki selvis hengissä, arpea tuskin näkee ja pientä puolitunnotonta alueta lukuunottamatta mitään haitta ei siitä jäänyt.

Synnyttäminen on hienoin asia jonka olen tehnyt eikä ollut yhtään niin kamalaa kuin olin ajatellut. Poika oli yli 4kg, silti kaikki sujui tosi hyvin ja nopeasti (muutama tunti) ja toivuin nopeasti myös. Mulla ainakin leikattiin väliliha ettei repeä, kun vauvalla oli käsi poskella kun syntyi. Kätilöt osaavat hommansa, luota siihen!

Oletko käynyt 4D-ultrassa? Mitä siellä sanottiin pään koosta? Mulle povattiin kans lähes 4:n kilon vauvaa, mutta pieni päinen oli (kuten minä itse ja mieheni). Aika jötkäle syntyikin, mutta synnytys meni kyllä hienosti. Käytin kaikkia aineita, joita "talo" tarjosi enkä tuntenut kipua (kuulostaa varmaan oudolta, mutta näin oli). Koska synnytys eteni verkkaisesti niin repeämiäkään ei tullut eikä mua tarvinnut viiltää muutenkaan.



Vinkki viitonen: älä mieti muiden synnytyksiä. Et voi tietää, millainen sinun synnytyksesi on etukäteen, joten turha murehtia. Suomessa olet todella osaavissa käsissä.

Syntyneet vkoills 39+6/ 40+5 / 39+5. Viimeinen oli käynnistetty. Kestot 12 h( ponnistus n. 20min)/ 4,40 h ( 9 min)/ 2 h (1min). Ei puudutteita( paitsi ensimm. ilokaasu hetken ja kun väliliha leikattiin). Kaikki mennyt hyvi. Avaavat supistukset olleet ihan helppoa kauraa, mutta ponnistusvaihe se käy kipeää= )

Minun neuvo on, että rentouta supistuksen tullessa leuka, liiku, hengitä "syvään", ajattele positiivisesti.

Itsellä ainakin oli, jos "meni kipuun mukaan", aivan kauhea olo. Joka kerta ponnistusvaiheessa iskenyt kauhea paniikki, mutta kun ei siinä oikein voi muuta kuin puskea.

Hyvin se menee! Lähdet sillä asenteella, että otat kaikki kivunlievitykset mitä saat--- Niin minäkin lähdin ; D

Syntyneet vkoills 39+6/ 40+5 / 39+5. Viimeinen oli käynnistetty. Kestot 12 h( ponnistus n. 20min)/ 4,40 h ( 9 min)/ 2 h (1min). Ei puudutteita( paitsi ensimm. ilokaasu hetken ja kun väliliha leikattiin). Kaikki mennyt hyvi. Avaavat supistukset olleet ihan helppoa kauraa, mutta ponnistusvaihe se käy kipeää= ) Minun neuvo on, että rentouta supistuksen tullessa leuka, liiku, hengitä "syvään", ajattele positiivisesti. Itsellä ainakin oli, jos "meni kipuun mukaan", aivan kauhea olo. Joka kerta ponnistusvaiheessa iskenyt kauhea paniikki, mutta kun ei siinä oikein voi muuta kuin puskea. Hyvin se menee! Lähdet sillä asenteella, että otat kaikki kivunlievitykset mitä saat--- Niin minäkin lähdin ; D

mulla kolme synnytystä takana ja kun päättää että mähän en valita ja kestän hieman kipua niin hyvin menee..

tottakai se sattuu!! mutta se on niin hyvä sanonta että jokainen supistus mikä tulee, ei enää ikinä tuu takas!!

elät siinä hetkessä, otat kaiken vastaan, kivunlievityksen tai luomun, mutta älä ajattele kun sitä hetkeä ja keskityt hengittämiseen!!! sillä pääsee pitkälle!!!



itellä synnytykset kestänyt keskimäärin 7tuntia..kun supistukset on oikeesti ollut niin kipeitä että joutuu pysähtyyn ja ottaan seinästä kii, on lähdettävä kohti sairaalaa..

ja kun saa sielä peräpuikon, mulla ainakin se edistänyt aina niiiiiin vauhdilla synnytyksen etenemistä että kätilötkin välillä ihmeissään!!



