Mies käsittelee poikaamme kovakouraisesti

Minusta tuntuu hirveältä olla parisuhteessa, jossa tuntuu, että joudun suojelemaan lastani mieheltäni. En ole muutenkaan onnellinen mieheni kanssa, ja tuntuu, että tällaista en todellakaan jaksa.



Poikakin (4v) sanoi minulle kahden kesken, ettei haluaisi enää asua isin kanssa saman katon alla.



Mieheni selitykset ovat aina "No, kun se ärsyttää tahallaan" ja "No, mutta kun poikakin sotki/sanoi rumasti" tms. Minusta ne ovat todella naurettavia selityksiä aikuisen suusta kuultuna.

Sinun tehtäväsi on suojalla lastasi, hän pelkää jo isäänsä. Ressukka on vasta 4 v.

Minusta tuntuu hirveältä olla parisuhteessa, jossa tuntuu, että joudun suojelemaan lastani mieheltäni. En ole muutenkaan onnellinen mieheni kanssa, ja tuntuu, että tällaista en todellakaan jaksa.

Poikakin (4v) sanoi minulle kahden kesken, ettei haluaisi enää asua isin kanssa saman katon alla.

Mieheni selitykset ovat aina "No, kun se ärsyttää tahallaan" ja "No, mutta kun poikakin sotki/sanoi rumasti" tms. Minusta ne ovat todella naurettavia selityksiä aikuisen suusta kuultuna.

Ja joutuu kokemaan väkivaltaa. Se on VÄÄRIN!



Tee asialle jotain. Nyt.



Ei niin, että katselet vielä jonkin aikaa...ja vielä vähän ja kunnes jotain pahempaa ja peruuttamatonta tapahtuu.



Lapsi pois heti tuollaisesta "kodista".



Mielummin mies ulos kodistanne kuin, että lähdette lapsen kanssa etsimään kotia ja muuttamaan.

On hyvä tietää, etteivät tuntemukseni mieheni käytöksestä ole aivan vääriä. Itse olen jo vakavasti harkinnut avioeroa, ja sanoinkin miehelleni, että jos hänen käytöksensä ei lopu, niin en aio jatkaa hänen kanssaan.



Hän sanoi minulle, että olen vain ylihysteerinen. Siksi halusin tulla tänne ja kysyä, että mitä mieltä olette.



kiitos tuestanne ja toivotan sydämestäni kaikkea hyvää teille kaikille. Apunne tuli tarpeen, enkä tule sitä koskaan unohtamaan.

Lapsi pelkää jo isäänsä ja sinä aiot jatkaa avioliittoa ja odotat että mies muuttaa käytöstään. Sama mies väittää sinua ylihysteeriseksi. Tuskinpa hän mihinkään terapiaan lähtee ja ilman sitä käytös ei tule muuttumaan.

Mieti nyt vakavasti. Kyseessä on lapsesi (ja sinun) elämä!

On hyvä tietää, etteivät tuntemukseni mieheni käytöksestä ole aivan vääriä. Itse olen jo vakavasti harkinnut avioeroa, ja sanoinkin miehelleni, että jos hänen käytöksensä ei lopu, niin en aio jatkaa hänen kanssaan.

Hän sanoi minulle, että olen vain ylihysteerinen. Siksi halusin tulla tänne ja kysyä, että mitä mieltä olette.

kiitos tuestanne ja toivotan sydämestäni kaikkea hyvää teille kaikille. Apunne tuli tarpeen, enkä tule sitä koskaan unohtamaan.

sinun pitäisi olla se ÄITI,JOKA SUOJELEE PIENTÄ POIKAA ISÄNSÄ PAHOINPITELYLTÄ, MUTTA SINÄ VAIN SALLIT SEN,JA HYMISET ITSEKSESI.!!!



MIHIN PIENI LAPSI VOI LUOTTAA,JOS EI ISÄÄNSÄ, EIKÄ EDES SINUUNKAAN?



otteet vaan kovenevat,jo kohta miehesi tosissaan hakkaa poikaasi.



perkele,kun tietäisin,kuka olet,niin tekisin ilmoituksen ja heti. että pistää vihaksi.



ja surettaa lapsen puolesta,että elämällä on noin huonot lähtökohdat.

Paskan marjat sinä mitään eroa tule ottamaan, olet läheisriippuvainen luuseri ja yhtä paska vanhempi kuin miehesikin!!!

Jotta et olisi, sinun olisi pitänyt jo ottaa se ero!!! Sinun ensisijainen tehtäväsi äitinä on suojella lasta kaikelta mahdolliselta pahalta ja ajatella ensisijaisesti häntä!!!

