Mieheni on yksinhuoltajaisä ja päideriippuvainen

Seurustelen itseäni 5 vuotta vanhemman miehen kanssa, joka on yh isä 9 vuotiaalle tyttärelleen. Itselläni on 3 lasta, joiden kanssa olen elänyt 5 vuotta yksin. Seurustelusuhteemme on kestänyt noin 3 vuotta ja parisuhteessamme on niin ala,- kuin ylämäkiäkin. Miehelläni on päihderiippuvainen menneisyys, joka on siis ollut ennen tyttärensä syntymää. Tyttären äiti kärsii myös samasta sairaudesta.

Mieheni on ollut hoidossa alkolismistaan ja olikin useita vuosia juomatta. Viimeisen vuoden aikana hän on kuitenkin alkanut käyttää taas alkoholia,välillä enemmän,välillä vähemmän. Juominen tapahtuu yleensä tyttären ollessaan äidillään,mutta tiedän miehen käyttävän alkoholia myös tyttären aikana. Olen usein ilmaissut miehelle murheeni siitä,että humalassa oleminen ja lapsi eivät kuulu yhteen,mutta hän itse ei halua ongelmaa nähdä. Ja uskoisin hänen kokeilleen myös muita päihteitä tyttärensä läsnäollessa ja hänen mielestään se ei ole paha asia, koska lapsihan on tällöin nukkumassa.

Mies on minua ja lapsiani kohtaan yleisesti ottaen varsin rakastava ja aivan ihana sekä kiltti mies. Toisinaan huomaan hänessä kuitenkin välinpitämättömyyttä ja luonteen itsekkyyttä.

Alkoholin tullessa kuvioihin,hänen luonteensa muuttuu ja minun mainitessa asiasta hän hermostuu.

Suhteemme oli katkolla muutaman kuukauden ja miehen alkoholin käyttö ja oma elämänhallinta pääsi täysin käsistä. Palatessamme yhteen,hän sai taas asiansa järjestykseen. Väliajoin hän tiedostaa itse ongelmansa ja lupaakin lopettaa. Uskon hänen kuitenkin juovan usein tyttärensä aikana,mutta koska emme asu samassa taloudessa,niin asiasta ei ole varmuutta.

Olen välillä täysin uupunut ja haluaisin päästä suhteesta pois. Suhteessamme on kuitenkin niin paljon hyvää ja rakastamme toisiamme. Olemme käyneet paljon asioita ja tapahtumia suhteemme aikana lävitse,jotka on vahvistaneet suhdettamme ja myös rakkauttamme. Kykenemme keskustelemaan asioista ja olemme toistemme parhaat ystävät Miehessä on kuitenkin joku toinen puoli, jota en halua tuntea. Tunnen kuitenkin jollai tasolla olevan vastuussa myös hänen tyttärestään. Suhteeni häneen on erittäin lämmin ja läsnäoloni onkin hänelle erittäin tärkeää, koska hänen äitinsä on kuvioissa todella harvoin.

En tiedä mitä tulisi tehdä. Olemme molemmat työssäkäyviä ja koulutettuja ihmisiä ja päällisin puolin kaikki on ns. kunnossa. Vietämme vapaa-aikaamme paljon yhdessä,johon kuuluvat yhteiset urheiluharrastukset. Mutta joku on silti vinossa. Hoitoon mies ei ole halukas menemään ainakaan omasta tahdostaan ja selitteleekin juomistaan usein vähättelevään sävyyn.

Pitäisikö yksinkertaisesti lopettaa suhde ja jättää mies ja hänen tyttärensä oman onnensa nojaan?