Multa meinas katketa verisuoni päästä, kun ruokavieraat tuli ja ilmoitti syöneensä kotona.

Ihan käsittämätöntä. Jos kerran syömään kutsutaan niin silloin tullaan kylään nälästä kiljuen:) ja kiitellään emäntää ja isäntää kutsusta tulla syömään!!!!! Ja, viedään vaikka ihan joku kukka tuliaisena. Tässä ihan vaan pienenpienenpieni käytösopetus kaikille mulkeroille.



Ota ap vähän etäisyyttä.

Itse menen nykyään anoppilaan vain täysin vatsoin, en kestä sen epähygieenistä tapaa laittaa ruokaa, enkä uskalla siellä koskaan syödä mitään, saati antaa lapsille.

Itse menen nykyään anoppilaan vain täysin vatsoin, en kestä sen epähygieenistä tapaa laittaa ruokaa, enkä uskalla siellä koskaan syödä mitään, saati antaa lapsille.

kutsuin vähän aikaa sitten lapseni kummit lapsineen meille syömään. Koska ovat isoja ja suuriruokaisia, varsinkin mies, laitoin ruokaa todella runsaasti. Meinasin tukehtua hämmästyksestä, kun mies sanoi, että kiitos vain, ei ota mitään, kun hänellä ei ole nälkä, kun söi jo kotona.

Oltiin kutsuttu heidät syömään jo aikoja sitten ja laitoin ruuat ihan vimpan päälle. Samaan aikaan tuuppasi yllätyskylään miehen sisko perheineen, matkallaan kuulemma anoppilaan..



Meilläpäin on tapana tarjota tulokahvit vieraille ja kun keräilin kahviastioita pöydästä pois, (jotta hetken kuluttua alan laittaa ruokia lämpimiksi ja kattaa tapaninpäivän ateriaa) appiukko täräyttää: No eiköhän lähdetä ajelemaan jos nuo Niina ja Keijo tulee kerta meille..



Siis mullahan meni herneet molempiin sieraimiin ja vitutus oli siis niiiin iso. Mä oikein tärisin ja aloin silti valmistella ruokaa, koska olihan meidän oman sakin syötävä.. Mun oli pakko mennä välillä hengittelemään suljettujen ovien taakse ja anoppi perässä, supatti että kyllähän mä mutta tuo isä... ja ootko nyt kauheen harmissasi.. SAnoin että oon kyllä niin _harmissani_ että en pitkään aikaan. Mies kävi välillä lepyttelemässä, mutta oli sekin loukkaantunut todella syvästi.



Lopulta ne sit jäi syömään, samoin kuin miehen siskon porukka. Tunnelma oli vähän vaivautunut, mä en itse voinut syödä palaakaan, kun olin edelleen pahalla päällä.



Mies sanoi heidän lähdettyään, että oli muuten viimeinen kerta kun kutsutaan äiti ja isä. Ja näin on ollut tähän saakka. Jos ison siskon yllätysajelut menee ohi meidän juhlapäivälliskutsun, niin sitten järjestys lienee selvä..

Perheellämme on tapana pari kertaa vuodessa laittaa ruokaa juhlan merkeissä sukulaisille, yhteiset juhlat siis. Kaikki saa tulla ja suurinosa ottaa osaa kustannuksiin tavalla tai toisella. Pari perhettä on sellaisia, ettei heistä ota selvää ovatko tulossa vai eivät, koita siinä sitten varautua allergioihin ja mieltymyksiin.

Esim. Ilmoittavat lopulta tulevansa, laitan sopivia ruokia kiireellä, mutta ovella taas sanovat, että söivät jo kotona..

Esim2. Ilmoittavat, tulevat ja syövät, mutta osallistuvat tuomalla jonkun piirakan kahvin kanssa (tarjolla varmasti niitä jo riittävästi..)!!!Ei siis oikeasti mitään osallistumista kustannuksiin.

Esim3. Antavat ymmärtää etteivät luultavasti tule ja pamahtavat sittenkin nälkäisinä ovelle ja pöydästä ei sitten löydykään kaikkea heille sopivaa ja saa kuunnella "olisi taas kannattanut valmiiksi kotona syödä, kun ei täällä ole kuin näitä ihmeellisyyksiä"

Ihan uskomattomia tarinoita tässä ketjussa vaikken yhtään epäilekkään etteikä ne olisi tosia.. Valitettavasti :(

Samat sanat!

Miksi te annatte kohdella itseänne noin? En usko että minulle kukaan uskaltaisi tehdä noin...

kutsuin vähän aikaa sitten lapseni kummit lapsineen meille syömään. Koska ovat isoja ja suuriruokaisia, varsinkin mies, laitoin ruokaa todella runsaasti. Meinasin tukehtua hämmästyksestä, kun mies sanoi, että kiitos vain, ei ota mitään, kun hänellä ei ole nälkä, kun söi jo kotona.

Jotain on pielessä, jos aikuinen ihminen ei osaa suhtautua luontevasti ruokakutsuihin. Jos jonnekin kutsutaan syömään, niin siellä on ihan oikeasti tarkoitus syödä. Syömättä jättäminen ei ole kohteliasta, vaan epäkohteliasta ja tökeröä.

Itse sanon aina ruokavieraille sen 10 kertaa, että eivät sitten saa syödä kotona, koska meillä on ruoka. Juuri välttääkseni tuon tilanteen. Toivottavasti et ihan vain heidän takiaan tehnyt ruokia, vaan olivat jotain jämiä aatolta?

ja ärsyttävää...

omien appivanhempieni piti tulla meille aattona jouluaterialle. Sovittiin kellonaika koska ruoka on valmista, tulivat tunnin myöhässä.

