Lue keskustelun säännöt.
Pahastuinko anopille turhaan?
08.01.2009 |
Esikoiseni syntyi sektiolla ja minut nukutettiin. Leikkauksen jälkeen lapsi meni tietenkin isälleen ja isä soitteli isovanhemmille, että vauva on syntynyt. Anoppi asuu vain lyhyen matkan päässä sairaalasta ja oli tullut sillä aikaa vauvaa katsomaan kun olin vielä heräämössä. Mies ei ollut pyytänyt äitiään sinne, mutta ei tajunnut erikseen kieltääkään. Tuore mummo oli tietenkin sylitellyt vauvaa, kuvannut jne.
Kun heräsin sektion jälkeen, niin ANOPPI oli vauva sylissä luonani, mies oli vessassa. Voin sanoa, että vitutti rankasti. Olisin kuitenkin halunnut nähdä esikoiseni ennen anoppia ja vielä miehen sylissä. Anoppi vielä kehtasi selittää mitä kaikkea olivat jo vauvan kanssa "tehneet". Eikä tajunnut lähteä heti silloinkaan kun mies tuli luokseni ja olisimme halunnet nauttia KAHDEN ensihetkistämme perheenä. Mies onneksi sanoi anopille, että hänen olisi aika lähteä, mutta totta kai anoppi oli vielä ehtinyt sitä ennen kuvata tokkuraista minua ja vauvaa vielä videokameralla...
Huh huh, mitähän tässä vielä näkee lapsen kasvaessa...
Kommentit (24)
missä sairaalassa? :)
Ja ei musta tuo niin kauheaa ole... useimmiten täällä valitetaan, kun ei välitetä lapsenlapsista eikä oola kiinnostuneita tai tarjota apua. nythän tilanne oli täysin päinvastainen. Oikeastaan siitä olisi hyvä olla kiitollinen ja onnellinen eikä märnätä tyhjänpäiväisiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tuossa oli pahaa??
Taidat vihata anoppiasi todella! Keksit vain syytä mollata sitä! Jos se ei olis tullu, niin sit sekin olis ollu huono asia. "kun asuukin siinä vieressä, eikä vaivautunu tulemaan."
Kyllä minä ainakin haluaisin nähdä poikani lapsen heti kun mahdollista!
Ilmestyi aina vaan ovelle kun poika oli pieni, tuli kutsumatta sisälle vaikka mulla olis ollut siinä jotain kesken tai oltais oltu pojan kanssa just lähdössä jonnekin. Hän oli toisten lastenlasten kanssa saanut aina mennä hoitamaan oman mielen mukaan sen enempää kysymättä ja nämä toiset lapset ovat aina heillä hoidossa. Hänelle meni kauan aikaa tajuta kuinka minä olen erilainen kun mieheni vaimo, minä en siedä tuppautumista ja osaan pyytää apua jos sitä tarvitsen. Toki saa käydä kylässä, mutta ilmoittaa pitää.
Ymmärrän hyvin että sinusta tuntui pahalta, voisin kuvitella että oma anoppini olisi toimnut juuri noin! Onhan se jännää kuinka hän näki lapsesi ennen sinua!
Esikoiseni synnyttyä sitä ei pitänyt lapsenlapsesta erossa villit hevosetkaan. Vaikka käytös on itsestä ärsyttävää, niin kyllä mä jollain tavalla ymmärrän noita mummoja, joilta menee pää sekaisin lapsenlapsista.
Joten armoa heille, tuo on jo tapahtunut. Jatkossa sitten määrittelet rajat!