Mihin olette taltioineet vanhat ex poikaystävän kuvat, kihlasormukset jne.

Pari kultaista poikaystävää oli. Ja niiden kuvat on albumissa ja antamansa tavarat säilössä siellä missä muutkin saman kategorian tavarat. Korut korulippaassa, astiat astiakaapissa, jne.

ja onpa jopa nykyinen mieskin ne nähnyt ja ei siis häiritse häntä yhtään.

Kihlasormukset on viety kultasepänliikkeeseen ja vaihdettu rahaksi.

Se on alkanu seurusteleen miehensä kanssa 15-vuotiaana, 17-vuotiaana naimisiin ja nyt 25-vuotiaana on jo kahdeksan lasta. Siis nää nykyiset,palstan tavallisilta ihmisiltä raamatulla päähän hakkaamalla vallanneet av-mammat.

jonka kanssa olisi yhteisiä kuvia ja kunnolla muistoja. Tämä mies on kahden teinityttöni isä, ja juuri annoin vanhemmalle lapselle kaikki koruni, jotka isänsä on ostanut.

Nuorempi ei niitä halunnut. Esikoinen taas itse pyysi, kun löysi rasian, jossa olen siis näitä säilyttänyt muutaman vuoden. Kuvat annoin tytöille jo aiemmin, he kun ovat melkein joka kuvassa itsekin.

Minun ja exän ero ei ollut niin repivä, että olisin tuntenut tarvetta hävittää kaikki muistot hänestä.

korut ja muut lahjat käytössä. Kihlasormus muistoesineenä korulippaassa.



Ensin mietin, pitäiskö kuvat siivota uuden miesystävän myötä piiloon, mutta en sitä tehnyt. Ne on osa mun elämäntarinaa, jos ei mies sitä hyväksy, ei hyväksy muakaan.



Koruista sillon aikoinaan tuli pientä mutinaa. Ex-poikaystävä oli ostanut mulle pari tyyrimpää timanttikorua. Kun niitä käytin, nykyinen miesystävä kysli, että mistäs oot noin kauniin korun saanut. Kerroin rehellisesti, että oli synttärilahja ex-poikaystävältä. Silloin meni nykyinen mies vähän vaikeaksi. :) Häneltä en tosin ole koskaan saanut kalliimpia lahjoja, on kai vähän pihi.

Mulla kuvat (ex-miehen) ovat albumissa niinkuin muutkin kuvat. Korut vein kultasepänliikkeeseen, myin romukullaksi ja samantien ostin rahoilla pienet timanttikorvikset. Kadonneen vihkisormuksen tilalle ostettu on edelleen käytössä silloin tällöin.Eikä ketään kiusaa.



Myöhemmin olen vähän katunut myyntiä - Kihlasormus oli söpö (ja mulle silloin kovin rakas) aikansa edustaja, ja voisin vaikka ostaa samanlaisen uudelleen,jos niitä vielä löytäisi jostain.Jonkun muun korun olen nostalgisina hetkinäni ostanutkin,kun olen sattunut näkemään.Ne ei paljo tilaa vie jos säilyttääkin.Entiseen en ikinä ole haikaillut, ovat kumminkin osa mun elämäntarinaa:)



Vanhempana tuntuvat ihanilta muistoilta,vaikka ensi alkuun ärsyttävät :)

olisi voinut ehkä jotain rahaakin saada.