Lue keskustelun säännöt.
8 v poikani sanoi, että minä (äiti) olen hänen paras
27.12.2009 |
ystävänsä, että hänellä ei ole ketään niin luotettavaa ystävää kuin äiti.
Hellyyttävää, mutta tuntui pahalta kuulla, että kaverit pettävät eikä niihin voi luottaa.
Kommentit (16)
ollaan hänen parhaat kamunsa mä ja iskä, ei oo muita, vaik asutaan rivitaloalueella jossa paljon lapsia. Välttämättä kaikkien kanssa ei synkkaa ja kaikkien kanssa ei tarvi olla kaneri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossain vaiheessa. Se on normaali kehitysvaihe. Jotkut koettavat jopa avoimesti syrjäyttää isän.
8 -vuotiaalle pojalle. Kummisetä toiseksi paras.
Kavereita on paljonkin, mutta joskus se vain on näin....
pojan paras ystävä oli 3-vuotias pikkuveli. Nyt 10-vuotiaana kavereiden merkitys on kasvanut.Että varo vaan, kohta saat kilpailijoita.. :)
Olen juuri tätä surrut. Asumme okt-lähiössä jossa on 6-8-vuotiaita poikia jonkin verran. Lapsemme on parin vuoden sisään koittanut ystävystyä ainakin 3-4 perheen poikien kanssa, laihoin tuloksin:( Aina on kaveri ns. pettänyt. Lähtenyt toiseen seuraan ja jättänyt poikamme tyystin tai alkanut kiusaamaan tmv.
Varovaisemmalle ja rauhallisemmalle pojalle ei oikein kaveria löydy:( Turha sanoa että koita löytää pojalle seuraa.. JOs pojassa itsessään ei ole nostetta kaveripiireissä niin ei sille äiti oikein mitään voi. Itsetunto tuolla sektorilla vaan voi laskea vaarallisen alas kuten meillä nyt jo 6-vuotiaana. Ei halua enää yrittääkään tältä alueelta kenenkään seuraan, perusteena että siinä käy kumminkin samoin kuin aikaisempienkin kavereiden kanssa.
ystävänsä, että hänellä ei ole ketään niin luotettavaa ystävää kuin äiti.
Hellyyttävää, mutta tuntui pahalta kuulla, että kaverit pettävät eikä niihin voi luottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitiä se vaan huolestuttaa kun ei tosissaan synkkaa. TOisille tuntuu olevan tärkeää mikä tahansa seura kunhan sitä on. Tuolla mennä höselöivät keskenään mutta ei tämä meidän lapsi. Mietin vaan että löytääkö sitä seuraa sitten myöhemminkään ainakaan tältä pieneltä alueelta jos on ikäänkuin leimautunut yksinäiseksi sudeksi ja pudokkaaksi joka seurasta.
t. 7, se okt-alueen kaverittoman pojan äiti
ollaan hänen parhaat kamunsa mä ja iskä, ei oo muita, vaik asutaan rivitaloalueella jossa paljon lapsia. Välttämättä kaikkien kanssa ei synkkaa ja kaikkien kanssa ei tarvi olla kaneri.
Olet aiemminkin useita kertoja kirjoittanut pojastasi ja ollut huolissasi. Entäpä jos hyväksyisit poikasi erilaisuuden, kuusivuotias on varsin pieni vielä ja kehityksessään keskeneräinen. Itsetuntoon vaikuttaa latistavasti se, jos äiti ei kykene hyväksymään poikansa erilaisuutta vaan näkee sen huolenaiheena tai häpeällisenä. Lapsi on hyvä vaistoamaan tällaiset ajatukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet aiemminkin useita kertoja kirjoittanut pojastasi ja ollut huolissasi. Entäpä jos hyväksyisit poikasi erilaisuuden, kuusivuotias on varsin pieni vielä ja kehityksessään keskeneräinen. Itsetuntoon vaikuttaa latistavasti se, jos äiti ei kykene hyväksymään poikansa erilaisuutta vaan näkee sen huolenaiheena tai häpeällisenä. Lapsi on hyvä vaistoamaan tällaiset ajatukset.
Olet aiemminkin useita kertoja kirjoittanut pojastasi ja ollut huolissasi. Entäpä jos hyväksyisit poikasi erilaisuuden, kuusivuotias on varsin pieni vielä ja kehityksessään keskeneräinen. Itsetuntoon vaikuttaa latistavasti se, jos äiti ei kykene hyväksymään poikansa erilaisuutta vaan näkee sen huolenaiheena tai häpeällisenä. Lapsi on hyvä vaistoamaan tällaiset ajatukset.
Mulle on tullut jo monta kertaa ihan sama ajatus mieleen kuin mistä tämä kirjoittaja kirjoitti: teet itse asiasta ihan mieletöntä ongelmaa, ja paisutat sitä todella isoksi. Ei ihme, jos lastasi alkaa ahdistamaan.
Lisäksi vielä se, että selität kuinka toiset lapset ovat riehujia jne. ja "pettävät" yms. Lasten kaverisuhteet vaan ovat usein vaihtuvia, eikä siinä tarvitse olla sen kummempaa pettämsitä takana. Jos aina suret hulluna asiaa lapsesi kanssa ja oikein vielä alleviivaat sitä että TAAS kävi näin, ja kyllä muut lapset on sitten julmia, ei mikään ihme, jos lapsesi jää ulkopuolelle.
PS. Itsellänäkin on lapsi joka on varovainen tarkkailija alkuun, eikä tosiaan se ensimmäiseksi suosituin suupaltti. Sitkeästi ja rauhassa oman tempperamenttinsa mukaan toimimalla hän kuitenkin löytää kavereita. Auta lastasi luottamaan itseensä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teitte sitten tästä seiskan mollausketjun. Oisko ap:n aloitukseen mitään muuta lisättävää?
Hilipatipippaa vaan:D ja got nytt år!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Määrätty määrä kertoja joita voi käyttää keskusteluun? Jos ei ole muuta sanottavaa kuin lyödä jo lyötyä, voisi olla hiljaa.
Tsemppiä ap ja seiska!
vastaa. Aikomus ei ollut mollata vaan auttaa seiskaa pääsemään ahdistuksen tunteestaan ja huomaamaan, että kyse tuskin on mistään kovin epätavallisesta. Koska olen lukenut monta kertaa hänen ongelmastaan, että rauhallinen poika ei löydä kavereita, koska muut pojat ovat riehujia. Asia selkeästi ahdistaa häntä. Ehkä on parempi vain hyväksyä lapsen erilaisuus ja luottaa siihen, että kavereita löytyy myöhemmin. Kaveruus ei synny väkisin kahden erilaisen lapsen tai aikuisen välille vaan se syntyy itsestään silloin, kun molemmat viihtyvät toisensa seurassa.
Minä olin tuollainen lapsi, yksinäinen ja epäsosiaalinen. Kaverit löytyivät vasta myöhemmin kun itse kehityin sosiaalisesti omassa tahdissa ja löysin samantyylisiä ihmisiä joiden kanssa halusin olla ja jotka halusivat olla minun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
edes kavereista kun mieluummin kulkisi vain äitinsä matkassa. Täytyy ihan patistella pitämään kavereista kiinni.
Eiköhän ne hyvät kaveritkin vielä löydy...seuraile tilannetta ja koita auttaa poikaa ystävien löytämisessä.