Onko vauvan "peppukiito" paha juttu?

niin ihan ok

on huomattu, että tietyt oppimishäiriöt korreloi konttaamattomuuden kanssa. Eli osa oppimishäiriöisistä ei ole osannut kontata. Ja tätä sitten terapoidaan opettamalla konttaamista.



Eli peppukiitäminen sinällään ei ole haitallista. Mutta se kannattaisi varmistaa, että lapsi osaa halutessaan kontata.

Konttauksesta en siis vielä tiedä, kun ei ole oppinut sitä - toistaiseksi. Ottaa kyllä konttausasentoa ja heijaa kroppaansa siinä, mutta ei vielä konttaa.



ap

Tosin senkin aloitti vasta kun oli 11kk. Siihen asti istui lattialla paikoillaan. Konttaamaan oppi 1v2kk, kävelemään 1v6kk.



Nyt on ihan normi 9v, jolla sujuu koulu todella hyvin (äidinkieli ja matikka ysejä.) Liikunnallisesti oli hiukan kömpelö muutamia ensimmäisiä vuosia. Nyt kaikin puolin normi 9v, joka harrastaa monenlaista liikuntaa.



Eli mä en olisi huolissani, ainakaan meidän keskimmäisellä tuo peppukiito ja liikkumisen myöhäisyys ei näy enää elämässä mitenkään.

sillä ei ole niin väliä, missä vaiheessa se konttaus tulee, riittää että se tulee. Myös sellainen vuorottainen kiipeäminen on OK.



Meidän suvussa lapset ovat aika järjestään lähteneet ensin peppukiitoa ja sitten kontanneet vasta sen jälkeen. Kävely on tullut 14-17kk iässä. Ei me mitään liikunnallisia kyllä ollakaan, mutta näitä oppimisvaikeuksia ei ole, esim. matemaattisia/hahmotus/kielellisiä, mitkä liitetään usein konttaamattomuuteen.

Peppukiiturien kävelynoppiminen hidastuu (raajojen vastakkaisuus ei hahmotu) ja motoriset taidot jäävät jälkeen (jonkinlainen toispuoleisuus hahmottamisessa jää mahdollisesti päälle? ota tarkemmin itse selvää) ja sitä kautta oppimisvaikeuksia.

oppi 1 v 1 kk ikäisenä kävelemään. Nyt 1 v 5 kk vanhana juoksee jo kovaa kyytiä. Yhtään ei kontannut ennen kävelemään oppimista, Nyt saattaa joskus pikkuisen hitaasti kontata leikkiessään sisarusten kanssa. On kuitenkin kova kiipeämään ja vuoroaskellus sujuu siinäkin. Oppimisvaikeuksista on paha mennä sanomaan tässä vaiheessa, mutta puhetta alkaa tulla jo mukavasti. Siskon lapset olleet peppukiitäjiä ja ei ole koskaan ilmennyt oppimisvaikeuksia. Joten rauhallisin mielin voit olla.

Peppukiiturien kävelynoppiminen hidastuu (raajojen vastakkaisuus ei hahmotu) ja motoriset taidot jäävät jälkeen (jonkinlainen toispuoleisuus hahmottamisessa jää mahdollisesti päälle? ota tarkemmin itse selvää) ja sitä kautta oppimisvaikeuksia.

Meillä kakkonen peppukiiti 6kk.

Oppi kävelemään 8kk, kuten isänsä ja ukkinsakin.

Ensimmäinen ei osannut mennä istumaan kuin vasta vuoden ikäisenä. Tosin käveli 9kk.

Tiputtautui siitä kontalleen kun halusi lopettaa kävelyn.

Ainakaan tämän pienen peppukiitäjäni puheen kehityksestä en ole lainkaan huolissani. Äiti on selvästi "äti" tai "äiti", isi on "isi" ja pallo on "pa". Muille asioille vauvallani ei vielä ole sanoja. Muutenkin sellasta vauvan "omaa tarinaa" tulee koko ajan. Tuo liikkuminen vaan on nyt huolettanut.

ei puhuminen ole sitä ristikkäisyyttä ja vastakkaisuutta. Ei konttaaminen korreloi puheen kanssa.



