Onko sinulla ystäviä?
On se kummallista, minulla ei ole oikein ystäviä. Miehelläni sen sijaan niitä piisaa, ovat jääneet hyviksi ystäviksi jo kouluajoilta asti.
Mikähän auttaa?
Mieheni on paras ystäväni. Ehkä vauva tuo tullessaan uusia ystäviä mammakerhon tms. kautta.
Kommentit (10)
Minä en ole koskaan osannut muodostaa ystävyyssuhteita, en lapsenakaan.
Hyvänpäivän tuttuja ja työkavereita on kyllä.
mutta vähän. Olen vieraantunut monista vanhoista ystävistäni kun ei ole yhtään mitään yhteistä. Ja muutama heistä on hyvin itsekeskeisiä, joten olen katkaissut yhteydenpidon. Minulla on pari hyvää miespuolista ystävää, joita näen kyllä melko harvoin. Puhelimessa puhutaan kuitenkin ainakin kerran kuussa. Naisystäviä minulla on pari, lasten kautta tutustuttiin ja se yhdistää.
Ystävät kouluajoilta ovat tipotiessään - muuttaneet kauaksi pois. No, heitä en enää edes kaipaisi.
Yksi nainen hyväksikäytti - sai minulta vietyä rahaa sekä huonekaluja. Ymmärsin onneksi ajoissa laittaa välit poikki.. Yksi nainen puukotti selkään elikäs haukkui selkänsä takana - jätin hänetkin. Vähän tuntuvat naiskaverit olevan ilkeitä, enkä varmaan kunnollista kaveria taida löytää.
enää. yksi oli, paras, rakkain. Häntä ikävöin enkä muihin edes tahdo tutustua. Hän on enkelinä nyt.
Ystävyyssuhteitten ylläpitäminen on älyttömän rasittavaa.
Minä en ole koskaan osannut muodostaa ystävyyssuhteita, en lapsenakaan. Hyvänpäivän tuttuja ja työkavereita on kyllä.
lapsuuden kaverit ja koulukaverit ovat kuka missäkin ja yhteyksiä ei ole pidetty.
ei ole montaa ja niihinkin on välimatkaa, harvoin nähdään. Ei olis pahitteeks jos muutaman uuden sais.
Ystävinä pidän sellaisia, joiden kanssa tavataan ja soitellaan silloin kun siltä tuntuu/on asiaa, joille voin kertoa kipeistäkin asioista luottamuksella ja joiden kanssa ei tarvitse teeskennellä mitään. Ystävyyden ei mun mielestä tarvitse olla mitään bestis-ystävyyttä, en voisi olla ystävä sellaisen paita&peppu-naisen kanssa. Tuntuu, että liian monella naisella on se käsitys, että ystävyys on kuin joku parisuhde, johon kuuluu päivittäiset juorupuhelut, pitää tietää kaikki toisen elämästä. Sellainen on tosi ahdistavaa.
2 luokittelisin ystäväksi, ja toinen heistä on siskoni.
Olen kyllä yksinäinen, ja kaipaisin lisää kavereita, ja ystäviä.
jostain syystä vanhat lapsuuden ja nuoruuden ajan ystävät ovat "jääneet" eli yhteydenpito on katkennut. Enkä ole ystävystynyt kenenkään kanssa kunnolla, vaikka olen yrittänyt:( vika kai itsessä, tietäis vaan mikä vika,, ehkä olen liian hiljainen.
mutta vähän.
Olen vieraantunut monista vanhoista ystävistäni kun ei ole yhtään mitään yhteistä. Ja muutama heistä on hyvin itsekeskeisiä, joten olen katkaissut yhteydenpidon.
Minulla on pari hyvää miespuolista ystävää, joita näen kyllä melko harvoin. Puhelimessa puhutaan kuitenkin ainakin kerran kuussa. Naisystäviä minulla on pari, lasten kautta tutustuttiin ja se yhdistää.