Anopin suusta kuultua...
Puuh, laukooko teillä anoppi ihme juttuja, siis suorastaan loukkaavia?
Anoppi kävi kylässä. Vajaan vuoden ikäinen vähän pulautteli ja tuumin vain, että huh kun tuoksuu oksennukselle, tuleekohan oksennustauti. "Kyllä se on tuo imetys mikä laittaa vauvan oksentamaan..." "Et kai sinä nyt enää imetä, kun se muutakin syö..." "Mitäs me läskit, ei meille edes farkut sovi, kun ME olemme niin lihavia, eri se on meidän maija, se on niin hoikka, että mikä vaan sopii sille, sillä on sit hyvä vartalo..."
Mies sanoo aina, että laita vaan toisesta korvasta ulos anopin puheet tai älä kuuntele. Mutta alkoi kyllä veetuttaa, kun se sanoo tuollaisia. En edes ole mikään lihava, 60 kg, noh, ehkä 3-5 kiloa voisi painaa vähemmän, mutta en mikään lihava ole. Toinen on tuo vauvan imetys, miksi se on mummoille niin suuri juttu. Vauvasta asti kuulee "anna oikeaa ruokaa, ei se nuku siksi, kun et anna oikeaa ruokaa jne." Kun siis imetys on onnistunut enemmän kuin hyvin...
Kommentit (30)
jos olet eri mieltä. Esim. "aijaa, kyllä x:n (= miehesi) mielestä mulla on maailman paras vartalo"
ja "nykyään on erilaiset suositukset, kuin silloin kun sinä hoidit lapsiasi, osa senaikaisista suosituksista on jopa nykykäsityksen mukaan vaarallisia"
Pitää oikeutenaan voida sanoa ihan mitä tahansa.
Nykyään mä osaan paremmin jättää sen sanomiset omaan arvoonsa, sairas mikä sairas. Välttelen sitä minkä pystyn.
Onko se anoppi oikeasti läski? Siinä tapauksessa, sanoisin piruuttanikin, että "mun BMI on ihan normaali kaikkien painotaulukoitten mukaan, mutta sua voisi kyllä tosiaan sanoa läskiksi". Hehe.
varsinkin kun naisen itse ilmoittamaan painoon pitää lisätä 10-15kg että saadaan todellinen paino.
Jep, jep. Nooh, tunnustan, painan 61 kiloa, just kävin tarkistamassa. Mutta anoppi kyllä painaa minua tuon 10-15 kg enemmän, ja on muuten 10 senttiä lyhyempikin.
varsinkin kun naisen itse ilmoittamaan painoon pitää lisätä 10-15kg että saadaan todellinen paino.
mutta 180 pitkä ei...
eli mikäköhän ap:n pituus on?!
anoppi on sivistymätön moukka kommentoidessaan toisten ulkonäköä.
Jos minun anoppini esittäisi ääneen epäilyksiä lapsieni isyydestä, lähtisin siltä seisomalta kävelemään enkä tapaisi häntä enää ennenkuin asiallinen anteeksipyyntö olisi kuultu. Ikinä, koskaan, milloinkaan ei tarvitsisi anopin minua eikä lapsiakaan nähdä.
mutta en niitä enää kuuntele, mies ei ole kuunnellut vuosikausiin.
Meikäläisen anoppi epäilee esikoisemme ÄITIÄ, luitte oikein. Esikoinen on niin tullut heihin, nokkela, ketterä, välkky, blondi - hänestä ei oikein etsimälläkään löydä mitään mua. Anoppi kerran rannassa oli siskolleen todennut (oli mennyt kahvit väärään kurkkuun miehen tädiltä), että jos tuo (osoitti mua) on oikeasti meidän pojanpojan äiti (?!), niin on se hienoa, ettei ole mitään periytynyt pojanpojalle, vaan on saanut paremman puolen geenit.
En nyt mikään missimallimittainen ole, mutta sopusuhtainen kuitenkin. Jos nyt tosiaan tuo pituus on kaikkein oleellisin asia tässä keskustelussa. ;)
Tuo on kyllä jo paha, jos anoppi epäilee sitä, kuka lapsen äiti olisi... Hiukka yksinkertainen anoppi täytyy olla.
Ap, miehesi saisi tukkia sen eukon suun seuraavalla kerralla! Onko hän koskaan noussut sanomaan vastaan sille tyrannille? Ehkäpä olisi aika. Ei tarvitse alkaa alatyyliseksi (niinkuin anoppi), mutta tasan voi puolensa pitää omassa kodissaan, ja tieysti muuallakin!