Mitkä asiat maailmassa sitten vaativat tuon ristikkäisyyden oppimista...no, rumpujen soitto. Aerobicin sarjat. Tai jos sinulle annetaan pitkä johto ja käsketään pyörittämään kahdeksikkoa käsivarren ympäri. Sellainen yleinen hahmottaminen.



Kuuluukohan samaan ongelmasarjaan myös se, ettei osaa lukea karttaa? Tai se, jos palapelit ovat vaikeita?



Joka tapauksessa: puhumaan oppiminen ei liity siihen.

en ikinä oikeastaan kuulemma kontannut. Jotenkin menin vain pepun ja toisen jalan kanssa. Lähdin jopa aika aikaisin kävelemään (11kk vaikka synnyin pienenä keskosena). Kaikki sama pätee kaksoissisareeni.



Ihan hyvin pärjättiin koulussa, jopa keskivertoa paremmin. Ainut hassu juttu molemmilla, ettei osata käsittää oikeaa ja vasenta kunnolla, ei vaan ikinä aikuisenakaan opita kunnolla muistamaan kumpi on kumpi. Vähän heikkoa myös oman kehon hahmotus, mikä näkyy esim jos yrittää opetella tanssimaan.

Siskoni oli kuullut jostain sitten että tuo konttaamattomuus voisi olla syy kaikkeen. Minä olin aina syyttänyt vain kasvatusta tai keskosuutta. Menepä ja tiedä.. Mutta EHKÄ voisi olla hyvä kontata.. (vaikka ei mun elämä nyt mitenkään kurjaa ole ollut sen takia - aiheutan vaan huvittenuisuutta auton ratissa kuskina jos muut ohjeistaa..)

ei puhuminen ole sitä ristikkäisyyttä ja vastakkaisuutta. Ei konttaaminen korreloi puheen kanssa.

Mitkä asiat maailmassa sitten vaativat tuon ristikkäisyyden oppimista...no, rumpujen soitto. Aerobicin sarjat. Tai jos sinulle annetaan pitkä johto ja käsketään pyörittämään kahdeksikkoa käsivarren ympäri. Sellainen yleinen hahmottaminen.

Kuuluukohan samaan ongelmasarjaan myös se, ettei osaa lukea karttaa? Tai se, jos palapelit ovat vaikeita?

Joka tapauksessa: puhumaan oppiminen ei liity siihen.

Nyt kyllä höpäjät vastoin parempaa tietoa!

"Ryömimään opittuaan lapsi yleensä nousee konttausasentoon ja lähtee liikkeelle kontaten. Ryömiminen ja konttaaminen ovat vauvan aivojen kehityksen kannalta tärkeä vaihe. Ristiliike käsien ja jalkojen suhteen vahvistaa eri aivopuoliskojen välisiä yhteyksiä. Näillä yhteyksillä on merkitystä lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen vaiheissa. Toki konttaamista ja ryömimistä voi harjoittaa myöhemminkin lapsen elämässä, mutta vauvavaiheessa niiden harjoittelu etenee luonnostaan."

missä kohtaa olen ollut höhlä? Missä kohtaa olen puhunu ristiin tuon kanssa?

Olen oppinut tuon sitaatin jo 15 vuotta sitten, kun kasvatustieteellisessä opiskelin. Minä ota osaa tähän ketjuun käytännön esimerkkien kautta.

ei puhuminen ole sitä ristikkäisyyttä ja vastakkaisuutta. Ei konttaaminen korreloi puheen kanssa. Mitkä asiat maailmassa sitten vaativat tuon ristikkäisyyden oppimista...no, rumpujen soitto. Aerobicin sarjat. Tai jos sinulle annetaan pitkä johto ja käsketään pyörittämään kahdeksikkoa käsivarren ympäri. Sellainen yleinen hahmottaminen. Kuuluukohan samaan ongelmasarjaan myös se, ettei osaa lukea karttaa? Tai se, jos palapelit ovat vaikeita? Joka tapauksessa: puhumaan oppiminen ei liity siihen.

