Mammat hoi, mistä teillä tänä jouluna riideltiin? Miehen kanssa siis.

kirjoittakaa nyt vaan se oma riitanne!

Olen monta kertaa kieltänyt ko. sanaparin käytön, sen verran nyppii jo...

Se vaan on niin, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät saa suutaan auki.



äitini esimerkiksi ei halua koskaan olla vaivaksi: "onko sinulla oma pyyhe mukana vai annanko sulle pyyhkeen?"



"ei, kyllä mulla on" ja seuraavassa hetkessä hän suihkun jälkeen pyyhkii itseään meidän lapsen minipeflettiin, kun ei halua vaivata.

Mä en yritä olla äiti miehelleni, päinvastoin usein sanon hänelle, etten halua enkä aio olla sellainen. Mutta en aio myöskään asua missään kerrostalosikalaläävässä, joten koska mies "ihan kohta ajatteli tehdä sen ja tuon ja tän", se tarkoittaa sitä, että useimmat hommat teen minä.



Ei, mieheni ei saa ruokia itse pois pöydästä kun on lopettanut syömisensä. Hän jättää ne siihen, koska "mä ajattelin just että ihan kohta laitan ne pois". Se tarkoittaa sitä, että ne seisovat siinä vaikka ensi viikkoon, ellen minä korjaa niitä pois pöydästä.



Minä en päätä, koska mennään saunaan, mutta taloyhtiö on ilmoittanut, että saunavuoromme on silloin kuin se on. Sori, että muistutin pääasiassa lapsia tästä, he kun eivät vielä osaa kelloa.



Mieheni ei tarvitse pyytää multa ruokaa, hän osaa kyllä avata jääkaapin ja ottaa sieltä - mutta pyysi, koska olin jo laittanut ne pois, ja omassa päässään arveli, että saattaisin loukkaantua, jos hän menisi kaappia itsekseen kaivelemaan. No, en olisi loukkaantunut, lähinnä ärsytti tuollainen luvan kysely.



Tämä mies on ollut tällainen palttiarallaa aina, en minä ole siitä tällaista muokannut ja tallonut.

JOuluateria on yksi vuoden suurista juhla-aterioista ja luulisi, että sillä noudatetaan aika tiukkaa käyttäytymiskoodia. Istutaan pöytään yhtäaikaa, ruokalajit seuraavat toisiaan, aloitetaan ruokailu yhtäaikaa, noustaan pöydästä yhtäaikaa jne. Kun kylmät alkupalat on syöty, katetaan pääruoka, eli kinkku lisäkkeineen pöytään. Eiköhän kaikki tiedä, että jos oma lepiruoka on alkupalana, kannattaa silloin syödä sitä runsaasti. Ja sitten tietty jouluyönä käydä vapaasti jääkaapilla hakemassa niitä omia herkkuja...



i]Mä en yritä olla äiti miehelleni, päinvastoin usein sanon hänelle, etten halua enkä aio olla sellainen. Mutta en aio myöskään asua missään kerrostalosikalaläävässä, joten koska mies "ihan kohta ajatteli tehdä sen ja tuon ja tän", se tarkoittaa sitä, että useimmat hommat teen minä. Ei, mieheni ei saa ruokia itse pois pöydästä kun on lopettanut syömisensä. Hän jättää ne siihen, koska "mä ajattelin just että ihan kohta laitan ne pois". Se tarkoittaa sitä, että ne seisovat siinä vaikka ensi viikkoon, ellen minä korjaa niitä pois pöydästä. Minä en päätä, koska mennään saunaan, mutta taloyhtiö on ilmoittanut, että saunavuoromme on silloin kuin se on. Sori, että muistutin pääasiassa lapsia tästä, he kun eivät vielä osaa kelloa. Mieheni ei tarvitse pyytää multa ruokaa, hän osaa kyllä avata jääkaapin ja ottaa sieltä - mutta pyysi, koska olin jo laittanut ne pois, ja omassa päässään arveli, että saattaisin loukkaantua, jos hän menisi kaappia itsekseen kaivelemaan. No, en olisi loukkaantunut, lähinnä ärsytti tuollainen luvan kysely. Tämä mies on ollut tällainen palttiarallaa aina, en minä ole siitä tällaista muokannut ja tallonut.