ekasta otin kivunlievityksenä kohdun kaulan puudutuksen. se ei sopinut mulle ja hidasti vaan supistuksia..

toka ja kolmas syntyikin ilman mitään kivunlievitystä koska päätin että antaa mennä ja lujaa, ilman mitään hidasteita!!!

kuuma suihku auttaa, pyydä päästä suihkuun heijaileen ittees!!!!

tsemppiä!!!

hei, ja sähän oot jo niin lähellä että voit ajatella että parin viikon päästä kaikki kamala on ohi :) tsemppaat ittes jollain palkinnolla, muullakin kun vauvalla!!! vaikka se on kaikista ihanin palkinto, voi joku muukin tuntua kivalta asialta!!!!

Älä pelkää! (Helppo sanoa... :)) Mulla on kolme onnistunutta synnytystä takana. Ensimmäinen oli kyllä imukuppi ja toinen käynnistettiin, mutta kyllä silti nuo kolme ovat olleet elämäni hienoimmat päivät. Olenhan saanut elämääni rakkaat lapseni.



Repeämiä voi tulla, totta. Ekastani sain repeämiä ja epparin. Mutta ne paranevat. Toisilla kerroilla ei enää tullut mitään repeämiä. Minun vattani rellottaa vaikka miten, vaikka paino onkin jo samoissa. Mutta en ole kyllä reenannutkaan, monillahn on maha litteä jo aika piankin. Joskus kyrsii tämä lötsö, mutta toisaalta: kroppani on tehnyt aika hienon työn eikä edellisestä synnytyksetä ole vielä kauhean kauan.



Onnea ja toivottavasti pääset synnytyskammostasi ja saisit hyvän synnytyskokemuksen.

Vaikka myös mulla tuli iso repeämä ja eppari jatkoksi vielä. Yritä AP olla miettimättä ja suunnittelematta liikaa, millään synnytystavalla tai repeämillä tai mahalla tai millään ei ole enää mitään väliä, kun saat ihanan nyytin syliin. Suosittelen synnytykseen "synnytyslaulua" tai mitä tahansa omaa keinoa rentoutumiseen. Kun itse olet mahdollisimman rentona ja annat supistuksille mahdollisuuden tehdä tehtävänsä, niin tilanne etenee yleensä luonnollisella vauhdilla ja enimmiltä komplikaatioilta vältytään. Ja jos sitten tarvitaankin vähän apuvoimia, niin muista, että olet ammattilaisen käsissä! Luota kätilön ammattitaitoon ja pyydä rohkeasti ohjeita ja apuja kivunlievitykseen ym.



Mulla siis esikoisen synnytys kesti 8 tuntia, joista 4 oltiin sairaalassa lähinnä nukkumassa epiduraalin voimasta ja 12 minuutin ponnistamisen jälkeen ihana poikamme oli maailmassa viikoilla 40+5.



Voimia sinulle AP! Hyvin se menee!!!

Siis vaikka itsekin pelkäsin kovasti ensimmäistä synnytystäni.



Omat synnytykseni ovat olleet mielestäni onnistuneita, vaikka onkin ollut repeämisiä ja vaikka vatsa todellakaan ei palautunut kummankaan alatiesynnytyksen jäljiltä, yhä pahemmaksi meni.



Kivut olivat kovat, mutta niistä kyllä selvisi (en esim. pelännyt kuolevani, sattui vain ihan perkeleesti ja tunne siihen liittyen oli enemmänkin vitutus kuin pelko). Repeäminen tuntui vähemmän pahalta kuin luulin, koska se oli ohi niin nopeasti. Tuntui siis siltä että "ääääääärhg nyt repeää", ja saman tien tilanne oli ohi. Siinä meni ehkä kaksi sekuntia.



Vatsan palautuminen tuntuu olevan ihan ihotyyppikysymys. Mun vatsanahkani tuhoutui ihan täysin, en enää koskaan halua käyttää bikineitä.

Synnyts alkoi supistuksilla ja kesti 16 tuntia. Ei kyllä tuntunut niin pitkältä ajalta. Supistukset oli kipeitä ja säännöllisiä koko synnytyksen ajan. Kipu lisääntyi loppua kohden. Halusin vasta lopussa kivunlievitystä, kun en enää kestänyt kipua. Sain kohdun suulle laitettavan piikin ja se vei kivun kokonaan pois. Sen tarkoitus on kyllä vain lievittää kipua, mutta minulta se vei kivun kokonaan pois.