Söimme sitten itse ajallaan ja menin laittamaan lahjoja pukkia varten, jonka aikana appivanhempani sitten söivät. Tulin sisälle ja eipä ollut ruoka-astian yhtään vajentuneet.

Kuulin kun anoppi sanoi tyttärelleen puhelimessa, että kyllä me ihan vähän ruokaa maistettiin.

Siis mitä v...ttua! Minä olin viikon hikihatussa valmistellut joulua ja koko aamun touhunnut hellan ääressä ja varannut ruokaa isolle sakille, niin appivanhemmat sitten ihan vähän maistoivat.



Eipä taida tarvita enää meille juluaterialle tulla.

Siis jos kutsutaan syömään, niin ei kai kukaan syö varuiksi kotona mahaa täyteen.

Itse sanon aina ruokavieraille sen 10 kertaa, että eivät sitten saa syödä kotona, koska meillä on ruoka. Juuri välttääkseni tuon tilanteen. Toivottavasti et ihan vain heidän takiaan tehnyt ruokia, vaan olivat jotain jämiä aatolta?

Kuulin kun anoppi sanoi tyttärelleen puhelimessa, että kyllä me ihan vähän ruokaa maistettiin.

Siis mitä v...ttua! Minä olin viikon hikihatussa valmistellut joulua ja koko aamun touhunnut hellan ääressä ja varannut ruokaa isolle sakille, niin appivanhemmat sitten ihan vähän maistoivat.

kaveriperhe joilla oli jos minkälaista "allergiaa" ja kun järjestimme illallisjuhlia käytimme 1 perheen erikoisruokiin saman verran kuin 15 muun vieraan ruokiin yhteensä. Ja sitten nää paskiaiset - useammin kuin kerran tai kaksi - ilmoittivat tuntia ennen dinneriä etteivät oikeastaan pääsekään tulemaan kun mies on työmatkoilla tms paskaa. Ihan kuin ei olisi tiennyt asiasta päiviä ennen.... esim oli jutellut toiselle ystävällemme asiasta edellisenä päivänä mutta "unohtanut" kertoa meille. No, ne on entisiä kavereita....

Hän varaa aina minulle ruokaa niin vähän, että tulen siitä vain äkäiseksi. Tekee sen tahallaan, koska inhoaa minua. Muille vieraille hän tyrkyttää ja tuputtaa, mutta mua hän ei noteeraa mitenkään.

vai mikset voi ottaa isompaa annosta tai santsata?

Hän varaa aina minulle ruokaa niin vähän, että tulen siitä vain äkäiseksi. Tekee sen tahallaan, koska inhoaa minua. Muille vieraille hän tyrkyttää ja tuputtaa, mutta mua hän ei noteeraa mitenkään.

Nyt mä en tajua.. Siis jos kutsutaan syömään, niin ei kai kukaan syö varuiksi kotona mahaa täyteen.

Itse sanon aina ruokavieraille sen 10 kertaa, että eivät sitten saa syödä kotona, koska meillä on ruoka. Juuri välttääkseni tuon tilanteen. Toivottavasti et ihan vain heidän takiaan tehnyt ruokia, vaan olivat jotain jämiä aatolta?

Mut haluan tehdä selväksi, että meillä on ruokaa tarjolla niin paljon, että voi tulla vaikka susinälkäisenä. Ja ruoka maistuu paremmaltakin, kun on vähän nälkä ;)

se vaatii vähän järjestelyjä. Vaikuttaa esim siihen, minkä kokoisen kinkun ostimme, kuinka paljon kalaa ja muita ruokia laitamme, ruokapöytään piti laittaa laajennusosa, autotallista piti hakea tuoleja lisää, kaikki se valmistelu. Ja teen sen tosi mielelläni, että pääsemme kaikki saman pöydän ääreen.



Mutta nyt se kaikki meni täysin hukkaan, he tulivat vatsa täynnä spagettia ja jauhelihakastiketta. Oon vieläkin siis niiiiin vihanen.

se vaatii vähän järjestelyjä. Vaikuttaa esim siihen, minkä kokoisen kinkun ostimme, kuinka paljon kalaa ja muita ruokia laitamme, ruokapöytään piti laittaa laajennusosa, autotallista piti hakea tuoleja lisää, kaikki se valmistelu. Ja teen sen tosi mielelläni, että pääsemme kaikki saman pöydän ääreen.

Mutta nyt se kaikki meni täysin hukkaan, he tulivat vatsa täynnä spagettia ja jauhelihakastiketta. Oon vieläkin siis niiiiin vihanen.

Viimeksi kun kutsuin ruokavieraita, yksi soitteli tuntia ennen että "en ole ihan varma jaksanko tulla". Kyllä otti päähän. Senkö takia mä olen käynyt kaupassa ja kokannut ja valmistellut ruokia? Olisin kutsunut jonkun muun, jos olisin tiennyt että tämä fiksuksi luulemani ihminen meinaa tehdä oharit.

oli sopinut vanhempien kanssa joulupäivänä ruuan kello neljältä. Äiti soitteli viisi yli neljä, ovatko kaukanakin ja velipä vastasi, että eivät jaksakaan tulla... Joo, meidän perhe sitten soitettiin nopsasti syömään sinne, kun kattaukset ja ruuat oli lämpimänä pöydässä ja äiti siellä tuhersi itkua. Isä oli äkäinen kuin mikä ja pettynyt siihen, kuinka typerä voikaan veljeni olla.