Lue keskustelun säännöt.
Tasan kymmenen vuotta sitten syntyi esikoisemme, hapenpuutteesta kärsineenä.
26.12.2009 |
Raskausmyrkytyksen kourissa olleena, hengittämättömänä, tummansinisenä, saaden vain neljä pistettä.Kuinka me vanhemmat pelkäsimme, miten vauvan käy, selviääkö.
Lapsi kasvoi, kehittyi. Oppi vauvana kaikki "temput" ikätoveraitaan aiemmin, ihan kuin sanoen: "Äiti hei, älä sure, kyllä minä pärjään!"
Nyt tyttö on neljännellä luokalla, ensimmäisen numerotodistuksen keskiarvo yhdeksän, on erittäin liikunnallinen, iloinen lapsi. Kaikki on hyvin!
Tämä kirjoitus teille, joiden lapsi on syntynyt huonokuntoisena. Vauvat ovat ihmeellisiä, ja kestävät ihmeellisiä asioita! Kehitystä tapahtuu! Meilläkin lapsella oli asfyksia-diagnoosi, neurologin seurannat jne, mutta näin hienosti lapsi toipui.
Hyvää ja rauhallista joulua kaikille
Kommentit (20)
ja jokainen äiti omistaa sen."
Jokainen lapsi on täydellinen omalla, ihanalla tavallaan. Nautitaan lapsistamme!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta muistan edelleen ne tunteet kymmenen vuotta sitten, kun lapsi oli teholla.
Tarkoitukseni oli kannustaa niitä, jotka ovat siinä tilanteessa nyt. Kertoa, että siitäkin voi selvitä! Ei vertailla, ei painaa, toisia alas - toivottavasti ei tuntunut siltä.
Tytär syntyi jalat edellä ja oli syntyessään henigittämätön ja eloton. Yhden vaivaisen pisteen sai heikosta pulssista. Olen kiitollinen, että on nyt reipas 3-luokkalainen, harrastaa paljon eikä mitän vaivoja näyttäsi jääneen!
Meille tarjotaan tässä elämässä erilaisia haasteita. Sankari on se, joka oppii elämään omiensa kanssa.
ja jokainen äiti omistaa sen." Jokainen lapsi on täydellinen omalla, ihanalla tavallaan. Nautitaan lapsistamme!
Mulla on niitä ainakin kolme! Eikä mun lasten edes tarvitse olla täydellisiä, täydellisyys on tylsyyttä. Mun lapset on vaan mahtavia tyyppejä kaikkine vikoineenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vähän samantapainen tarina, vauva vielä sairaalassa, huomenna pitäisi saada hänet kotiin. Pelottaa...
Meidän vauva syntyi 2 pisteen vauvana hätäsektiolla ja joutui hengityskoneeseen teholle. Kuitenkin täysin terve tänä päivänä!
Synnytys oli kamala ja siitä toipuminen kesti fyysisesti ja psyykkisesti, mutta nyt kaikki on hyvin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari päivää teholle, ei hengityskoneessa kuitenkaan. Nyt fiksu ja filmaattinen 3,5v, joka tuntee kaikki värit, numerot, yms.
Minun esikoinen syntyi myös hapenpuutteesta kärsineenä, hätäsektiolla, elottomana, saaden pisteitä 1/5. Nyt on iloinen, reipas, taitava eskarilainen. Kyllä sen todellakin muistaa, miten sitä pelkäsi kaikkea mahdollista, mitä jälkiä lapseen noin rankka syntymä jättää. Me käytettiin esikoista myös neurologilla vauvana. Ei sen jälkeen kun kaikki näytti silloin jo menevän loistavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos nekin olisi alhaisia olisi syytä huoleen. 8 on jo oikein hyvä pistemäärä.
Vielä parempi "mittari" on napaveren pH.
