Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Löisittekö jo hanskat tiskiin(parisuhdeasiaa)?
26.12.2009 |
Meillä on ollut pitkään tasaisen hankala suhde. Ero on ollut useammin harkinnassa kuin naimisiin meno. Mies osaa olla ihanakin, mutta välillä hän on toivoton taukki.
Nyt koko joulukuun hän ollut erityisen kenkku. Hän on valittanut todella typeristä asioista, kiroilee jatkuvasti ja näyttää tympeää naamaa. Minä olen tässä lähiaikoina saanut kuulla olevani mm. vitun nauta, vitun typerä ämmä, vitun sairas ämmä, vitun masentava ihminen, jne.Itse en ole häntä nimitellyt. Olen yrittänyt olla rauhallinen, toki joskus pyytänyt tukkimaan turpansa.
Jouluaatto oli ok. Eilen yritin vähän puhdistaa ilmaa, jotta voisimme viettää kivemman joulupäivän. Kysyin ihan, että jaksaisiko hän jutella, kun olen loukkaantunut hänen käytökseswtään. Kerroin sitten mahdollisimman asiallisesti siitä millainen hän on ollut ja miltä minusta on tuntunut. Seuraus: aluksi pitkä mökötys, sitten alkaa minun mollaaminen ja syyllistäminen, ikään kuin olisin ansainnut kaikki ikävät sanat. Sitten mies laahustaa ympäriinsä surkean näköisenä, kun olen pilannut joulun ja hän joutuu elämään masentavan ihmisen kanssa. Lopulta menee koko päiväksi nukkumaan.
Tällä välin vietän ihan kivaa joulua lasten kanssa. No sitten mies herää ja tulee sohvalle korisemaan kuin kuolemansairas. On kuulemma kauhea jano ja nälkä kun ei ole käytökseni vuoksi voinut syödä eikä juoda. Pyytää minua tuomaan sohvalle juotavaa...Uskomatonta!
Lopulta mies yrittää pyytää anteeksi tähän tyyliin: "nyt et tietenkään voi ikinä unohtaa ja yrittää sopia, kun kirjoitat kaiken aina päiväkirjaan. Jotkin asiat pitää vain unohtaa."
Tänään oli iloinen ja käyttäytyi kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Mainittakoon vielä, että tavallisesti mies puhuu minulle ihan kauniisti.
Kommentit (11)
mielenterveytensä kanssa, vähintään jotakin ylirasitusta tms. ja hän purkaa sitä sinuun. Koita olla itse hermostumatta ja uskalla puhua suoraan. Kun kerran lapsen olette saaneet aikaan, hanskojen tiskiin lyömistä kannattaa miettiä hyvin tarkkaan. PIeni lapsi stressaa isääkin ainakin henkisesti (mahd. työpaineiden lisäksi).
Oman jaksamisesi takia sinun kannattaa pitää mahd hyvää huolta mahd kaverisuhteistasi ja muista omista jutuistasi, mitä ne sitten ovatkin.
on siis vähän samanlaisista tilanteista kokemusta täällä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
poikkeuksena se, että sanon itsekin pahasti, jos asiat eivät hoidu. Inhottaa olla aina patistamassa miestä tekemään asioita, jotka on luvannut tehdä. Tietenkin vika on minussa, mutta mitä pitäisi tehdä, olla hiljaa ja katsoa, kuinka asiat luisuvat käsistä vai? Minua harmittaa tuo, että olen kotona, eikä se ole miehen mielestä mitään, siksipä jättelee vaatteitaan sinne tänne ja odottaa, että minä keräilen niitä hymyssä suin, saanhan vain "olla" kotona.
vähän samaan tapaan. Varsinkin pienessä maistissa olin syyllinen kaikkiin hänen/meidän ongelmiin. Tuohon aikaan miehellä oli kauhea stressi taloudellisesta tilanteestamme, sillä vain hän oli työssä minä opiskelin. En kuitenkaan suostunut kuuntelemaan moista solvaamista kovinkaan kauaa. Tein erittäin selväksi, että asiallisesti saa sanoa, jos joku mättää - haukkumista en aikonut enää kuunnella. Hankin myös osa-aika työn ja taloutemme parani. Mies ei ole sittemmin juurikaan yrittänyt pullikoida turhista.