Pidä huoli, että miehesi joko suoraan kuulee noi kaikki tilanteet tai sitten toistat heti sanasta sanaan miehesi ja muiden kuulleen ne anopin loukkaavat mölinät. Olisikohan tuossa ideaa? Luulisi miehesi ymmärtävän sinua, kun rauhallisesti tuosta sille kahdenkesken puhut?
Ja sähän olet aivan normaalipainoinen! Ja vaikka painaisit mitä, niin ei se ole jonkun ikävän ihmisen asia kommentoida. Sivuraiteelle meni joillakin tämäkin keskustelu. Oli kyse tavoista (niiden puutteesta) ei painostasi oikeasti.
En väitä, etteikö tässä ketjussa olisi ollut asiaa, mutta nyt tässä joulun tienoilla on anoppeja lyöty kuin vierasta sikaa. En halua olla aina haukuttavana.
"antaa mennä toisesta korvasta ulos"? Ts vaieata? Mä olen oikein oppinut arvostamaan mun rakasta miestäni kun se on sanonut (anopin suhteen) että "nosta kissa pöydälle" ja puhu suoraan asioista. Noh, minähän sen sitten olen tehnyt. Mielestäni kyllä ihan rakentavasti keskustelen, mutta pääasia on siinä etten ala hautomaan juttuja mielessäni vaan kun koen tulleeni loukatuksi niin otan asian esille ja toivon siitä asiallista keskustelua. Mainittakoon, että tarvittaessa olen sitten myöskin puolustanut anoppiani erittäinkin kiivaasti.
Koska mikäli tässä ketjussa sun sympatiat oli noiden anoppien puolella, niin ei voi kuin ihmetellä! Epäillään isyyttä, haukutaan läskiksi, puututaan ihan hyvään hoitoon ja kasvatukseen. Siis mieti nyt vähän! Yritä edes, jooko.
"lakaise maton alle" -tyyppi. Ei se jaksa nykyään mitään miettiä. Eikä tietysti joka asiaa ole hyvä vatvoakaan, mutta jos aina kuulee jotain tuollaista, niin en osaa kyllä lukita korviani. Jotain olen anopille suoraan mennyt sanomaan ja siitähän on tietysti ollut välirikko seuraamuksena. Tästä olen sitten myös mieheni suunnasta saanut kokea olevani syyllinen siihen, ettei lapsilla ole hoitaja saatavilla "kun minä aina ajattelen vain itseäni." En jaksa kaikkea nyt tilittää, mutta eipä tämä yhteiselo aina niin helppoa ole.
En väitä, etteikö tässä ketjussa olisi ollut asiaa, mutta nyt tässä joulun tienoilla on anoppeja lyöty kuin vierasta sikaa. En halua olla aina haukuttavana.
Sillä minulla ainakin on äiti se joka haukkuu KAIKEN mitä teen. Ihan tosissaan, ainoa valintani jota se ei ole haukkunut oli että menin lukioon enkä amikseen. Ennen olin aivan itku kurkussa kun äiti avasi suunsa, nykyään osaan vähän sulattaa. Eikä yhtään varo edes todella arkoja asioita vaan esimerkiksi kun esikoisen syntymän jälkeen olin masentunut (ja ylipainoinen) hoki miten pitäisi laihduttaa nopeammin. "kyllä pari-kolme kiloa pitäisi saada kuussa pois, sen kun syöt vähemmän" oli viimeistään toinen lause jonka sanoi tavatessa. Ei muuten mitään mutta olen muutama vuosi sitten sairastanut anoreksian. Ja minusta on kauheaa että oma äiti hokee koko ajan tehokkaammasta laihduttamisesta (entiselle?) anorektikolle. Oli todella vaikeaa pitää laihduttaminen järkevänä.
Anoppikin laukoo välillä loukkauksia, mutta pysyttelee yleensä etäisen kohteliaana. Onko äidit sitten yleensä niin kilttejä vai sulattaako naiset vain paremmin oman (tutun) äidin puheet kuin sen anopin johon jotenkin automaattisesti liitetään arvosteleminen.
Tuo on kyllä jo paha, jos anoppi epäilee sitä, kuka lapsen äiti olisi... Hiukka yksinkertainen anoppi täytyy olla.
Lapsenhan voi saada myös luovutetuilla sukusoluilla... ja tässähän oli kyse perityista geeneistä. Anoppihan on ihan ajantasalla, lapsen synnyttänyt eäiti ei välttämättä ole lapselleen " biologinen äiti ":) .
kuultavaa,olin mun ensimmäistä poikaamme synnyttämässä,anoppi tuli heti katsomaan kun vaan sai ensimmäinen lause minkä se sanoi oli"timo,oletko aivan varma että poika on sun?" minä olen blondi,mies ruskeatukkainen poika oli syntyessään mustatukkainen...jestas,meinasin heittää koko muijan huoneestani ulos