Minä en halua olla kotiäitinä vaikka varaa olisikin.

t:kotiäidiksi takaisin tahtova työläisäiti ;)

emmäkään halua=) mielestäni lapsen on hyvä mennä tarhaan ja tutustua muihin lapsiin =D meen töihin kun laps on 1v 6kk =D

Tosin nykyisillä asumismenoilla ei olis varaakaan, mut paljon "köyhemminkin" voitais asua.

lapset pärjäävät myös pk:ssa tai pph:lla. Ehkä lapsesta olisi kivointa olla kotona, mutta se ei ole vaihtoehto. Koska minä en tahdo olla koko päivää kotona. =)



Ja ne lapset joiden vanhemmat laittaa lapsen pk:hon siksi että TAHTOVAT töihin eivät kärsi pk:sta tippaakaan sen enempää kuin ne lapset jotka ovat pk:ssa taloudellisesta pakosta. Ja tämä on fakta.



ap

en tiedä mitä tekisin. OSaatteko auttaa?



Lähtisinkö takaisin töihin (nuorimmainen 1.5v) vai en. Loistava työtilaisuus edessä, saisin loistavan työpaikan sekä palkan ja pääsisin tekemään uraa. Mietin tässä vain että mitä teen, tartunko tilaisuuteen vai en. Toisaalta rahallisesti pärjäämme ok näinkin miehen palkalla. Ylimääräräistä ei hirveästi jää kyllä ja jos jotain suurempaa tulee niin rahat eivät varmaankaan riitä jos jatkamme näin että olen kotona.

Työajat ovat kyllä aika pitkät tuossa työssä, eli hieman sitä mietin että miten lapset pärjäävät. Tottuvatko siihen vaiko eivät. Toisaalta usein tuntuu ettei omakaan pää kestä enää olla kotona, aina samaa rataa ja uhmaikäisten kanssa taistelua. Kumpi loppujen lopuksi on heille parempaa?



Olemme myös kärsineet allergioista, astmasta ja poskiontelontulehduksista viimeisen vuoden ja uskonkin että talossamme voi olla hometta. Jos saisin palkkaa niin voisimme vaihtaa taloa tai peruskorjata talon.



En vain tiedä kumpi puoli painaa puntarissa enemmän. Mietin sitäkin, että jaksanko itse viedä lapset aamulla, hakea viiden- kuuden aikaan illalla, hoitaa ostokset, iltasyömiset ja ruoanlaiton, pyykit, leikit, pesut ja nukutukset (mies on työn puolesta viikot lähes aina ulkomailla). Kertokaa työssäkäyvät kuinka jaksatte ja kuinka lapset jaksavat?

En mäkään halunnut olla mutta kummasti tässä on jo 7. vuosi putkeen menossa... Ei tunnu fiksulta mennä pienipalkkaiseen työhön kun mies tienaa 5 x minun palkkani verran. Ja lapsia on haluttu paljon, taas yritetään seuraavaa :)

mäkään olisi halunnut jäädä ihan oikeaski kotiäidiksi. Mutta olin kotona kuitenkin kunnes nuorempi oli vajaa 3 v, sitä ennen en pientä raaskinut viedä hoitoon kun ei kerran ollut pakko eli silloin ajoi kyllä lapsen etu mun halujen edelle. Jälkeenpäin ole ollut tosi tyytyväinen asiasta, lapset kasvaa niin vauhdilla, ei sitä silloin tajunnut.



Mutta ihan pitkänlinjan oikeaksi kotiäidiksi musta ei kyllä olisi ollut.

Ja loistavaa että myönnät sen ääneen myös itsellesi! Mulla on ystävä, jolla neljä lasta, ja pitää jokaisen äitiysloman päättymisen jälkeen suurta meteliä siitä että miten ei hänellä ole varaa jäädä kotiin lasten kanssa (toisin kuin minun, neljän äidin). Kuitenkin joululomalla on varaa matkustaa koko perheen kera jo toiselle etelänlomalle, tällä kertaa keski-amerikkaan.



Ehkä niillä lomarahoilla olisi jo lainaakin makseltu.. Tämä ei sinänsä mua haittaa, tosi kivaa on matkustaa, ja niin mekin tehdään(vain vähän lähemmäs) mutta se ärsyttää, että väittää talouden olisivan liian tiukoilla kotihoidon takia. Siinä on kyse valinnoista.

Oman kokemukseni perusteella jättäisin tarjotun työn väliin. Miehen matkatyö, 1,5 vuotias pienin ja muitakin lapsia sekä se että työsi olisi paljon vaativaa. Sairastelut eivät pk aloittamisen jälkeen ainakaan vähenisi... En siis ottaisi työtö vastaan.



t. myös uraäiti joka oli siis kotona 3 v saakka ja senkin jälkeen oli ekana vuonna töissä todella tekemista, siis siinä että sai koko kuvion rullaamaan...

Näin meidät rakennetaan erilailla, sekin on rikkaus! Nauti työelämästä, ja myös lapset nauttivat silloin elämästään. Tunne ahdistusta työelämän sovittamisesta kotiin, tai kotiäitiydestä, silloin lapsetkin ahdistuvat.