Mammat hoi, mistä teillä tänä jouluna riideltiin? Miehen kanssa siis.

ajattelin vaan, kun joudut erikseen nimeämään hänelle, mitä ruokia pöydässä on tarjolla santsausta varten.

Jos antaisit vaan sen miehesi istua pöydässä pähkäillen, maistuisiko vielä joku vai ei, ja korjaisit (tai hän korjaisi) astiat vasta sitten, kun viimeinenkin ruokailija on pöydästä noussut, ei tarvitsisi erikseen kysellä, otatko vielä salaattia vai laitanko kaappiin, entä otatko vielä jne.

Graavilohesta olisin ehkä todennut, että jos vain maistuu, otapa lisää kun sitä on reilusti.

mut tänään mies ilmotti että on viimeiset kolme vuotta ollut onneton tämmöisen läskin paskan kanssa. Saa nyt nähdä sitten miten tästä eteenpäin kun lapsiakin on.

muusta syystä jo neljä päivää. Purin hammasta ja olisin halunnut lohdutusta. Sitä kun en saanut niin sanoin että mennään ostamaan kihlat. Mies sanoi joo, mutta sepäs ei minulle riittänyt. Hän ei nimittäin osoittanut aitoa intoa. Niinpä huusin, etten halua hänen kanssaan kihloja enkä mitään muutakaan ja haukuin vielä henkilökohtaisuuksiin mennen.



Sitten se oma olo jo paranikin. Harmi vaan että miehen paheni. Lepyttelin sitä tuntitolkulla, kerroin monen päivän pahasta mielestä ja lohdutuksen kaipuusta. Sitten kerroin olevani ilkeä ja paha ihminen ja että koko riita johtui sisäisestä pahasta olosta ja helpottui heti kun sain räyhätä.



Tunnin lepyttelyn jälkeen päästi mut hieromaan itseään, sitten otin poskeen ja annoin laueta suuhun.



Ja nyt on taas rauha maassa :D ruvettiin just yhdessä kokkaamaan.

Miksi sen pitää sulle kertoa aikooko se syödä vielä? Kai se saa itsekin ne ruuat pois pöydästä kun on lopettanut?

Miksi sinä päätät koska mennään saunaan?

Ja miksi sun miehen pitää pyytää sulta ruokaa? Eikö se osaa itse mennä jääkaapille sitä ottamaan?

En yhtään ihmettele, että mies on noin aloitekyvytön.

Kun mies ei saa sanaa suustaan, vaikka mikä olisi. Oikeasti, joulupöydässä kysyin mieheltä, ottaako hän jotakin - mies kohauttaa hartioitaan. Luettelin tarjolla olevia ruokia, vilkuilin miestä kysyvästi, tämä vain tuijottaa tyhjin silmin tyhjää lautastaan eikä sano mitään, ei edes kohauttele hartioitaan. Minä sitten totesin, että selvä, mä korjaan pois, mies ei sano mitään, ei edes vilkaise mua. Kun olen saanut ruuat pois pöydästä ja kaappeihin, tiskit tiskattua ja pöydät pyyhittyä (mies on tällä aikaa leikkinyt lasten kanssa olkkarissa), ja ilmoitan olkkariin, että viiden minuutin päästä lähdetään saunaan, mies ilmestyy keittiön ovelle, kiemurtelee siinä vaivaantuneen näköisenä pari minuuttia ja kun kysyn, että mitä, hän mutisee: "No ku mä vaan mietin että onkohan sitä graavilohta vielä, että saiskohan sitä syödä..." "Joo, on sitä vielä, mutta saunan jälkeen sitte, nyt et ehdi. Mikset sä äsken sanonu mitään vaikka mä kysyin?" "No ku emmä tienny että onko sitä vielä tai saako sitä syödä." "No kysymällähän siitä selvii, enkä mä tänne mitään koristeeksi osta enkä tee, siis ruokaa." "No kuitenki..."

Huoh. Mä vielä olin erikseen kysynyt, ottaako hän vielä graavilohta. Ja tehnyt sitä paljon, koska tiedän miehen tykkäävän siitä. Mutta tämmöistä meillä on arkena ja pyhänä, mies ei saa mitään sanottua eikä tehtyä ilman eri käskyä, eikä aina silloinkaan. Mitään ei omasta aloitteestaan tee, paitsi soittaa kitaraa, ja kun käsken tai pyydän tekemään jotain, ensimmäiseksi sanoo, että "mä just ajattelin että kohta teen sen." Juu just, ihan varmasti just ajattelit.

Oikeastiko mies joutuu vaimoltaan kysyä, SAAKO syödä graavilohta..? Ihan uskomaton tuo tarina kaikkineen, ei ihme, että mies käyttäytyy kuin lapsi, kun vaimo ei anna käyttäytyä miehen tavoin.