Lue keskustelun säännöt.
Nyt palo käämi tohon ukkoon
29.12.2009 |
Mulla on taas pahempi kausi nivelreuman kanssa ja aamulla liikkeelle pääsy on tosi vaikeaa. Olen sairaslomalla ainakin vuoden loppuun, mahdollisesti pidempäänkin.
On tässä viime viikkoina tehty niin, että mies vie aamulla työmatkalla lapset (4 ja 5 v) tarhaan ja minä sitten haen iltapäivällä heidät, kun olen saanut saanut itseni liikkeelle aamukipujen helpotettua.
Tänään aamulla hän sitten ilmoitti, että on ihan typerää, että lapset ovat päivät tarhassa kun äiti makaa kotona. Hän ei ymmärrä ja jättää lapset kyllä taatusti herättämättä ja viemättä tarhaan. Liekö joku hänelle eilen moisesta kuittaillut...
Minä en siinä puoliunessa ymmärtänyt, mitä hän oikeasti meinaa, mutta tosiaan jätti lapset minulle seuraksi koko päiväksi. Tässä olen nyt sitten aamupäivän itkua vääntäen tehnyt ensin lapsille aamupalaa ja leikkinyt heidän kanssaan. Ulos ei ole voitu lähteä, kun minä en oikeasti kykene ja kaksin noita ei uskalla laskea, kun omalla talolla ei oikein ole pihaa. Eikä kyllä ole leikkikavereitakaan näkynyt.
Onneksi sain kaverin auttamaan kotiaskareissa. Hän lupasi käydä tullessaan kaupassa ja tekee lapsille päiväsapuskat, niin minä saan huilata edes hetken...
Mut miten ihmeessä ton ukon voi olla niin vaikee ymmärtää, että kun sattuu niin sattuu ihan oikeesti. Ja miten vaikee sitä on tehä yksin kertaisia kodin hommia, jos leipäveitsi ei pysy kädessä. Miten voi olla niin tuskaista ymmärtää, et miä en vapaaehtoisesti saikulle jäis, mut kun tosiaan ei ees ittestään pysty huolehtimaan.
Kiitos kun sain purkautua.
Kommentit (59)
Ei sitten minkäänlaista myötäelämisen kykyä. En tiedä enkä tunne nivelreumaa, mutta osaan vain kuvitella, että olet kipeä.
Sekö miestä kismitti, että sinä sait jäädä kotiin lepäämään? Ihan kun huviksesi kotona olet. Miehesi siis koki kohtuuttomaski, että hän joutuu hoitamaan lapset aamulla ja viemään hoitoon.
Ymmärrän hyvin, että ottaa päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä vaiva se nyt on viedä lapsia aamulla päiväkotiin?
Pönttö mikä pönttö.
Voimia sinne! Onneksi sait kaverin jelppimään. Itsellä oli vähän sama tilanne kesällä. Vatsaoperaation jälkimainingeissa kotiuduttuani mies lähti kaverin luokse vähän ryyppäämään (vajaan kolmensadan km:n päähän). Siinä sitä sitten itkettiin kotona kivuissa ja säryissä ja koetin olla hyvä äiti puolikuntoisena 2- ja 3-vuotiaalle. Kyllä kävi vihaksi. :%#
leipäveitsen pitelyyn tarvitaan puristusvoimaa ja sormien koukistelua. Kirjoittaminen luonnistuu vaikka yhdellä tönköllä sormella, hitaasti mutta varmasti...
t. ei Ap, muuten vaan asian tajuava..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedätkö, onko aikeissa tehdä noin toistekin?
Toivottavasti ei aattele tehä toista kertaa moista.
Miä vaan mietin, et olisko siel aamulla jotkut kanssa vanhemmat kuittailleet hänelle tilanteesta. Ottaa tollasista aika helposti nokkiinsa. Ja ehkä ei oikeesti ymmärrä tätä mun tilannetta - ei oo aamusin katsomassa miten vaikeeta mulla on aamulla. Näkee mut vaan illalla, kun nivelet ovat paremmassa kunnossa ja kipuja paljon vähemmän.
Ja tosiaan puristusvoima on se, mitä mulla ei käsissä ole oikeastaan yhtään. Koneella kirjoittaminen onnistuu, kun siinä ei juurikaan tarvita voimaa, eikä tosiaan myöskään niveliä tarvitse liikutella hirveästi.
Aamulla ylöspääsyyn vaikuttaa lähinnä jalkojen kiputilat: kun on molemmat päkijät ja nilkat kuin tulessa, niin ei se kävely hirveen helppoa ole...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kuinka kauan tuo aamu sulla jatkuu, ettet voi mitään tehdä siis?
Siis joo voinhan miä ostaa valmiita viipaleita, samoin juustot viipaleina. Mut se ei tosiaan poista sitä, että sattuu ja oon oikeesti likimain toimintakyvytön aamulla. Onneks helppaa iltaa kohti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi ymmärtää, näitä ihmisten avautumisia. Jos ei pärjää kotona, niin apua voi hakea.
tuohan on henkistä väkivaltaa, eikös kunta voi järjestää kodinhoito-apua, ja voisit kai myös panna ukkosi maksamaan kodinhoitajan, jos ei ala uskomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllähän ap pärjää mut suuttui ymmärtämättömälle miehelleen, joka ei vienyt lapsia tarhaan vuorollaan, kun toinen ei voi. Hehän ilemeisestomivat opineet et ap sit hakee lapset iltapäivällä, kun jo pystyy. Ei hän valittanut pärjäämistään vaan kertoi tuskastuneensa miehen törkeään käytökseen.
