Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen niin surullinen (yksilapsisuudesta)
27.12.2009 |
Tilanne lyhyesti: olen 34-vuotias avioliitossa. meillä on 1 lapsi, joka on 6-vuotias, tyttö. itselläni sairauksia ja kroonista kipua. paljon terveysongelmia. Olen aina halunnut ison perheen, tärkeintä elämässäni on perhe ja lapsi ennenkaikkea. Lapseni ja mieheni toivovat myös toista lasta. lapseni on kova hoivaamaan ja olisi varmasti aivan ihana isosisko. mieheni on hyvä isä.Mutta terveydentilani vuoksi olemme nyt jäämässä yksilapsiseksi perheeksi.olen NIIN TAJUTTOMAN pettynyt, katkera ja surullinen. koko tilanteesta:(En näe asiassa nyt mitään valoisaa, vaan tuntuu, että olen "pettänyt" mieheni, lapseni ja muidenkin odotukset ja toiveet. Lisäksi omani. olen katkera siitä, että jatkuvasti tulee uusia terveysongelmia. koen olevani niiden myötä huono vaimo ja äiti..
Toivon nyt samankokeneilta mielipiteitä tai muiltakin. Tai jotain...
Kommentit (26)
Itse olen ainoa lapsi, enkä ole koskaan pitänyt sitä negatiivisena. Sain vanhemmiltani paljon rakastavaa huomiota ja he tukivat minua valitsemissani harrastuksissa ja mielenkiinnonkohteissa (esim. ammatinvalinta), mutta en silti ole hemmoteltu - en siis saanut kaikkea mitä keksin haluta. Pääsin jo varhain näkemään "aikuisten maailmaan" kulkiessani vanhempien mukana ja päästessäni paikkoihin joissa lapsia käy vähemmän. Olin monella (positiivisella) tavalla varhaiskypsä, kun aikuisseura pakotti ajattelemaan enemmän ja syvällisemmin jne. Viihdyn sekä yksin että seurassa, ja osaan ottaa muut huomioon - on ollut pakko oppia kun ei ole ollut mitään "takuuseuraa" sisaruksesta.
Toisin sanoen, lapselle ei välttämättä ole mikään tragedia jäädä ainoaksi lapseksi. Vaikka tyttösi kaipaisikin nyt sisarusta, hän todennäköisesti isompana ymmärtää miksei sellaista saanut ja osaa arvostaa myös niitä ainoana olemisen etuja.
Voimia sinulle :) Muista ettei se ole sinun syysi että olet sattunut sairastumaan, eikä se tee sinusta huonoa ihmisitä, vaimoa tai äitiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kans yksi tyttö 5v ja voin kertoa ettei hän ole kuuna päivänä osannut toivoa itselleen sisarusta joten luulen että itse olet keksinyt tuon sisaruskaipuun!
Meidän tyttö ainakin nauttii täysillä siitä että on ainut lapsi, saa oman huoneen, päästään matkoille, kylpylöihin ym. Ennemminkin pelkää että jos kamala sentään tulis ikävä pikkuveli joka ei haluais leikkiä tyttöjen leikkejä ja rikkois isosiskon lelut ym ikäväää...
Mä varmaan "vitsailisin" takaisin jotain kyselijöille ;) Kun mä odotin kolmatta, meillä oli jo tyttö ja poika..jotkut ihmetteli miksi se kolmas piti sitten haluta eli aina niitä ihmettelijöitä riittää, oli asia mikä tahansa. En kuitenkaan vedä hernettä nenään. Huumori auttaa ;)
[/quote]
Huomaa, että et ole kärsinyt lapsettomuudesta. Et nähtävästi ymmärrä asiasta yhtään mitään... On ihan eri asia kun ihmetellään lasta kuin sitä lapsettomuutta.
Sitä osataan olla hienotunteisia, jos ei ole vielä lasta lainkaan, mutta ylivoimaista tuntuu olevan tajuta, että sitä lapsettomuutta voi tulla myöhemminkin.
Valitettavat kokemukset useammalta vuodelta kertovat, että kaikki eivät todellakaan osaa. Odotan jo innolla että kun esikoisemme olemme saaneet aikaiseksi, ne samat ihmiset jatkavat sitä "hienotunteisuuttaan" puhumalla siitä kaverin hankkimisesta - kun tiedän jo että se tulee olemaan vaikeaa ellei sitten mahdotonta, enkä tiedä jaksanko sitä edes yrittää.
Meillä kans vain yksi lapsi 6v enkä koskaan ole ajatellutkaan että pitäis toista tehdä. Ihmiset nyt puhuu mitä puhuu mut en edes muista että kukaan olis kysellyt milloin toista tehdään tai ainakaan en ole edes merkille pannut.
Miten te jaksatte noin miettiä toisten sanomisia?
Alue: Aihe vapaa
KIITOS kauniista sanoistasi, nousi kyyneleet silmiin.Ja kyllä, lohdutti:)