Vinkkejä ISOON painonpudotukseen
ja siinä samalla elämäntapamuutokseen, kiitos!
Ihan alkuun kerrottakoon, että nyt en kaipaa mitään siunailua tai päivittelyä, haukkumista, enkä mitään muutakaan, joka ei asiaan liity, kiitos.
Eli painoa on 116kg, pituutta 156cm. Hommaa on siis todella paljon. Mies suurinpiirtein samassa tilanteessa, 136kg, 180cm.
Tammikuu on tarkoitus olla kokonaan ilman herkkuja, ja sen jälkeen sitten max. kerran viikossa jotain hyvää, jos kovin tekee mieli.
Meillä on puolivuotias, en imetä enää.
Kävellään päivittäin parin kilometrin vaunulenkki, nyt siis kävelyäkin toki tarkoitus lisätä, ja syödä terveellisesti.
Juu, tiedän kyllä, miten kuuluu syödä, ja minkä verran milloinkin, eli siihen en kaipaa apua.
Tahtoisin vinkkejä mm. hyvään alkuun, itsensä hillintään ja siihen, että jaksaa ja ennenkaikkea viitsii jatkaa. Ja tietysti, jos jollain on omia kokemuksia!
Kommentit (50)
lisää napostelua, itsensä hereillä pitämiseen. vauvan kanssa varmasti tulee valvottua - joten muista riittävä uni, niin painonpudotuskin on helpompaa. oma kokemukseni - onnistuin samoista lukemista 82 kiloon puolessatoista vuodessa, ja siinä on pysynyt jo melkein kolme vuotta. toivoisin voivani pudottaa vielä kymmenen kiloa, mutta siihen tarvitsisin enemmän aikaa liikuntaan jota tässä elämäntilanteessa ei ole. Tuo pudotus oli ihan pelkästään ruokavaliomuutoksen ansiota.
Ehdottomasti joku tuki laihdutukselle, ettei lopahda alkuinnostuksen laannuttua hyvä vauhti.
Ja malttia, sitä tarvitaan. Tsemppiä kovasti teille kummallekin.
Reductil. Toimii todella tehokkaasti, suosittelen!!
painonvartioiden avulla 23kg,eikä ollut edes vaikeaa!
haluaisitko vaihtaa s-postiosotteita?
Mulla suurin piirtein samanlainen pudotus edessä.
Olisi kiva vaihtaa ajatuksia.
Mulla tulossa rankka kevät koska alan tehdä opinnäytetyötä, mutta olen päättänyt että enää mulla ei ole syytä olla lihava. Nyt siis loppuu tämä kausi ja alkaa uusi.
Olisi kiva vaihtaa ajatuksia!
ap ja 7, mistä päin olette?
mul 158 ja vajaa 100, tarttis tsemppiä ja!!
Painon ja pituuden suhteen.
Äläosta keventäjiä, kun on ilmainenkin olemassa..kiloklubi. Se on ihan hyvä, jos vaan jaksaa merkkailla.
reductil laihdutusvalmiste, autto minulla aluksi, mutta kun olin kolme kuukautta syönyt niitä,teho hävisi ja kilot tulivat takaisin.
En osaa taikasauvaa heiluttaa ja hyvää vinkkiä antaa: Mutta mikä olisi arvokkaampaa kuin oma terveys ja oman lapsen kasvun seuraaminen.
Sinulla on nyt puolivuotias lapsi ja voin sanoa, että tulet monesta asiasta jäämään paitsi, jos et laihduta...näin karvaasti olen sen itsekin kokenut ja niinpä siitä viisastuneena olen ottanut ryhtiasennon ja muuttanut ruokavaliotani ja liikunnan määrää.
Tsemppiä!! Ja laihduttavaa uutta vuotta
me satakunnassa.
Laittakaa ihmeessä osoite, jos uskallatte, niin pidetään yhteyttä! :)
Minkä ikäisiä olette?
lähti Reductilillä kolmessa kuukaudessa? Ja paljonko painosi/pituusi oli?
ja kirjasin päivittäin syömäni ruuan taulukkon, vaikka kilolaskuriin.
Minusta on mukava seurata kuinka paljon kuluttan lenkillä.
Aloimme myös mieheni kanssa juoksemaan, otimme netistä juoksukalenterin joka alkoi ihan nollasta. Mimulla toki ei ollut noin paljon pudotettavaa.
Meillä on myös porukka jonka kanssa käyn pelaamassa sulkapalloa ja kuntosalill (ryhmäkuri)
Ja muista aina vaikka kuinka ketutaisi lähteä lenkille niin eikun niskasta kiinni ja ulos.