Ja ap, jos mitenkään mahdollista, hankkiudu töihin kodin ulkopuolelle mahdollisimman pian.
mun mies joskus sanoo mulle ilkeästi, mutta on HYVIN kaukana mitä sun mies on sulle sanonut. Heti kun suusta päästää jotain ikävää, mä heti sanon mulle et puhu noin ja se asia käsitellään heti. Meidän 10 v aikana on rumasti sanonut ehkä 5 krt, eli ei tässä olla avioeroa hankkimassa.
Mä ehdotankin että nyt mietit mitä haluat. Jos sanat syövät naista, miten tietty tekee, pistät sille heti stopin. Kukaan meistä ei ansaitse moisia sanoja ja jos et lopeta sitä, kerron salaisuuden, se ei koskaan mene automaattisesti pois, tai ainakaan muutu parempaan suuntaan, toiseen suuntaan kyllä.
Näytä että hän tekee väärin.
Sähän et esim tiedä jos hänen entinen kumppaninsa on sallinut moiset, hänen isänsä on puhunut noin äidille jne. Ja muut ovat antaneet vaan asian mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä olen laahustanut samalla lailla ympäriinsä yms.ja olin masentunut. En tosin puhunut noin törkeästi mutta ihmisethän nyt on erilaisia.
otat tämän joulun jälkeen puheeksi vähän vakavammin niin että mies ymmärtää että tämä on loputtava. Kerro miehelle että otat mielelläsi ikävääkin palautetta vastaan, mutta asialisesti sanottuna. Kerro myös, että rakastat miestäsi tästä harmista huolimatta. Minusta teidän pitäisi mennä keskustelemaan suhteestanne jonnekin, mutta ei erota. Ei kuulosta niin vakavalta ainakaan tämän perusteella, mutta teillä on hyvä suhde ja voitte pienen avun kanssa saada siitä aivan upean. Se on mahdollista. Kokemusta on, aika samanlaista kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä sanonut, etten hyväksy sitä, miten puhuu mulle. Ei ole paljon mun sanani painanut.
Tiedän kyllä, että hänen lapsuudessaan oli sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa. Suren hänen puolestaan, koska hän ei tunnu toipuvan lapsuudestaan.
Tällaisia huonoja kausia on ollut aiemminkin, ja joskus käytiin parisuhdeterapiassa. Tuntuisi vaan niin raskaalta taas yrittää ja todennäköisesti pettyä uudelleen. Alan olla tosi loppu. Mulla on vieläpä tausta koulukiusattuna, joten en kaipaa elämääni yhtään enempää itsetunnon lyttäystä.
Toisaalta hyviä hetkiäkin on, olemme toisillemme hyvin läheisiä. Tuskallisinta miehelleni olisi joutua eroon lapsistaan.
En sallisi kenenkään puhutella minua enää tuolla tavalla, miten miehesi sinulle puhuu. Olen kuullut huorittelua ja syyllistämistä elämässäni ihan tarpeeksi. Nyt olen onneksi tajunnut hyvän ja kunnioittavan parisuhteen myötä, ettei kaikkea tarvitse kuunnella. Kuvailemasi kuulostaa ikävästi henkiseltä väkivallalta. Se vie ennen pitkää elämänilon, itsetunnon ja näivettää.
Joskus hanskat kannattaa pistää tiskiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu vaan niin pahalta miehen puolesta. Tunnen hänet niin hyvin, surettaa katsella kuinka hän omalla käytöksellään pilaa tärkeän ihmissuhteensa.
En osaa suuttua vaan tunnen sääliä häntä kohtaan. Rakastan tuota miestä mielettömästi, tiedän, ettei hän sanoillaan mitään tarkoita. Tekee vaan mieli halia ja lohduttaa. Tiedän, tämä on sairasta!
Kuitenkaan en tunne eläväni täysipainoista elämää hänen kanssaan. Tuntuisi silti kamalalta hylätä hänet.
Mies tosiaan yrittää manipuloida. Joskus kun pahastun hänen käytöksestään, alkaa hän voivotella kiitämättömyyttäni ja itsekkyyttäni..hänhän raataa töissä, kun minä olen lapsen kanssa kotona. Tuonkin käytöksen taakse näen. Tunnen empatiaa sitä surkeaa otusta kohtaan, joka hänen kovan kuoren alla on.
Kai tässä pitää alkaa opetella välittämään itsestäänkin.
Alue: Aihe vapaa
tai jotka ovat kokeneet entisissä parisuhteissa tällaista?
ap