[/quote]

Kuulostat kuitenkin pällepäsmäriltä. Meissä naisissa asuu joku sellainen helppous sellaiseen toimintaan. Kun touhotat ei iehen tarvitse edes itse miettiä onko nälkä tai sauna. Entäs jos kokeilisit olla itse passiivinen vaikkapa kolme kuukautta ja katsot mihnkä se johtaa. Mitä yksistä ruuista ja sanoista. Mieti mitä voit saaavuttaa, jos mies herää tuosta ikiunestaan. Siihen vaaditaan vain ja aionoastaan sitä, että sinä osaat hillitä itsesi.

Tuo ilta olisi voinut kulua näin, sanot olen vähän väsynyt kokkaamisen jälkeen. Menen sohvalle lukemaan lapsille. Jos mies ei tajua laittaa ruokia jääkaappiin, ne jäävät pöydälle sitten siksi kahdeksi viikoksi, jonka epäilit. Et koske niihin. Sitten toteat ai niin sauna ja lähdet lasten kanssa saunaan. Jos mies on avuttoman tai nälkaisen näköinen antaa olla vaan. Tuskin se nälkään kuolee. Kolmessa kuukaudessa oppii jo hyvinkin pitämään huolta syömisistään, pistämään ruuat kaappiin, jotta ei tule kalliiksi, viemään roskia jotta haju ei ylly mahdottomaksi jne.

glögistä.

Meilläkin on muuten "juuri olin tekemässä mies" !



Mutta nyt olin suoraan pyytänyt, että lämmittäisi glögiä. Tavasi ääneen lämmitysohjeet, kun ensin meinasi, että tarvii vedenkeitintä. Sanoin, että siinä purkin kyljessäkin lukee miten lämmitetään.

No kattila löytyi ja mies laittoi lieden päälle ja lähti lukemaan kirjaa!!!!!!



Minä sitten joskus 15 min päästä sohvalta havahduin vauvaa imettäessä, että varmaan se glögi on jo lämmennyt. Ettei vaan jo kiehu...



Mies ryntää keittiöön ja sanoi ihan juuri olleensa menossa katsomaan.



Hieman tuohduin, kun eikös siinä purkin kyljessä sanottu, että ei saa kiehauttaa???? Etkö voi paria minuuttia uhrata vain tälle hommalle, kun siihen lupauduit????



Ei iso juttu, mutta ärsyttää vauvan valvottamaa äitiä...



Ja pakko mainita vielä toinen juttu, joka sattui juuri joulun alla. Meillä oli vieraita ja kahvipöydässä mies alkaa ääneen puhumaan, että "onkos nämä nyt hienoja lautasliinoja? En oikein tiennyt kaupassa mitä valitsisin" Vieraat siihen, että "ai ostitkos sinä nämä? Mies, että "joo, ihan itse valitsin ja yritin valita tälläisiä ei ihan jouluisia jne"



Kuka mainostaa ostaneensa lautasliinoja??? Kunniamitaliako odotti??? Minähän ne yleensä ostan ja valitsen, eikä niistä sen kummemmin keskustella onko valinta onnistunut, mutta koska meillä on pieni vauva ja mies oli nyt kaupassa ja kauppalapussa luki lautasliinat (tietenkin minun laatimassa kauppalapussa), niin mies joutui niitä ostamaan ja sehän on ilmeisesti mahtava saavutus!!!!

Ja vieraat menee ja kehuu miestä!

Rakasteltiin villisti, juteltiin tunteja, saunottiin, syötiin, käytiin viihteellä, nukuttiin, halattiin ja suudeltiin!!! Ei pystytty pitämään näppejämme irti toisistamme ollenkaan!! Sain orgasmin kun mies sormetti mua peppuun, vaikka äitinsä oli seinän takana hereillä :D

Kuulostat kuitenkin pällepäsmäriltä. Meissä naisissa asuu joku sellainen helppous sellaiseen toimintaan. Kun touhotat ei iehen tarvitse edes itse miettiä onko nälkä tai sauna. Entäs jos kokeilisit olla itse passiivinen vaikkapa kolme kuukautta ja katsot mihnkä se johtaa. Mitä yksistä ruuista ja sanoista. Mieti mitä voit saaavuttaa, jos mies herää tuosta ikiunestaan. Siihen vaaditaan vain ja aionoastaan sitä, että sinä osaat hillitä itsesi. Tuo ilta olisi voinut kulua näin, sanot olen vähän väsynyt kokkaamisen jälkeen. Menen sohvalle lukemaan lapsille. Jos mies ei tajua laittaa ruokia jääkaappiin, ne jäävät pöydälle sitten siksi kahdeksi viikoksi, jonka epäilit. Et koske niihin. Sitten toteat ai niin sauna ja lähdet lasten kanssa saunaan. Jos mies on avuttoman tai nälkaisen näköinen antaa olla vaan. Tuskin se nälkään kuolee. Kolmessa kuukaudessa oppii jo hyvinkin pitämään huolta syömisistään, pistämään ruuat kaappiin, jotta ei tule kalliiksi, viemään roskia jotta haju ei ylly mahdottomaksi jne.