Olet antanut tilanteen jatkua jo aivan liian kauan, lapsellasi on asiasta jo vakavat tunnemuistot ja ne pyrkii ulos alitajunnasta viim kun hän on teini ja aikuinen.

SINUN TULEE OTTAA SE ERO NYT, EI ODOTELLA VIELÄ SITÄ SEURAAVAAKIN LAPSEN KALTOINKOHTELUA!!!!!

MENKÄÄ TURVAKOTIIN IHAN EKANA, SIELLÄ AUTTAVAT LAITTAMAAN ASIAT ETEENPÄIN!

TOIMI, TOIMI ENNENKUIN ON MYÖHÄISTÄ, LAPSESI ON SAANUT JO SIETÄÄ PASKAA LIIKAA!!!!!

vai aiotko käydä ap.n kimppuun,noin niinkuin vähän lyödä ja potkaista???

hyvä kun ap.kuuntelet lastasi ja itseäsi.

Miehesi käytös on tod.huonoa vaikka vähätteleekin sitä.

Valitettavasti joskus vanhempana olo ja omien lasten suojelu vaatii puolisosta irrottautumista vaikka se tekisi kuinka kipeää tahansa. Lapsi on kuitenkin heikko ja häntä on suojeltava.

Sillähän se selviää miehellesikin.



Oman tietoni mukaan tuollaisesta tulee lastensuojeluilmoitus. Mutta kysy ihmeessä tosiaan neuvolasta, mikäli sinulla on epäilyksi' miehesi toiminnan "oikeellisuudesta"

Ei minun tarvitse rauhoittua, olen ihan rauhallinen mutta kiitos huolenpidostasi.

Ap tarvitsee pientä herättelyä ja minulla on lapseen kohdistuvan fyysisen väkivallan (ja henkisen) suhteen täydellinen nollatoleranssi!

Ja hlö joka ei lasta suojele vaikka hänen niin pitäisi tehdä, ansaitsee kyllä "jopa" isoilla kirjaimilla kirjoitetun vastineen omaansa.

Lopeta sinä se hyssynsyssyttely ja ei oleelliseen tarttuminen kiitos!



-8-

yleensä räyhääjät, vaikka kuinka kertovat "suojelevansa" tai käyttävänsä "nollatoleranssia" itse syyllistyvät juuri siihen mistä niin kovaan ääneen vaahtoavat.



Siksi tuntuu että sinä itse ,omassa elämässäsi, saatat hyvinkin syyllistyä henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan. Siksi hyssyttelin. Kiitos tuli perille ja hyvää joulun jatkoa.

Ap, teillä on varmasti muitakin ongelmia parisuhteessa. Impulsiivinen ihminen, joka ei hallitse käytöstään vaan on arvaamaton, on usein raskas kumppani muutenkin. Oletko harkinnut, että kävisitte juttelemassa jonkun ammattilaisen kanssa? Ihan siksi, että miehen ois todella hyvä nähdä käytöksensä ulkopuolisen silmin. Hänhän kuitenkin tulee olemaan lapsen elämässä vaikka eroaisittekin. Ja toisekseen; hän häpeää käytöstään ja siksi vähättelee sitä. Ois todella tärkeää, ihan miehen itsensäkin vuoksi, että hän oppis ymmärtämään miksi käyttäytyy noin ja miten hän vois käyttäytymistä muuttaa.



Mutta tosiaan, tee ihmeessä jotakin. Ystäväni perheessä isä oli lastaan kohtaan samanlainen, piti lapselle mm. puhutteluja puristamalla lujasti leuasta, vei korvasta makariin ym. Äiti sieti tilannetta niin kauan kuin pystyi olemaan siinä välissä joka hetki, mut kun toinen lapsi syntyi ja äiti uupui, tilanne räjähti käsiin. Eron jälkeen lapsi sitten vasta uskalsi ilmaista niitä tunteita, joita siihen mennessä ei isänsä pelossa ollut voinut, ja se oli ainakin ulkopuolisen näkökulmasta todella rankka prosessi lapselle ja äidille.

Yleensä näkyvin oire on juuri tuollainen käytös. Ei parisuhdetta heti kannata pois heittää jos asioille vain voi tehdä jotakin. Luovuttamista sellainen on ja myöhemmin voit katua kun ette yrittäneet hakea apua,lähtemisen pitäisi olla viimeinen keino. Vaikka lapsi sanoisi haluavansa isin pois niin yleensä tarkoittaa sitä että haluaa sen "vihaisen isän" pois,haluaa vain tilanteen päättyvän ja miksei sitä käytöstä voisi saada muuttumaan ihan sinunkin avullasi.