Ponnistupakkoa oli ja se aika inhottavaa, mutta ei mitenkään kamalaa. Ponnistusvaihe kesti reilun minuutin. Tosin ponnistuspakon aikana elimistö ponnisti vauvaa eteenpäin. Ponnistusvaiheessa kuuntelin elimistöä ja ponnistin supistuksen aikana vain sen mikä oli pakko eli en pystynyt estämään ponnistamista. Elimistö ponnistaa itse.

Ei tullut naarmuakaan. Ei kannata mitään puudutusta ottaa ponnistusvaiheeseen, niin ei silloin ponnista liikaa, jolloin repeää.

Pystyin myös istumaan heti synnytyksen jälkeen ja kävelin itse osastolle. Olin paremassa kunnossa kuin ennen synnytystä, koska olin päässyt isosta mahasta eroon.

Kaikki synnytkset ovat erilaisia joten turha etukäteen miettiä, ja tämähän on helppo sanoa nyt kun en ole raskaana ;) mutta hyvin se menee!



mulla takana 2 sektiota. ensimmäinen kiireellinen koska synnytys ei edistynyt, toinen suunniteltu ahtaan lantion vuoksi. mutta molemmista positiivinen kokemus. nopeasti olen toipunut ja imetys auttanut palautumisessa ja painon putoamisessa vähän liiankin hyvin.

mulla on kokemusta sekä onnistuneesta sektiosta että onnistuneesta alatiesynnytyksestä. Esikoinen syntyi sektiolla perätilan takia ja kaikki meni hyvin ja palauduin nopeasti entiselleni, vatsa oli ihan samanlainen kuin ennenkin arpea lukuunottamatta.

Nyt kuukausi sitten synnytin toisen lapseni, synnytys käynnistettiin rv 42+2. Pelkäsin alatiesynnytystä etukäteen ja olin eritäin yllättynyt sillä pelkoni osoittautui aiheettomaksi. Olin pelännyt juuri varsinkin repeämistä, olen pienikokoinen ja vauva oli arvioitu suureksi, yllätys oli kun vauva oli vielä arvioitua suurempi ja selvisin ilman repeämiä :D Ainoa kauhea asia synnytyksessä oli supistukset, mulla niitä kesti kivuliaina 8h ennenkuin sitten pääsin synnytyssaliin ja sain kivunlievitystä, sen jälkeen kaikki sujui erittäin mukavasti ja kivutta. Ota ihmeessä epiduraali ja ilokaasukin vei sitä ennen kaikki kivut. Ponnistusvaiheessa otin pudentaali(?)puudutuksen ja ponnistus sujui kivutta. Poika painoi syntyessään 3,8kg.

tosi helppo toka synnytys, ja ilman mitään kivunlievitystä. Kesti 6h josta sairaalassa olin vaan vikan tunnin. Vauva vaan putkahti ulos, lyhyt ponnistus eikä supparit missään vaiheessa tuntuneet ylivoimaisilta.



Sitten mulla on myös karsea kokemus, eka synnytys. Hyvä että hengissä selvittiin ja vauva onneksi ilman pysyviä vaurioita.

vauva reilu 4 kg. Ekoista supistuksista hamaan loppuun n. 7 h 30 min. Epiduraali, kipuja ei ehtinyt olla juuri lainkaan.



Ei raskausarpia, ei repeämiä, ei verenhukkaa tai mitään. Itse vessaan ja suihkuun synnytyksen jälkeen ja istuminen onnistui myös. Eppari parani hienosti eikä ollut kohtuuttoman kipeä. Olisin voinut synnyttää seuraavana päivänä uudelleen.



Ja olin myös synnytyspelkoinen, ja totesinkin pelänneeni ihan turhaan!

pelotti niin paljon!!! mut synnytys meni ihanasti! sain kupulääkettä, ilokaasua ja epiduraalia! se oli ihanaa! meen uudestaan ihan millo vaan! repeämiä tuli mut se ei sattunu yhtään ku olin niin lääke/ilokaasuhöyrissä =D älä hermoile se menee hyvin jos otat rennosti ja mentävähän sinne joka tapauksessa on =D

lukemalla hyviä kokemuksia kammo lievittyy.

kiitos teille