En siis ole ap,mutta mulla on ärhäkäs nivelreuma ja vauva 10kk. Imetystä on jatkettava kun vauva on multiallerginen,erityiskorvikkeetkaan ei ole sopineet ja imetyksen takia lääkitys on minimissä.
Aamuisin on NIIN vaikeeta. Ja apua mistään kunnalta turha odottaa. Omaa rahaa palkata apua ei ole.
Meillä mies tajusi vasta kun joutui noiin 3kk sitten itse onnettomuuteen. On siitä lähtien ollut kotona ja nähnyt mun arjen ja tuntenut itse kipua... Sitä ennen *huoh* varmaan yiritti ymmärtää muttei ymmärtänyt.
Meillä myös muut lapaset hoidossa/koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen joutunut lopettamaan molempien lasten imetyksen ennen puolen vuoden ikää, et on saatu taas reumalääkeet kohilleen. Pahimmat vaiheet tosin ovat olleet kuopuksen syntymän jälkeen. Kolmatta lastakin on harkittu, mutta ajatus raskautta edeltävästä lääkkeettömästä ajasta ahdistaa jo valmiiksi.
Varmaan moni ajattelee, et miksei meillä ole lapset kotona aamupäivisin, vaikka isä vie ne tarhaan ja sairaslomalla oleva äiti hakee iltapäivällä ihan hyvä vointisen oloisena. Mut tää aamu taas todisti, et en miä kotona pysty heistä aamuisin huolehtimaan.
Kerroin miehelle tän päivän tapahtumista ja omista tuntemuksista ja ainakin nyt tuntui ihan ymmärtäväiseltä. Sanoi, ettei ajatellut mun olevan oikeesti liikuntakyvyton aamuisin. Lupas jatkossa huolehtia lapset tarhaan ja uhkas teha mulle aamiaisenkin valmiiksi.
ap
Pistä ukko auttamaan vaan. Tsemppiä sinne!
Eli en oikein halua pyytää ukolta apuja. Kun jotenkin pelkään, että mun toimintakykyni laskee entisestään, jos en pakota itseäni tekemään päivittäisiä askareita. Ehkä täs on osasyy, miks ukko ei tajua kuinka kipeä miä oikeesti oon.
Mut toisaalta jos haluaa hyvitellä mua tekemällä aamupalan, niin en miä hanttiin pistä. Mulle riittäis kun huolehtis lasten aamutoimista.
ap
Kun sairastuin muutama vuosi sitten, niin olihan se itsellenikin vaikea ymmärtää, että miten olo voi vaihdella päivän mittaan - että kuvitteleeko sitä vaan väsymystään aamun säryt ja liikuntakyvyttömyyden, kun jo iltapäivällä kaikki rullaa. Niin varmasti on myös puolisolla. Itse harkitsin reumaliiton parikurssia meille, mutta olen nyt erittäin hyväkuntoinen (siis suomeksi lääkitys kohdillaan, meillä kolme lasta, eikä pahenemisvaihetta tämän kuopuksen jälkeen tullut).
Yritin siis kuvata jotain siitä että kipua on vaikea "muistaa" jälkikäteen, ainakin siis minä ajattelen, että ehkä vaan kuvittelin ja olen huomenna reippampi, kunnes taas könkkään ja puren hammasta, kun sattuu joka paikkaan.
Tauti tuntuu tekevän koko ajan aaltoliikettä. Sen perusteella mitä tämä aamu on, ei pysty kovin tarkasti ennustamaan, millainen seuraava on. Toisinaan kivut voivat olla jonain aamuna likimain poissa ja seuraavana taas saa tehdä tunnin töitä, että pääsee ylös sängystä.
Ja toi, et kipuja ei muista, on harvinaisen totta. Iltapäivällä on tosi vaikea enää muistaa miltä aamulla tuntui. Saati sitten muistella miten paljon viikko tai kuukaus sitten sattui. Ihmismieli vaan yrittää unohtaa ne kivut.
Osittain sen takia, miä oon jopa pitänyt kipupäikkyä ja kuvaillut ihan sillä, et mitä pystyn aamulla tekemään ja mitä en. Sitä kun lueskelee niin näkee selvästi taudin aaltoluonteen. Toisinaan siel ei oo mitään merkintää, toisinaan näkee just sen, et mistään ei tuu mitään.
Ja sitä nää pahenemisvaiheet, joissa joudutaan muokkaamaan lääkitystä. Ja kun ne muutokset eivät vaikuta heti. Ei voi muuta todeta, kuin että onneksi täs on ennen tätä vaihetta ollut 2 vuotta melkein kivutonta aikaa.
Miksi lapset pitää laittaa tarhaan VAAN siksi, ettet jaksa aamupalaa laittaa?
Leikkaa juusto illalla valmiiksi. Ja tee muuta jonka voi vaan antaa tarjolle.
Meillä on saman ikäset lapset ja ne voitelee itse leipänsä, kauhoo lautaselleen syötävää jne.
Minusta ei ole paha paikka olla lapsien kanssa yksin kotona. Kuulostaa täysin siltä että haluat vaan heilua kotona ilman lapsia.
Jos et pysty lapsia hoitamaan ja vielä tarttee jotain kaveria kiikuttaa apuun niin hanki vaikka siivooja.
Johan sulla on saikkuakin massiiviset 2 päivää!
Mene nyt ihmeessä pois tietokoneelta kun et lapsiasikaan jaksa.
Paksua, todella paksua.
Joidenkin ihmisten on vaikea tuntea empatiaa toista kohtaan.