Nytkään mä en miestä passaa - ruuan hänelle laitan, koska laitan muullekin perheelle, ja hän saa syödä sitä samaa. Narinaa en kuuntele, jos ruoka ei kelpaa, saa olla syömättä. Ja mies kyllä tekee meillä ruokaa aina ajoittain, se häneltä sujuu. Mä siivoan, myös miehen sotkut, koska en yksinkertaisesti kestä päivätolkulla katsella haisevia kalsareita keskellä olkkarin lattiaa, tms. Eri asia olisi, jos olisin töissä, kun ei tarvis koko päivää ja monta päivää putkeen katsoa niitä kalsareita. Nyt olen hoitovapaalla. Tämä on mun kotini, eikä mun tarvitse elää sikolätissä vain siksi, että mieheni on aivoton apina (joissakin asioissa). Jos minun sanani, pyyntöni ja toiveeni eivät hänelle merkitse yhtään mitään, en mä ala toivomiani tekoja mieheltä väkisin kiristämään ja piinaamaan koko perhettä jollakin kolmen kuukauden kokeilulla. Entä jos se mies ei havahdu silloinkaan? Hän ei kuole nälkään, juu, mutta me muu perhe kuollaan. Meillä on konttaava vauva, joka takuuvarmasti syö roskisten sisällöt, mikäli niitä ei viedä roskiin vaan jätetään lattioille lojumaan.

Kyllä se vaan pitää riittää, että kauniisti pyydetään, ja silloin tehdään, eikä "ihan kohta ajatella". Jos ei riitä, se kertoo jo jostain.

Vakiaihe meillä myös näin jouluna. Sekä se, että kun vieraita tulee, minä en tee mitään. Mies häärää keittiössä koko ajan eikä ehdi juttelemaan kenenkään kanssa.

mutta viime jouluna naapurissa riideltiin kuuluvasti. Nainen heitti tapaninpäivänä silloisen miehensä tuomat kukat, kengät ja takin 6. kerroksesta alas parvekkeelta ja huusi että mene sitä huoraasi kosimaan, äläkä tule enää ikinä tänne.



Kosto on ilmeisesti suloinen, sillä naisen kanssa asuu nykyisin 10 vuotta nuorempi italialainen.

Nainen: Jouluaterialla kuuluu ottaa vain yksi snapsi.

Mies: Jouluaterialla kuuluu ottaa snapsi aina kun ottaa kinkkua lautaselleen.

Ainakinnsiitä kun mun apu taulutelkkarin asennuksessa oli miehen sanojen mukaan noloa.

Siis munneuvot miin suuntaan pitäis sitä telkkaria kääntää ja nostaa et osuis seinätelineen ruuvin reiät kohalleen.

Päätin sit et jos se kerta onn noin noloa asenna ite 25kg tv seinään ja lopetin auttamisen. Sai sen sit itse jotenkin seinään.

Älytöntä tuollainen veuhkaaminen. Jos toinen ees yrittää auttaa pitäis otaa apu vastaan eikä alkaa kritisoida sitä.

että jään lasten kanssa anoppilaan joulupäiväksi kun itse lähtee harrastuksen pariin kavereiden kanssa koko päiväksi. "kun mummi niin harvoin näkee lapsenlapsiaan.." En todellakaan suostunut ja huusin asiasta hänelle, että voi järjestellä omat tekemisensä, mutta mun tekemisiä ei voi todellakaan järjestää. Päätti sitten olla lähtemättä harrastukseensa, että mummi saan olla lastenlastensa kanssa.



Voitin.

Kyllä kuulostit tosi tomeralta äidiltä ja just sellaiselta, joka haluaa, että asiat hoidetaan just silloin, kun se sulle sopii ja silleen kun se sulle käy. Muuten tulee just kiukku, mökötys ja mäkätys ja se pistää ahdistamaan vielä enemmän miestäsi..kuka nyt vaimostaan äidin haluaisi. Moni mies vetäytyy kuoreensa tälläisessä suhteessa. Kannattaakin olla hiljaa, kun kohta se mäkätys taas alkaa...mielummin miettii niitä kitaran sointuja.. kuin alentuu riitelemään. Ahdistavalta kuulostaa...säälin lapsia..