Nyt kyllä höpäjät vastoin parempaa tietoa! "Ryömimään opittuaan lapsi yleensä nousee konttausasentoon ja lähtee liikkeelle kontaten. Ryömiminen ja konttaaminen ovat vauvan aivojen kehityksen kannalta tärkeä vaihe. Ristiliike käsien ja jalkojen suhteen vahvistaa eri aivopuoliskojen välisiä yhteyksiä. Näillä yhteyksillä on merkitystä lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen vaiheissa. Toki konttaamista ja ryömimistä voi harjoittaa myöhemminkin lapsen elämässä, mutta vauvavaiheessa niiden harjoittelu etenee luonnostaan."

Täällä myös yks konttaamaton. En tosin peppukiitänytkään. Ryömin vaan siihen saakka kunnes opin kävelemään (1v5kk).



Mulla ei ole ollut mitään hankaluuksia kielellisissä jutuissa,mutta tuo oikea/vasen hahmotus on niin tuttua ja samoin tuo,ettei tajua miten pyöritetään johtoa kahdeksikoksi ja tanssiaskelten opettelu on mulle kuin kidutusta.



Karttaa luen kyllä paremmin kuin hyvin.



Olen kyllä keskonenkin,tiedä häntä sitten ;D

"Tähän kysymykseen ei ole yksiselitteisiä vastauksia.

Konttaamattomuus ei suoraan aiheuta lukihäiriöitä tai puhevikoja, mutta on tutkimuksia jotka tukevat käsitystä, että kontatessa lapsi kehittää neliraajakoordinaatiota (koska liikuttaa kahta kättään ja kahta jalkaansa yhteensopivasti) ja kehittää tuolloin tästä neliraajakoordinaatiosta vastaavaa keskusta aivoissa. Neliraajakoordinaatio on tärkeää avaruudellisten käsitteiden hahmottamisessa (oikea-vasen, ylös-alas, jne) ja helpottaa omalta osaltaan lukemaan ja kirjoittamaan oppimista. Lisäksi konttaaminen tuo lisäharjoitusta karkean motoriikan kehitykseen (suuret liikkeet ja niiden hallinta), joka toimii hienomotoriikan (mm. käsien ja sormien liikkeet) kehityksen pohjana, jolloin kirjoittaminen ja piirtäminen ovat lapselle helpompia oppia.



Lisäksi on tutkimuksia, jotka tukevat käsitystä, että konttaaminen auttaa puheenkehityksessä, koska kontatessa lapsen pää on usein "naama lattiaa kohden", jolloin lapsen tulee pitää huolta kielestään, ettei se jäisi hampaiden väliin. Tämä kielen asennon kontrolointi vahvistaa kielen liikkeiden kontrollia, joka taas edistää foneemien (eli äänteiden kuten r, l, m, jne) oikeaa lausumista.



En pysty tähän vastaukseni tueksi linkittämään tutkimuksia, koska en ole niitä alunperinkään netistä lukenut vaan opiskeluaikana opiskellut.



Vielä lopuksi: On myös todettu, että liikkeiden oppimisen järjestyksellä ei ole suurta merkitystä. Eli jos lapsenne on peppukiitäjä ja oppii sitten kävelemään, mutta leikki-ikäisenä konttaa runsaasti esim. koiraa leikkien, hän kehittää silloin tätä neliraajakoordinaatiota ja kielen kontrollia samalla tavoin kuin jos hän olisi ensin kontannut ja sitten kävellyt.



Eli tärkeää (lukemieni tutkimusten ja niiden pohjalta muodostamani käsityksen perusteella) ei ole se, että konttasiko lapsi ennen kuin käveli, vai sen jälkeen. Tärkeää on se, että lapsi jossain vaiheessa myös konttaa. "



http://rc.helistin.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=44476