Myötä- ja vastamäessähän meidän tulee puolison tukena olla,ei heti ongelmien ilmaantuessa voi toista yksin jättää. Mies kärsii itse myös siitä jos satuttaa rakastamaansa lasta. Kuka miestäsi auttaa jos et sinä?



Parisuhdeterapiaa vaikkapa,tai hoitoa mahdolliseen masennukseen? Perheneuvolassa voidaan varmasti auttaa,älä jätä sitä miestä yksin selvitymään,lapsi kyllä kiittää jos saatte asiat järjestymään ja perhe pysyy ehjänä.

on eri asia kuin masennus. Isääkö tässä nyt ensisijaisesti pitää suojella ja ajatella. Lapsi pois tuollaisen isän ulottuvilta ja heti.

Yleensä näkyvin oire on juuri tuollainen käytös. Ei parisuhdetta heti kannata pois heittää jos asioille vain voi tehdä jotakin. Luovuttamista sellainen on ja myöhemmin voit katua kun ette yrittäneet hakea apua,lähtemisen pitäisi olla viimeinen keino. Vaikka lapsi sanoisi haluavansa isin pois niin yleensä tarkoittaa sitä että haluaa sen "vihaisen isän" pois,haluaa vain tilanteen päättyvän ja miksei sitä käytöstä voisi saada muuttumaan ihan sinunkin avullasi.

Myötä- ja vastamäessähän meidän tulee puolison tukena olla,ei heti ongelmien ilmaantuessa voi toista yksin jättää. Mies kärsii itse myös siitä jos satuttaa rakastamaansa lasta. Kuka miestäsi auttaa jos et sinä?

Parisuhdeterapiaa vaikkapa,tai hoitoa mahdolliseen masennukseen? Perheneuvolassa voidaan varmasti auttaa,älä jätä sitä miestä yksin selvitymään,lapsi kyllä kiittää jos saatte asiat järjestymään ja perhe pysyy ehjänä.

Yleensä näkyvin oire on juuri tuollainen käytös. Ei parisuhdetta heti kannata pois heittää jos asioille vain voi tehdä jotakin. Luovuttamista sellainen on ja myöhemmin voit katua kun ette yrittäneet hakea apua,lähtemisen pitäisi olla viimeinen keino. Vaikka lapsi sanoisi haluavansa isin pois niin yleensä tarkoittaa sitä että haluaa sen "vihaisen isän" pois,haluaa vain tilanteen päättyvän ja miksei sitä käytöstä voisi saada muuttumaan ihan sinunkin avullasi.

Myötä- ja vastamäessähän meidän tulee puolison tukena olla,ei heti ongelmien ilmaantuessa voi toista yksin jättää. Mies kärsii itse myös siitä jos satuttaa rakastamaansa lasta. Kuka miestäsi auttaa jos et sinä?

Parisuhdeterapiaa vaikkapa,tai hoitoa mahdolliseen masennukseen? Perheneuvolassa voidaan varmasti auttaa,älä jätä sitä miestä yksin selvitymään,lapsi kyllä kiittää jos saatte asiat järjestymään ja perhe pysyy ehjänä.

Lapsesi ansaitsee turvallisen kodin ja vanhemmat, jotka antavat rakkautta, eivät pelkoa tai epävarmuutta.



Syyllistyt itsekin lapsen kaltoinkohteluun, jos sallit sellaista tapahtuvan. Ja kaltoinkohteluahan kuvaamasi käytös on.



Itse en ikinä sallisi moista. Lapseni on minulle tärkeämpi viimekädessä kuin parisuhde. Näin se vaan on. Olen hänet synnyttänyt, ja hänen puolestaan taistelisin, vaikka kaikki muu menisi.

että oma mieheni sairasti masennusta tajuamatta sitä itsekään. Mitään varsinaista isoa syytä siihen ei koskaan löytynyt mutta lääkitys ja vuoden keskusteluapu auttoi niin, että juuri tuollainen impulsiivinen suuttuminen ja liian kovakourainen käyttäytyminen on nyt historiaa.



Mieheni kyllä olikin naimisiin mennessä ihan rauhallinen tyyppi ja tämä "lyhytpinnaisuus" tuli vasta myöhemmin,pieniin lapsiin ja muihin elämäntilanteen vaikeuksiin väsymisen myötä,jos ap:n mies on aina ollut tuollainen ja on ikäänkuin luonteenpiirteenä tuo raju käytös niin varmasti vaikeampi juttu.