Minä pudotin ekalla kerralla huimasti painoa kun lapset oli 1v ja 3v, silloin kävelin tuplarattaiden kanssa joka päivä pitkän lenkin.
Myös uiminen on tehokasta tai vesijuoksu.
Minulla myös herkkupäivä kerran viikossa, silloin kun lapsillakin karkkipäivä.
Tee arkiruoka kasvispainotteista, napostele porkkanaa ja lanttua ja leivän päälle keräkaalia.
Todella paljon Onnea sinulle ja miehellesi.
Muista että hitaasti mutta varmasti niin kilot pysyykin kurissa.
Sinulla olisi helposti puolet painosta pudotettavaa... Painon pudottaminen on paljon muutakin kuin liikunta- ja ruokailutapojen muuttamista. Kannattaa miettiä elämää kokonaisvaltaisesti, miksi painoa on tullut niin paljon, mitä syömisellä korvaa / peittää jne. Kannattaa lainata esim. Dr Phil Weight Loss Challenge -kirja (en tiedä onko ilmestynyt suomeksi). Siinä oli useita eri steppejä miten edetään.
Motivaatiota voit hakea paitsi oman olon parantumisesta ennen kaikkea lapsesta. Onko sinulla oikeasti VARAA olla sairaalloisen ylipainoinen? Haluat varmasti olla lapsesi mukana kun hän kasvaa? Etkä varmaan halua siirtää omia (paino)ongelmiasi hänelle?
Itse pudotin aikoinaan parikymmentä kiloa mielialalääkkeiden tuella. Mässäilin ja napostelin siis aikaisemmin masennukseen. Lääkkeet ovat oikeasti hyvä tuki painonhallintaan.
Tohon motivointiin minua itsea auttoi eniten kohtuullisen tavoitteen määrittely. Siis tavoite on oikeasti saavutettavissa, eikä vain utopistinen 'harha'.
Ruokapäiväkirja. Sitä tulee ihan huomaamatta syötyä kaikkea, on aika järkkyä huomata mitä kaikkea on suuhunsa laittanut, kun kirjaa heti ylös kaiken mitä on suuhunsa laittanut. Eikä tule laitettua niin paljon suuhun´, kun joutuu kirjaamaan kaiken ylös.
Lääkäriltä saisit varmaan lähetteen peruslaboratoriokokeisiinkin. Olisi itsellesi kannustavaa todeta miten nopeasti arvot paranevat kun paino laskee.
Tsemppiä koitokseesi, tärkeintä on uskoa itseensä ja jatkaa sinnikkäästi, vaikka välillä hairahtuisikin.
ja niiden katseleminen. Joissain kuvissa kun näytän oikein paksulta, niin katselen sellaista kuvaa itsestäni suklaanhimossa ja eipä enää tee niin kovasti mieli makeaa.
kärsi nälkää. Se vähän sattuu ja mahassa kurnii, mutta viikon kestettyäsi siitä tulee jo tapa ja siitä alkaa NAUTTIMAAN!!!
Mä aina ajattelin että kun maha kurni ja oli kauhee nälkä ja maha oli kipee, et NYT SITÄ LAIHTUMISTA TAPAHTUU! Sillä ajatuksella mä kestin sen nälän. Se että kipua oli juuri mahassa helpotti ajatusta siitä että justiinsa tuolta sen läskin pitääkin häipyä!
Mä en punninnut vaa'alla, vaan mittasin aamuisin (silllon kun sitä on laihimmillaan!) mitalla vyötärönympäryksen. Kun sentit alko häviään, niin päättäväisyys vain lisääntyi. Mun mielestä toi oli jotenkin fyysisempi touch siihen kun kilojen tuijottaminen! Noin cm/kg on se tahti mun kohdalla ainakin.
Mun vy oli 89cm kun aloin, nyt 58!!!!!!!!!! Aikaa meni 4 vuotta, mutta tahto oli rautainen. Nyt mulla on se vaihe, et edelleen tarkkailen syömisiä ja juomisia, ja tiukkana pitää olla noin 4 vuotta (ei kokemuksella mut kuulemani mukaan kroppa yrittää pyrkiä tuon ajan siihen 'tóttumaansa' painoon, ja jos se paino on 4v ajan mun saavuttama hyvä, niin jatkossa se tulee pyrkiin olemaan siinä, enkä enää nin helposti liho!) vielä.