Mun vauvani vedettiin ulos imukupilla ja sai 2,7,8 pistettä. Pari päivää teholle, ei hengityskoneessa kuitenkaan. Nyt fiksu ja filmaattinen 3,5v, joka tuntee kaikki värit, numerot, yms.
meillä ihan samankaltainen tarina vuoden takaa, nyt pikkuinen kiljuu äitiii, osaa kiukutella. Välillä sydän pysähtyy muistelemaan kuinka lähellä oli ettemme menettäneet häntä tai että saan olla itse tässä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kaikki meni hyvin verrattuna näihin jo kerrottuihin kokemuksiin, mutta tuli tosi hyvä mieli tästä aloituksesta :) poika sai 5-6-8 kun kärsi hapenpuutteesta synnytyksessä napanuoran kiertymisen takia. Oli happikaapissa tunnin verran ja nyt on terve vuosikas :) keskussairaalassa käytiin kyllä seurannassa mutta kaiken todettiin olevan ok. Oli syntyessään kovin lötkö ja muistankin kysyneeni ihan ensimmäisenä "onko se hengissä?" :)
ja jokainen äiti omistaa sen." Jokainen lapsi on täydellinen omalla, ihanalla tavallaan. Nautitaan lapsistamme!
Mulla on niitä ainakin kolme! Eikä mun lasten edes tarvitse olla täydellisiä, täydellisyys on tylsyyttä. Mun lapset on vaan mahtavia tyyppejä kaikkine vikoineenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin on pienillä pisteillä ja turhan aikaisilla viikoilla syntynyt esikoinen jonka alkuhetkiin kuului peljon pelkoja ihan vauvan menettämisestä vakavaan vammautumiseen asti. Kuitenkin ihan terve ja hyvin kehittynyt lapsi tuosta tuli.
Sitten joitain vuosia myöhemmin syntyi täysillä pisteilla terve ja hyvävointinen vauva, kaikki meni juuri kuin piti ja tunsin helpotusta kun sain vihdoin kokea normaalin synnytyksen ja sain hyväkuntoisen vauvan heti rinnalle. Kuitenkin ongelmia tuli myöhemmin, kehitysvamma ja autismidiagnoosit.
Eli koskaan ei tiedä alun perusteella mitä on luvassa, joka hetkestä kannattaa nauttia!
3 pisteen vauvana ja luultiin jopa ensin kuolleeksi. Nyt 29-vuotiaana on menestyvä, alaltaan väitöskirjan tehnyt ja täysin terve pienen lapsen äiti.
on kehitysvammainen. Lievä kehitysvamma ja vaikea dysfasia.
Kehitysviive todettiin jo 1v. vanhana.
Kuka sitä luuli kuolleeksi. Onhan toi kaukana kuolleesta. Pisteitähän tuli noinkin "paljon" kuolleeksi. Eikös 1 pojo tule ihan vaan siitä että sydän lyö?
Ajattelin myös rohkaista teitä äitejä, joilla synnytys ei mennyt ihan nappiin. meilläkään lääkärit eivät antaneet mitään toiveita, oppiiko lapsi edes kävelemään. DiagnoosiNa siis asfyksia ja alkuviikot teholla hengityskoneessa. Nyt meillä asustaa ihana poika, 12v, kaikki tosi hyvin. Ei kyllä luistelusta niin piittaa, kun ei oikeen onnistu, eikä mistään hienomotorisesta, mutta vetelee kokeista 10 9 linjaa ja on keskitasoa paljon fiksumpi ja hauskempi kaikella tavalla.
Meillä reilu parikymmentä vuotta sitten poika sai hapenpuutteesta pisteitä 2, 7, 9. Kehittyi normaalisti, mutta koulun suoritti juuri ja juuri, amiksen kävi loppuun, töissä yritti pärjätä, sitten poltteli pilveä ja joutui psykoosiin. Ei pää kestänyt tätä suorittamista. Olisi varmaan elänyt onnellisesti vaikka jossain maalla käsillä puuhastellen. Täällä koko elämä ollut vertailemista, pärjäämistä ja sosiaalisesti rankkaa ja kun ei pystynyt aina samaan kun muut...
vuotta sitten täysien pisteiden lapsi, kenellä on nyt todettu dysfasiaa, oppimisvaikeuksia, motorista kömpelyyttä ainakin näin aluksi.
Onnellinen olen ihanasta lapsestani ja ylpeä siitä, kuinka sinnikäs hän on ja kuinka hyvin pärjää, vaikka en pystykään korkeilla keskiarvoilla kehumaan.