että vaimon on ollut pakko ottaa tuollainen rooli

Jouluaatto meni ihan rauhallisesti ja mukavasti. Syötiin hyvin ja lapset sai pakettinsa ja saivat valvoa normaalia pidempään. Sitten sanoin lapsille jossain vaiheessa että, "nyt sänkyyn ja nukkumaan". Mies sanoi lähtevänsä myös ja totesin että tuun kanssa sitten kun olen käynyt pesulla. Kun tulin sänkyyn oli mies jo nukahtanut ja mä huomasin että sillä oli mun tyyny päänsä alla. Mä en oikeesti voi nukkua muun tyynyn kanssa ja yritin ottaa sen siltä pois. Se heräs ja suuttu, kivahti jotain kun oli sen herättänyt. Kivahdin takaisin että, "sulla on mun tyyny, anna se tänne". Se heitti mua sillä tyynyllä. Oli mun vuoro suuttua. Keräsin kamppeeni ja menin sohvalle nukkumaan.



Että sellainen tarina.



Aamulla mies tuli herättämään ja pyysi mua aamukahville sen kanssa. Naurettiin meidän typeryydelle yhdessä. Joskus se on pienestä kiinni!

eikä vielä kertaakaan olla minään vuotena jouluna riidelty, ei ole ees ollut lähellä. Jos joka joulu riitelee, niin ehkä kannatais hankkia uusi mies?! Just a thought...

..miten hyvin osa mammoista on sisäistänyt asenteen "mies on aina oikeassa". Nytkin täällä riitelevät NAISET keskenään tuntemattomien miesten saamattomuudesta ja linja on 99% sitä luokkaa että NAINEN on itse syyllinen siihen, kun mies ei käyttäydy kuten aikuisen ihmisen kuuluisi..! Aika nurinkurista; missä on miehen oma vastuu itsestään??



Meillä minä olen ns. perheenpää ihan siksi, ettei miehestä siihen ole. Yritin useamman viikon taktiikkaa "anna miehen olla mies", tulokset olivat laihoja: maksamattomia laskuja, lapsella likaisia vaatteita päällään, kämppä kuin pommin jäljiltä, ruoka lähinnä eineksiä tai ei mitään fiksua ainakaan, juhlapäivinä lahjat ostamatta/ajattelematta, korjaushommat tekemättä...paljon siedin ja jätin sanomatta aiheestakin, sitten riitti.



Ihan kuten joku toinenkin vastaaja tuolla jo sanoi, tämä on myös minun kotini (ja lapsen). Miksi yksi jäsen perheestä saisi terrorisoida käytöksellään toisten elämää, tehden sen epämukavaksi? Mieheni osoitti, ettei häneen voi luottaa; minä kuitenkin sitouduin tähän mieheen vuosia sitten ja nyt maksan hintaa tästä erheestäni. Olen ajatellut että minulla on aikaa itselleni runsaasti sitten kun lapsi on kasvanut, sen jälkeen alkaa minulla uusi elämä- ilman tätä miestä, jossei käytökseen tule muutosta.



Jos saamattoman ihmisen kanssa elämisessä on jotain hyvää, niin se että itselle selkiytyy omat unelmat jne. ja tietää, ettei tahdo päätyä itsekin saamattomaksi puupääksi. ;)

Kerrankin joku muukin on samaa mieltä kuin minä! Yleensä vastaukset on juuri, kuten tässäkin ketjussa - miestä pitää jotenkin kouluttaa, eli alistua siihen "miehen tapaan tehdä asiat" (ts. olla tekemättä), tai sitten ei saa valittaa siitä, ettei toinen osaa käyttäytyä aikuisen tavoin. Miksei se voi olla aikuisen ihmisen omalla vastuulla opetella elämään ja toimimaan siten, kuin muulle perheelle sopii? Etenkin, kun miehen lisäksi meitä on tässä perheessä kolme muuta ihmistä, plus jonkin verran eläimiä. Kaikkienko pitäisi vain kärsiä, kun mies ei saa mitään tehtyä, sekö se sitten on reilua? Miehelle ei saa valittaa eikä nalkuttaa, sehän voi vaikka kärsiä siitä ja sen elämä voi olla epämukavaa - entäs me muut perheenjäsenet? Hittoakos meidän elämän epämukavuudesta, pääasia että miehellä on mukavaa, vai?

... melkein yhtä monta pakettia kuin lapset. Sanoin ettei saa olla näin montaa pakettia, tämä on lasten juhla.

Yksi syy taisi olla sekin, että yksi lahja (joka oli kolmessa eri paketissa) oli vääränlainen: mies ei ollut kuunnellut toivomustani.