Ja aijoo, alkoholi on tosi pahasta, samoin kaikki suolainen. Sipsit turvottaa.
Herkutella saa, mut pitää muistaa et arki on arkea, ja säästää ne nautinnot juhlaan! Jokainen kerta kun käyt kaupassa teet valinnan, ja mä valitsin sen et jätän keksit ja suklaat sinne. Oon myös säästänyt aika huimasti rahaa kun luovuin turhuuksista!!!
Tsemppiä ja onnea matkaan, todella
Kolmessa kuukaudessa Reductil lääkkeellä lähti 15kg. (pituus 152 ja painoa 117)Mutta sitten kertakaikkiaan iski ruokahalu. Tiedän tosin yhden henkilön, joka kyseisellä lääkkeellä ja painonvartijoiden pisteitä laskien, laihdutti 50kg, ja aikaa taisi mennä hieman alle vuosi. Toki hän lisäsi siihen liikuntaa reilusti.
Ei kannata turvautua niihin laihdutuskirjoihin, itse yritin kyseistä Dr Phil kirjaa lukea..ensimmäsien sivun jälkeen olin jo ihan sekaisin siitä tekstin määrästä...
Kyllä se vain niin on, että ihan sama: Oletko alkoholisti, ylilihava, narkomaani tai jotain muuta: Niin se kaikki lähtee sinusta itsestäsi ja mitä sinä itseltäsi haluat ja mikä haluat olla.
siis esimerkiksi kiloklubin, siinä kun metsästää niitä vihreitä pallukoita, niin saa aina tyytyväisyyden tunteen illan päätteeksi, kun on taas yhden päivän onnistunut syömään kunnolla.
Sitten mulla on juoksuohjelma, jossa on määrätty lenkkipäivät. Sitten vaan mennään, oli keli mikä hyvänsä -ja taas saa niitä positiivisia tunteita, kun on onnistunut yhden viikon saamaan pulkkaan.
Herkkujen kanssa mulla valitettavasti on totaalikieltäytyminen. En pysty makeaa kohtuudella syömään, joten on oltava kokonaan ilman.
Lisäksi mä olen nyt loppumetreille (viimeiset 10 kiloa) ottanut palkkiojärjestelmän, kun nuo viimeiset kilot tuntuvat olevan niin tiukassa. Eli jokaisesta pudotetusta kilosta saan palkkion (uudet farkut, leffakäynti jne. -siis jälleen positiivista mieltä itselle) ja sen jälkeen ei henkisesti voi enää sitä lukemaa ylittää... Tämä siis näyttää toimivan minulla :)
Tsemppiä matkaan! Ja tosiaan, kannattaa varmaan oikeasti käydä ammattilaisen juttusilla, niin pääset oikein eväin alkuun.
tuikkunen79@hotmail.com
vastaaminen voi kestää, mutta yritetään.
Itse ajattelin, että painon pudotus lähtee nyt itseni tutkiskelusta.
Mulla myös sykemittari ja taulukot ruualle, mutta joku mättää.
Uskon, että se on väsymys, masennus ja stressi.
Miten näistä yli ja mitä voitan sillä jos olen hoikempi...
kiitos kaikille vastanneille! :) En uskaltanut edes odottaa, että vastauksia tulisi näin paljon, saati sitten, että kaikki niistä olisi järkeviä :D Ihan aina ei voi luottaa AV-laatuun :P
Miten te pudottaneet olette selvinnyt himoista? Mies on hyvä vetämään pussin sipsejä tai karkkia kertaistumalta, ja minulle limu ja suklaa on ajoittain aika paha kynnys...
Mistä noita juoksuohjelmajuttuja olette löytänyt? Koitin äskön googlella hakea, mutta en löytänyt sellaista, mitä ajattelin teidän tarkoittavan? Tosin ei juoksu taida ihan meidän sydämille ja polville olla tarkoitettu ;) Ja vaunujen kanssa vähän vaikeaa.
Entä te, jotka olette laittaneet kaiken ylös, miten sen teette? Eli miten tarkkaan kirjaatte, ja johonkin vihkoonko, sivu per päivä?
Oletteko kaikki syöneet monta pientä ateriaa päivässä? Meillä totuttu aamulla närimään jotain, ja illalla sitten tehty salaattia, haettu jotain jostain tai tehty vaikka lämpimiä leipiä.
on kyse noin reilusta ylipainosta olisikohan turvallisinta kääntyä ihan lääkärin tai ravitsemusterapeutin puoleen? Onnea koitokseen :)