Siltikin suosittelen jotain terapiaa ensin,jos ei auta niin kyllä lähtisin lapsen kanssa. Tällöin lapselle kannataa vaatia vain valvotut tapaamiset isänsä kanssa kun kerta edelleen käyttäytyy lasta pelottaen,perheneuvolastahan sen todistavat.



Mikäli nyt vain lähdet niin lapsihan tapaa isäänsä kuitenkin,ei ole mitään paperia mikä rajoittaisi tapaamisia, etkä ole edes paikalla näkemässä,vaimon lähtö tuo takuulla lisää kiukuntunteita jotka voivat kohdistua lapseenkin.

Olen niin onnellinen siitä etten ole ainut.

Kaikki kuvailusi sopivat täydellisesti perheeseemme, joskin miehen kovakouraisen kohtelun kohteena on ainoastaan yksi lapsi, nelivuotias.



Lapsi on välillä hankala ja tahallaan härnää - koska tietää että saa isän raivon partaalle ja niin pieni nelivuotias ohjailee isäänsä kuin marionettia.



Minä uhkailin erolla ja hain jo asuntoa, koitin olla tilanteesta mahdollisimman avoin miehen suvun puolelle (omani olisivat komentaneet suoraan eroamaan), ja mies oli "normaali" ainoastaan lomilla. Stressi vaikutti häneen paljon.

Minä taas olin jatkuvasti kärppänä paikalla puolustamassa lapsiparkaa jos kuulosti hiukankaan siltä että mies kohtelee ikävästi, siitä taas toinen hermostui ja aikaan saatiin lihava riita.



Otimme yhteiseksi projektiksi saada tuon ongelman pois päiväjärjestyksestä, ja mies yritti kaikkensa jotta lapsi ei ohjaile hänen käytöstään. Kun hän alkoi järjestelmällisesti ottaa aivan liioitellun rauhallisesti, liikkua hitaasti, puhua hitaasti, rauhallisesti ja selkeästi, lapsi oli kummissaan.



Minä taas puolestani en mennyt näkyville katsomaan tilanteita joissa mies hoiti lasta - joka huusi minua joka kerta kun mies talutti häntä jäähylle että äiti isä satuttaa, ja näki että ei saa minuakaan kipittämään kynnet pystyssä paikalle, niin me aikuiset saimme taas määräysvallan.



Jos mies on erityisen väsynyt ja alkaa pinna palaa, niin silloin hoitaa tilanteen loppuun ja siirtää hoitovastuun minulle. Näin me pärjäämme.



Kaikki mitä miehesi soisi hoitajien tekevän omille vanhemmilleen kun he ovat vanhainkodissa, on ok. Listaan tuskin kuuluu retuuttaminen, nipistäminen tai tuuppiminen.

mieheltäsi jos tuo on ihan normaalia käytöstä ja sinä ylihysteerinen, sittenhän siitä asiasta voi aivan vapaasti puhua neuvolassa ja kaikille tutuille. Jos mies kieltää asiasta puhumisen, ymmärtää silloin itsekin ettei ole ok. Joka tapauksessa ota yhteys neuvolaan ja kerro salailematta asiasta.



Ja vaikka mies kärsisikin kuinka masennuksesta tai muusta mielenterveydellisestä ongelmasta, tulee sinun ja lapsen tai miehen mitä pikimmiten muuttaa pois. Oli käytöksen syynä mikä tahansa, lapsi siitä kärsii ja taatusti ns. kusi sukassa pelkää miehen räjähtelyä ja käsiksikäymistä. tärkeintä on nyt saada lapsi kauaksi isän käytöksestä ja sen jälkeen isä hoitakoon päänsä kuntoon. Jos hoitaa.

et joku käy vetäsemässä äijääs turpaan! vittu mikä runkkari ku noin tekee!!!!!!!!!!!!!! idiootti!

Oikein kaikkien kyökkipsykologien psykologi siellä taas äänessä ja besserwisseröimässä, kuvottavaa!

Ihan uskomatonta logiikkaa tuollainen, olet sinä aika pakkaus:D

Vai että "vaahtoajat" syyllistyvät itse siihen mistä vaahtoavat, lyön vetoa että olet niitä mammoja jotka ovat kivenkovaan myös sitä mieltä että kaikkien missien, mallien yms on oltava kaikkien mielestä kauniita, jos sanoo eriävän mielipiteen niin on vain kateellinen.



Kaikenlaisia sitä onkin, surkuhupaisaa!



-8-