Hehe. Ihana luokkakokous! Huippuoppilas

Ja vaikka ei akateeminen olekaan, on erittäin hyvä työpaikka ja vitosella alkava kuukausipalkka. Nyt tosin äitiyslomalla.

vaikka niitä on neljä järjestetty. En toiste ole mennyt, se on nähty ja se oli siinä, mutta sain sieltä ystäviä sellaisista, joista en olisi osannut aikanaan arvata. Hauskinta oli yhden koulussa naistenkaatajaa esittäneen kanssa, joka osoittautui homoksi ja sen hiljaisen pojan kanssa, jota suurin osa koulussa haukkui lihapullaksi (paitsi minä, en pidä ihmisten nimittelystä ja vältän laumasieluisuutta). He olivat koko porukan fiksuimmat, ja heidän kanssaan olen kahvitellut sen jälkeenkin.



Olen ollut koulukiusattu itsekin, enkä jaksa kantaa kiusaajilleni katkeruutta. Tajusin ja näin jo vuosia sitten, että heikkoitsetuntoinen pönkittää itseään toisia kiusaamalla ja taustalla voi olla oikeita ongelmia. Yhtään silloista kiusaajaani ei ollut paikalla: toinen oli kuollut huumeisiin ja toinen taposta vankilassa.

Kun tiedän, että juuri noin siellä jaotellaan ihmisiä. Kuka on jotain ja kuka ei mitään, ja sille, kuka ei ole mitään, nauretaan ja ollaan ylimielisiä.



Minä olin koulussa se hiljainen alisuorituja, en oikein pärjännyt missään aineessa. Olin se "most likely to fail" - tyyppi. Miltä teistä nyt ylimielisistä katkerista se tuntuu?? Olisiko kiva, että pääsisitte pätemään minun avullani?



:(



Oma luokan luokkakokous oli tosiaan kaiverrettu sormukseen. Se päivä oli ja meni, kutsua en koskaan saanut. Kuulin, että kivaa oli ollut.

Ne huippuoppilaat, joista opettajat odottivat paljon, oikein tekivät teille? Voi jeesus että ootte alhaista porukkaa, jos nautitte siitä, että niillä syrjityillä ja kiusatuilla hikareilla ei meekään hyvin.

ihan saman. Ne, jotka pitivät itsestään kovaa meteliä koulussa, esim. leuhkivat "muka hienoilla" harrastuksilla tai "muotivaatteilla", eivät aikuisina ole kovin pitkälle päässeet. Usein ne hiljaisemmat ovat pärjänneet paremmin. Pistää kyllä hymyilemään, täytyy myöntää ;)

mutta..mutta..tästä naikkosesta opettajat ja kaikki odotti "jotain suurta".

Näin se elämä menee. Toivottavasti nykypäivänä kaikkia oppilaita kohdellaan tasapuolisesti.

Minulla oli lukuaineet aina kymppejä, kirjoitin kaikista aineista ällän ja vanhempani, opettajani ym. odottivat minusta aina jotain "suurta". Olen työtön, lopputyötä vailla oleva, läski ruma kahden pikkulapsen köyhä mielenterveysongelmainen yh. (Tosin kyllä silti ihan onnellinen.)

Koskaan en kuitenkaan kouluaikoinan nostanut itseäni jalustalle tai tehnyt numeroa menestyksestäni, lähinnä olin kiusaantunut jatkuvasta huomiosta. En vain voinut sille mitään, että peruskoulu minulle oli lapsellisen helppoa, lukiokin meni lähinnä lintsatessa ilman kirjoja ja silti "menestyin". Minulla oli ja on monenlaisia ihmisiä ystävänä, eikä meidän ystävyyttä ole koskaan haitannut hyvä tai huono koulumenestys.

Kannattaa siis kaivaa se herne nenästä ja päästää irti ikiaikaisista katkeruuksista, jotka todennäköisesti syövät vain sinua itseäsi sisältä. Me luonnostamme hikarit emme ole varmasti uhranneet sinuun yhtään pahantahtoista ajatusta silloin tai nykyään!

35- vuotias opiskelija ole hyvä juttu? Jos vaihtaa alaa, on opiskeltava jotain :)

enkä ajatellut osallistua. Olin aikoinaan se luokan paras miljardin L:n oppilas, nyt jo vuosikausia vakituisessa perustyössä. Ei kuitenkaan kartanoa tai muuta valtavaa omaisuutta, vähän ylipainoa jne. En ajatellut mennä sinne naurettavaksi, että katsokaa nyt kun tuostakaan ei tullut "mitään". Sinne on tulossa muutama niitä hienostoon kuuluvia jotka ovat kansainvälisessä työssä jne enkä aio antaa heille yhtään iloa itseni kustannuksella :)

ne kiusaajat ovat pärjänneet jatkossakin ja todellisuudessa se kiusattu on nykyään onnettomampi ja surkeampi kuin silloin lapsena ja nuorena.



Useimmat eivät oikeasti onnistu "näyttämään" edes itselleen. Turhaa siellä satuilla mitään muuta.

meidän luokalla oli 3 tosi hyvää oppilasta. Yks rakastui täysrenttuun, jätti lukion kesken ja on päiväkodissa töissä. On aivan kypsä työhönsä, kävi 5 min välein tupakalla, 4 lasta ja paljon lainaa.



Primus on hotellinjohtajana ja täysin stressaantunut mutta on tyytyväinen työhönsä ja kolmas on kaupungilla töissä, asuu kaupungin vuokra-asunnossa ja lapsia on myös iso kasa.



Kiusaajat, se pahin kiusaaja on ollut yläasteelta saakka kotiäitinä, nyt työttömänä, 4 lasta, 3 eri isää, ekan lapsen isä on vankilassa, aina kun pääsee ulos joutuu samantien sisään. 2 muuta isää eivät ole yhtään kuvioissa mukana, vanhin lapsista on 20 v ja ihan täysluuseri jo valmiiksi. Peruskoulun kävi ja sen jälkeen vaan viettää äidin kanssa päivät kotona.

Kakkoskiusaaja halusi aina kampaamoon töissä ja onkin ihan edennyt hiusten pesijäksi asti, älliä olis ollut vaikka mihin.

Hän siis pesee hiukset, vastaa puhelimeen, rahastaa ja siinä kaikki.



tässä tavallinen duunari perusperhe ja asuntolainan kanssa olen tosi tyytyväinen elämääni.