Lue keskustelun säännöt.
Mitä teen kun ahdistaa tulevaisuus ton miehen kanssa...
27.12.2009 |
jatkanko vaaneteenpäin vuodesta toiseen, vuosikymmenestä toiseen... Se hohkaa koko ukko negatiivistä energiaa, ilonpilaaja, aina pahalla tuulella, voi että odotan sen huomista töihinmenoa, saadaan lasten kanssa elää rauhassa.. Kun ottaa kaljaa, on touhukas, siivoaa ja on hyvällä tuulella, mutta selvinpäin aina lapamato, joka makaa vaan telkkarin ääressä ja murisee mulle ja esikoiselleni, yhteisille lapsillemme on ihan hyvä isä, kunhan vaa saa tarpeeksi maata töllön ääressä ja lukea akkareita tai muuta vastaavaa tyhjäpäistä. Mitään kivaa on turha pyytää tekemään, ei laskettele, ei lähde kylpylään, ei luistelemaan, ei pelaa pelejä meidän kanssa. Ei mitään, lastenkin lumileikit kylämatkalla kieltää kun vaatteet lumeentuu....
Jos mä yritän puhua tästä, alkaa murjottamaan (johon olen kyllä tottunut, sitähän muutenkin tekee päivittäin) ja jos reagoi, se on jotain tyyliin avioeronko haluat.
Auttakaa mua, turhauttaa!
Kommentit (9)
itsellä on ollut miehen kanssa välillä tosi vaikeaa. eri tavalla kuin teillä mutta kuitenkin.
pariterapiasta on saatu/saadaan apua.
nämä on niin vaikeita asioita ettei ulkopuolinen oikein osaa fiksusti kommentoida. itse sen ,ehkä pitkänkin miettimisen jälkeen, tajuaa että kuinka kannattaa menetellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...mut sama juttu täällä. Saatiin vauvakin vähä aikaa sit. Me ei ikinä tehä mitään yhessä, ei käydä kävelyllä, ei kokata, ei jutella mistään syvällisistä. Välillä näyttää että mies haluu muuttua ja silloin toivo taas herää... ja pian kaikki on taas samanlaista. On riitoja paljon, ihme asioista, joista hän haluaa tapella tai tekee typeryyksiä, jotka saan selville ja suutun. Ahdistaa et kauan tätä kestää.Eihän tää voi olla mun elämäni mies. Ja seuraavassa hetkessä ei enää ahdista niin paljon, me YRITETÄÄN taas ... Tuntuu kuin oltais eri planeetoilta. Joku kriisivaihe? Ei oo mitään yhteistä puhuttavaa. Mies ei ymmärrä mun ajatuksia. Välillä ahdistaa niin paljon että mietin vaan tulevaisuutta ... Aion katsoa miten suhde kehittyy ja mitä ajan kuluessa tapahtuu. Mies ei halua erota, en millään pääse siitä eroon ellen joku päivä sitä tosissani halua. Jos huomaan etten enää rakastakaan, silloin ei oo kuin yksi vaihtoehto ....
Itse ihmettelen, kuinka noin pääsee käymään. Siis onko hän ollut aina tuollainen? Mitä teitte yhdessä ennen lapsia? Eikö hän koskaan tee kanssanne mitään? Ettekö todella voi keskustella mistään? Kuulostaa aika surulliselta. En kertakaikkiaan osaa ajatella millaista elämä tuollaisessa liitossa voi olla.
jatkanko vaaneteenpäin vuodesta toiseen, vuosikymmenestä toiseen... Se hohkaa koko ukko negatiivistä energiaa, ilonpilaaja, aina pahalla tuulella, voi että odotan sen huomista töihinmenoa, saadaan lasten kanssa elää rauhassa.. Kun ottaa kaljaa, on touhukas, siivoaa ja on hyvällä tuulella, mutta selvinpäin aina lapamato, joka makaa vaan telkkarin ääressä ja murisee mulle ja esikoiselleni, yhteisille lapsillemme on ihan hyvä isä, kunhan vaa saa tarpeeksi maata töllön ääressä ja lukea akkareita tai muuta vastaavaa tyhjäpäistä. Mitään kivaa on turha pyytää tekemään, ei laskettele, ei lähde kylpylään, ei luistelemaan, ei pelaa pelejä meidän kanssa. Ei mitään, lastenkin lumileikit kylämatkalla kieltää kun vaatteet lumeentuu....
Jos mä yritän puhua tästä, alkaa murjottamaan (johon olen kyllä tottunut, sitähän muutenkin tekee päivittäin) ja jos reagoi, se on jotain tyyliin avioeronko haluat.
Auttakaa mua, turhauttaa!
Mutta ei, ehkä silloin kun rakkaus oli uutta, tahtoi miellyttää mua. Nyt on kai sit oma itsensä, ja voisin muuten ajatella että kunhan työstressi helpottaa,niin.. Mutta kun hänen vanhempansa ovat aivan samanlaisia! Kun käydään anoppilassa, tuijotetaan telkkaria, ellei tuu mitään, sitten surffaillaan kanavia. Ainoa yhdessä tekeminen on lenkkeily, mutta sekin tylsästi. Siis jos vaikka yritän viritellä lumisotaa, toinen käyttäytyy kuin olisin vähäjärkinen. Ennen huumorintaju upposi yksiin, nykyään tuntuu kuin toisen vitsit ois jo kuultu sata kertaa.. Mies oli ennen tosi romanttinen, tunteellinen ja hellä, nyt on tyyliä pikapano ja that´s it. En muista milloin olisi kehunut mua muutenkuin että ruoka on hyvää.
ap
Mutta tosiaan lasten kanssa tekeminen on vain sitä lenkkeilyä, tänäänkin poikettiin pulkkamäkeen, mies käveli sillä aikaa yksin kun me oltiin mäessä. No, käytiinhän me tänään pizzalla, jippiaijei...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hän uupuu ja palaa loppuun vuoksenne. sen lisäkski hän muuttuu silmissänne hirviöksi ja on myynyt elämänsä perkeleelle. näkisin että lottovoitto olisi teidän ainut toivo sillä muuten ette pärjää ja miehen on pakko käydä töissä joka hänet tuollaiseksi muuttaa.
minäkin olen miettinyt samaa.. Pitäisi suunnitella jotain uutta. Meillä ainakin on se, että saadaan kumpikin suunnitella jotain uusia juttuja, mm. nyt oli keittiöremontti ja pian kun alkaa taas kevät niin alan suunnitella kasvimaatani ja mies saa suunnitella saunaa..Mutta juu. Eipä sen ihmeempää.
Meillä heivattiin televisio 3 vuotta sitten, kun mies itse huolestui elämänsä laadusta. (töihin-kotiin katsomaan tv:tä-nukkumaan)
Silti on edelleen vaikea saada mies liikkeelle!!, Haluaisin useammin mennä ulos, kylpylään, mäkeen, uimahalliin ym ym..eN TIEDÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti alkaa selvittämään sitä tänään illalla, mun pitäis alkaa valmistautumaan mitä sanon. Pelottaa vaan että mies vetää taas esiin sen ero-kortin...:(
En tahdo erota, mutta en usko että mies muuttuu. Joudunko tyytymään tylsään elämään? Seksiä noin kerran viikossa, ihan ok, mutta kaikki muu on boooring.. Mies on kuitenkin ihan hyvä ja luotettava, kunnollinen aviomies.
ap